Loppuisiko teiltä tunteet, jos....

Jos itse olisin rakastunut tai kiintynyt niin ei varmasti heti tunteet loppuisi. Yrittäisin vielä selvittää asian, mutta pakkohan sen toisen on antaa mennä jos hän haluaa. Ei ketään voi pakottaa rakastamaan.

Ei ne nyt seinään loppuneet, mutta annoin miehen mennä ämpylöimättä.

En tiedä loppuisiko ihan tuosta vaan, mutta antaisin kyllä puolison mennä jos ei minua enää rakastaisi. Väkisin en ketään haluaisi pitää.

Ei tietenkään omat tunteet yhtäkkiä mihinkään loppuisi.

Ei, ei minun tunteissa ole on/off katkaisinta jolla ne saisi samantien pois. Valitettavasti, koska ero olisi paljon helpompaa jos tunteet toista kohtaan loppuisi heti kun toinen sanoo että eroaa.

ei

Ei minun tunteeni siitä yhtäkkiä katoaisi. Tietysti eron jälkeen alkaisi hiljalleen haihtua.

Lisään vielä, että sitten kun olen päästänyt miehestä/ suhteesta itse irti, niin en enää ota miestä takaisin. En vaikka tietyllä tasolla vielä jopa haluaisin.

Nro 1

Entä jos jatkaisitte tuollainen puolison kanssa? Mitä tapahtuisi? Pystyisitkö olemaan kuten ennenkin?

Eikö kukaan ole jatkanut yhdessäoloa tuollaisen jälkeen? Miten omille tunteille kävi?

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan ole jatkanut yhdessäoloa tuollaisen jälkeen? Miten omille tunteille kävi?

Jatkoin ja omat tunteeni kuolivat. Ero tuli lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan ole jatkanut yhdessäoloa tuollaisen jälkeen? Miten omille tunteille kävi?

Jatkoin ja omat tunteeni kuolivat. Ero tuli lopulta.

Miten jatkoitte? Suostuiko puoliso siis jatkamaan?

Oliko teillä lapsia?

Kuinka pitkään meni, kun tajusit, että omat tunteesi olivat kuolleet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan ole jatkanut yhdessäoloa tuollaisen jälkeen? Miten omille tunteille kävi?

Jatkoin ja omat tunteeni kuolivat. Ero tuli lopulta.

Miten jatkoitte? Suostuiko puoliso siis jatkamaan?

Oliko teillä lapsia?

Kuinka pitkään meni, kun tajusit, että omat tunteesi olivat kuolleet?

Epävakaa puolisoni halusi jatkaa. Ei ollut lapsia, niitä toki minulle lupailtiin. Pari vuotta yritettiin suhdetta ja lapsia ja lopulta otin eron, kun ei mistään mitään tullut.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos jatkaisitte tuollainen puolison kanssa? Mitä tapahtuisi? Pystyisitkö olemaan kuten ennenkin?

Olen jatkanut ja olen pystynyt olemaan kuten ennenkin. Olen myös itse keski-iän kriisissä kokenut, että tunteet miestä kohtaan on kuolleet ja että haluan erota. En kuitenkaan saanut aikaiseksi erottua, kun mies kerran suostui antamaan minulle tilaa ja rauhaa kun sitä tarvitsin, ja hyväksyi olla rinnallani vaikka minusta tuntui siltä. SItten kun kriisi meni ohi, rakkaus miestä kohtaan palasi ja suhde syveni entisestään.

lisää kokemuksia

onko normaalia, että omat tunteet kuolee pikku hiljaa tuollaisen ilmoituksen jälkeen, vaikka yhdessä jatketaan?

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos jatkaisitte tuollainen puolison kanssa? Mitä tapahtuisi? Pystyisitkö olemaan kuten ennenkin?

Olen jatkanut ja olen pystynyt olemaan kuten ennenkin. Olen myös itse keski-iän kriisissä kokenut, että tunteet miestä kohtaan on kuolleet ja että haluan erota. En kuitenkaan saanut aikaiseksi erottua, kun mies kerran suostui antamaan minulle tilaa ja rauhaa kun sitä tarvitsin, ja hyväksyi olla rinnallani vaikka minusta tuntui siltä. SItten kun kriisi meni ohi, rakkaus miestä kohtaan palasi ja suhde syveni entisestään.

