Lue keskustelun säännöt.
Olen käynyt teini-ikäisen tyttäreni kanssa psykologilla. Tyttö niin ahdistunut, ettei koulunkäynnistä tunnu tulevan mitään.
04.02.2020 |
Psykologi ei ole tähän asti (puoli vuotta käyty) tehnyt yhtään mitään. On keskusteltu, mutta samaa keskustelua on käyty kotonakin, ei keskusteluun psykologia tarvita. Psykologi kysyy ihan samoja kysymyksiä kuin mekin kotona. Onko kavereita, kiusataanko koulussa, tuntuuko läksyt liian vaativilta, onko liikaa läksyjä, nukutko tarpeeksi jne.
Psykologi ehdotti ahdistukseen lääkkeitä. Kotona teini sanoi, ettei halua lääkkeitä, koska ei koe olevansa minkään lääkityksen tarpeessa, vaan terapian. Haluaisi käydä läpi sitä, miksi häntä ahdistaa, kun ahdistusta ei pitäisi olla. Kaikki on kotona hyvin, mutta välillä ahdistus valtaa mielen, eikä pysty tekemään mitään. Kokee olevansa rakastettu, on kavereita, koulussa sujuu aika hyvin, mutta huonommin alkaa nyt mennä.
En tajua, mistä me maksetaan.
Kommentit (25)
Ala taistelemaan että tyttö pääsee keskustelemaan oikeaan paikkaan. Kokemuksesta sanon ettei välttämättä helppoa mutta soittelet joka paikkaan ja selvittelet asioita. Etkä luovuta vaikka sanottaisiin ja lässytettäisiin vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mamma käy psykolla tytön kanssa? Ehkä jotain alkaisi tapahtuakin, jos tyttö saisi käydä itse, ilman että äiti istuu vieressä kuuntelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Hankkiutukaa mindfulness-terapeutille. Ei ole mitään hömppää vaan valtavirran psykologiaa joka toimii.
Mindfulness ei toimi ahdistuneelle, ahdistaa vain enemmän.
Oletko siis ollut joka kerta tyttösi mukana noilla käynneillä? Mikäli olet, niin lopettakaa yhteiskäynnit välittömästi. Tyttö ei pääse eteenpäin, koska hän suojelee sinua ja vastaa kysymyksiin siten miten kuvittelee sinun toivovan niihin vastattavan. Lapsi YKSIN psykologikäynneille tästä päivästä lähtien!!
Siis maksatteko yksityiselle psykologille? Miten hän voi ehdottaa lääkkeitä, eihän psykologi saa niitä määrätä?
Nuorisopsykiatrian poliklinikan kautta hoitoon, saatte sieltä psykiatrin valvomaan hoitoa ja terapeutin, mahdollisesti Kelan kuntoutustuella jos lapsi on yli 16.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mamma käy psykolla tytön kanssa? Ehkä jotain alkaisi tapahtuakin, jos tyttö saisi käydä itse, ilman että äiti istuu vieressä kuuntelemassa.
No koska ahdistunut tyttäreni sitä toivoo. Ei halua olla psykologin kanssa kahdestaan. Meillä on tosi avoimet välit. Tyttö on käynyt välillä yksinkin, mutta aina sanonut, että haluaisi, että mä olisin siellä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Siis maksatteko yksityiselle psykologille? Miten hän voi ehdottaa lääkkeitä, eihän psykologi saa niitä määrätä?
Nuorisopsykiatrian poliklinikan kautta hoitoon, saatte sieltä psykiatrin valvomaan hoitoa ja terapeutin, mahdollisesti Kelan kuntoutustuella jos lapsi on yli 16.
Ei se psykologi niitä määrääkään, vaan on ehdottanut, että mentäisiin lääkärille/psykiatrille niitä hakemaan. Hän voi kirjoittaa jonkun paperin puoltamaan asiaa tms.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis ollut joka kerta tyttösi mukana noilla käynneillä? Mikäli olet, niin lopettakaa yhteiskäynnit välittömästi. Tyttö ei pääse eteenpäin, koska hän suojelee sinua ja vastaa kysymyksiin siten miten kuvittelee sinun toivovan niihin vastattavan. Lapsi YKSIN psykologikäynneille tästä päivästä lähtien!!