No pääsikö sun miehes tuosta yli? Olitko kuinka tosissasi tuon eroamisen kanssa? Miten esitit erohalusi miehellesi, kun mies kuitenkin suostui jäämään luoksesi tämän jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos jatkaisitte tuollainen puolison kanssa? Mitä tapahtuisi? Pystyisitkö olemaan kuten ennenkin?

Olen jatkanut ja olen pystynyt olemaan kuten ennenkin. Olen myös itse keski-iän kriisissä kokenut, että tunteet miestä kohtaan on kuolleet ja että haluan erota. En kuitenkaan saanut aikaiseksi erottua, kun mies kerran suostui antamaan minulle tilaa ja rauhaa kun sitä tarvitsin, ja hyväksyi olla rinnallani vaikka minusta tuntui siltä. SItten kun kriisi meni ohi, rakkaus miestä kohtaan palasi ja suhde syveni entisestään.

No pääsikö sun miehes tuosta yli? Olitko kuinka tosissasi tuon eroamisen kanssa? Miten esitit erohalusi miehellesi, kun mies kuitenkin suostui jäämään luoksesi tämän jälkeen?

Pääsi yli. Olin tuossa vaiheessa kriisini kanssa monella tapaa sekaisin. Halusin yhtenä päivänä yhtä, toisena toista. Halusin muuttaa ulkomaille ja luoda uraa, ei kun sittenkin muuttaa maalle omavaraistalouteen ja hypätä pois oravanpyörästä. Halusin vielä lapsen, ja sitten en kumminkaan missään nimessä. Halusin eroon miehestä ja tutkimaan itseäni yksinäisyydessä että mitä oikeasti elämältä haluan, mutta en saanut aikaiseksi lähteä.

Mies on sanonut tajunneensa että minä olen keski-iän kriisissä. Sanoo että kyllä hän tiesi että voin tosiaan lähteäkin, onhan moni siinä iässä eronnut tai tehnyt radikaaleja elämänmuutoksia, mutta päätti katsella miten käy. Ja niin siinä kävi että aikani kohkattuani ja valitettua tyytymättömyyttäni kaikkeen, elämä jatkui ihan niin kuin ennenkin, ilman kaipuuta enää muutoksiin mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos jatkaisitte tuollainen puolison kanssa? Mitä tapahtuisi? Pystyisitkö olemaan kuten ennenkin?

Olen jatkanut ja olen pystynyt olemaan kuten ennenkin. Olen myös itse keski-iän kriisissä kokenut, että tunteet miestä kohtaan on kuolleet ja että haluan erota. En kuitenkaan saanut aikaiseksi erottua, kun mies kerran suostui antamaan minulle tilaa ja rauhaa kun sitä tarvitsin, ja hyväksyi olla rinnallani vaikka minusta tuntui siltä. SItten kun kriisi meni ohi, rakkaus miestä kohtaan palasi ja suhde syveni entisestään.

No pääsikö sun miehes tuosta yli? Olitko kuinka tosissasi tuon eroamisen kanssa? Miten esitit erohalusi miehellesi, kun mies kuitenkin suostui jäämään luoksesi tämän jälkeen?

Pääsi yli. Olin tuossa vaiheessa kriisini kanssa monella tapaa sekaisin. Halusin yhtenä päivänä yhtä, toisena toista. Halusin muuttaa ulkomaille ja luoda uraa, ei kun sittenkin muuttaa maalle omavaraistalouteen ja hypätä pois oravanpyörästä. Halusin vielä lapsen, ja sitten en kumminkaan missään nimessä. Halusin eroon miehestä ja tutkimaan itseäni yksinäisyydessä että mitä oikeasti elämältä haluan, mutta en saanut aikaiseksi lähteä.

Mies on sanonut tajunneensa että minä olen keski-iän kriisissä. Sanoo että kyllä hän tiesi että voin tosiaan lähteäkin, onhan moni siinä iässä eronnut tai tehnyt radikaaleja elämänmuutoksia, mutta päätti katsella miten käy. Ja niin siinä kävi että aikani kohkattuani ja valitettua tyytymättömyyttäni kaikkeen, elämä jatkui ihan niin kuin ennenkin, ilman kaipuuta enää muutoksiin mihinkään.

No mutta sanoitko tuossa tilanteessa miehellesi, ettei sinulla ole yhtään mitään tunteita miestäsi kohtaan? Vai miten esitit eroaikeet? Silläkin on merkitystä, mitä kaikkea suolsit suustasi ulos.

up