^TÄMÄ EHDOTTOMASTI.
Et sinäkään ottaisi tytärtäsi mukaan jos olisi tarkoitus sinun yksityisasioistasi avautua! Toki voit mennä odotushuoneeseen asti mukaan, mutta et keskustelutilanteeseen.
Tuntuu siltä että tytärtä ahdistaa helikopterivanhempi, joka sitten kaiken lisäksi levittelee tyttären asioita ympäri internettiä.
Jos psykologi arvelee että lääkkeistä voisi olla apua, menkää ihmeessä juttelemaan psykiatrin kanssa. Ei hän niitä kirjoita vain siitä ilosta että saisi kirjoittaa reseptin. Jos hänkin on sitä mieltä että kannattaisi kokeilla, sitten kokeilkaa. Ja sitten sinä kanssa vahdit että tyttäresi myös ottaa lääkkeensä. Ne eivät auta salamannopeasti vaan viiveellä, joten kärsimätön teini voi lopettaa niiden ottamisen ajatellen etteivät ne vaikutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mamma käy psykolla tytön kanssa? Ehkä jotain alkaisi tapahtuakin, jos tyttö saisi käydä itse, ilman että äiti istuu vieressä kuuntelemassa.
No koska ahdistunut tyttäreni sitä toivoo. Ei halua olla psykologin kanssa kahdestaan. Meillä on tosi avoimet välit. Tyttö on käynyt välillä yksinkin, mutta aina sanonut, että haluaisi, että mä olisin siellä.
ap
Tietysti ahdistunut lapsi pelkää, jos hän ei ole tottunut hoitamaan asioitaan yksin. Oletko kenties liian suojeleva tai tehnyt aina kaiken valmiiksi lapsesi puolesta? Kuitenkin aikuisen läsnäolo terapiakäynneillä luo tietynlaisen jännitteen. Lapsi vähättelee oloaan eikä kerro kaikkea, jos äiti kuuntelee vieressä. Tästä lähtien lapsen pitää opetella käymään psykologin luona yksin tai koko touhu on yhtä tyhjän kanssa. Tiesitkö, että jopa eskari-ikäiset käyvät koulupäivän aikana YKSIN toimintaterapiassa yms. terapeuttien luona, jotka tulevat koululle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mamma käy psykolla tytön kanssa? Ehkä jotain alkaisi tapahtuakin, jos tyttö saisi käydä itse, ilman että äiti istuu vieressä kuuntelemassa.
No koska ahdistunut tyttäreni sitä toivoo. Ei halua olla psykologin kanssa kahdestaan. Meillä on tosi avoimet välit. Tyttö on käynyt välillä yksinkin, mutta aina sanonut, että haluaisi, että mä olisin siellä.
ap
Okei, eli tilanne on tosi huono jos teini-ikäinen TAHTOO äidin tuollaiseen mukaan. Et ole osannut kasvattaa lapsestasi itsenäistä vaan olet saanut sen takertumaan itseesi mitä sairaimmalla tavalla.
Jatkossa et mene mukaan, pyysi tyttö miten paljon hyvänsä. Ja jos se tahtoo terapiaan, ei sielläkään sivulliset ole paikalla kuulemassa.
Terapiaan muuten voi ihan vaan mennä, ei kyse ole mistään salaseurasta. Taalaa tiskiin vaan jos tyttärestäsi välität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatrian puolella olevana työntekijänä voin sanoa, että ehdottomasti kannattaa noudattaa edellä mainittuja vinkkejä ja puskea tyttöä pikkuhiljaa yksilökäynneille (ole vaikka saattamassa, mutta älä mene huoneeseen). Jo se, että tyttö huomaa pärjäävänsä käynneillä ilman sinua, on suuri askel eteenpäin ja kohti oman ahdistuksen hallintaa.
Kotona taas olisi hyvä keskittyä normaaliin toimintaan ja antaa pieniä ärsykkeitä, joutuu kohtaamaan uusia asioita yms. Eli menkää vaikka kodin ulkopuolelle käymään jossain, on se sitten shoppailua, leffaa, syömistä tai mitä tahansa yhteistä tekemistä. Mutta jättäkää se liika keskustelu sinne psykologin käynneille.
Onko tuo henkilö vain psykologi vai onko lisäksi saanut myös terapeutin koulutuksen? Kannattaa lopettaa käynti kyseisellä henkilöllä jos ei osaa puuttua ahdistukseen. Myös ammattitaitoisia henkilöitä löytyy.
Aiemmin ehdotettu mindfulness toimii myös mutta vaatii pitkäjänteisyyttä teiniltä, ei toimi käden käänteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, sitä se ilmastoahdistusta aiheuttaa. Kannattiko tuputtaa sitä teinille??
Minkälaista ravintoa hän syö ja kuinka paljon on liikuntaa päivittäin? Nämä ovat myös olennaisia asioita.
Vaihtakaa psykologia! Mun tytöllä myös ahdistusta ja keskivaikea masennus. Ensimmäinen psykologi oli ihan turha, keskustelu hänen kanssaan vain pahensi tytön mielialaa. Potilaan ja psykologin välille pitää syntyä luottamus, mikä vaatii sitä että "kemiat kohtaa". Pitää myös huomata, että eivät kaikki psykologit ole yhtä päteviä ja osaavia, vaikka sama peruskoulutus onkin.
Neuvon myös äitiä jäämään pois käynneiltä. Mulla on erittäin hyvät ja läheiset välit omaan tyttööni, mutta hän silti pystyy paremmin käymään omia ongelmiaan läpi kun minä en ole paikalla. Meillä aluksi toimi kuvio, jossa minä tulin vastaanotolle mukaan mutta jäin odotushuoneeseen ja odotin paikalla koko käynnin ajan siltä varalta että minua olisi tarvittu. Tämä toi nuorelle turvallisuudentunnetta ja vähensi ensimmäisten terapiakertojen ahdistusta. Parin kerran jälkeen minua ei ole paikalle edes haluttu.
Lisäksi pitäkää mieli avoimena myös lääkityksen suhteen. Mun tyttö aloitti terapialla, mutta kun olo ei parantunut niin siihen yhdistettiin lääkitys. Tilanne parani nopeasti lääkityksen aloittamisen jälkeen ja nyt masennus on voitettu ja ahdistuskin selvästi vähentynyt. Kesällä katsotaan lääkityksen purkamista yhdessä hoitotiimin kanssa.
Ahdistuksen takana kyllä yleensä on ahdistavat ajatukset muodossa tai toisessa. Jokin häntä varmasti vaivaa myös ajatusten tasolla.
Jos ahdistus on lamaannuttavan paha, niin kyllä lääkitystä kannattaa harkita. Muut keinot purevat sitten pidemmän ajan kuluessa.
Aiheesta keskustelu kotoan kannattaa muuten lopettaa. Se vaan ruokkii ahdistusta. Ja kertoo kyllä äidistä kaiken, kun kuvittelee että keskustelu psykologin kanssa on sama asia kuin keskustelu hurmosmamman kanssa... Tiedoksenne, ei se terapiakaan juuri muuta ole kuin keskustelua. Se kun on ainoa tapa millä me ihmiset kommunikoimme.
Kuulostaa siltä että tytön pitäisi itsenäistyä, mutta siitä on kasvatettu avuton äidin kulta, joka ei uskalla edes yksin psykologille koska opittua avuttomuutta on niin paljon. Kukaan, kerta kaikkiaan kukaan täyspäinen teini ei ole tuolla tavalla "läheinen" äitinsä kanssa. Koska se teini-ikä on nimenomaan sitä varten että lapsi itsenäistyy ja tekee pesäeroa vanhempiin. Se voi olla läheinen ennen ja jälkeen teini-iän, mutta teininä tuollainen on kyllä ihan luonnotonta.
Tyttöparka luultavasti alitajuisesti tahtoisi alkaa itsenäistyä ja kiukutella kuten normaali teini, mutta koska opittu avuttomuus, ei uskalla. Kokee olevansa vastuussa äidin tunteista, kun äiti on toitottanut tuota läheisyyttä.
Hankkiutukaa mindfulness-terapeutille. Ei ole mitään hömppää vaan valtavirran psykologiaa joka toimii.