Lue keskustelun säännöt.
Olen käynyt teini-ikäisen tyttäreni kanssa psykologilla. Tyttö niin ahdistunut, ettei koulunkäynnistä tunnu tulevan mitään.
04.02.2020 |
Psykologi ei ole tähän asti (puoli vuotta käyty) tehnyt yhtään mitään. On keskusteltu, mutta samaa keskustelua on käyty kotonakin, ei keskusteluun psykologia tarvita. Psykologi kysyy ihan samoja kysymyksiä kuin mekin kotona. Onko kavereita, kiusataanko koulussa, tuntuuko läksyt liian vaativilta, onko liikaa läksyjä, nukutko tarpeeksi jne.
Psykologi ehdotti ahdistukseen lääkkeitä. Kotona teini sanoi, ettei halua lääkkeitä, koska ei koe olevansa minkään lääkityksen tarpeessa, vaan terapian. Haluaisi käydä läpi sitä, miksi häntä ahdistaa, kun ahdistusta ei pitäisi olla. Kaikki on kotona hyvin, mutta välillä ahdistus valtaa mielen, eikä pysty tekemään mitään. Kokee olevansa rakastettu, on kavereita, koulussa sujuu aika hyvin, mutta huonommin alkaa nyt mennä.
En tajua, mistä me maksetaan.
Kommentit (25)
Voin omasta kokemuksesta sanoa että nykyään paljon ahdistusta aiheuttaa juurikin se että vanhemmat ovat tehneet liikaa lapsen puolesta. Lapsi ei opi että osaa asioita myös itse ja pitää itseään ihan surkeana. Lisäksi maailma saattaa tuntua pahalta ja ahdistavalta paikalta kun ollaan kasvettu niin suojeltuna.
Oma masennus ja ahdistus alkoi parantua kun repäisin itseni äidistä irti ja muutin omilleni. Tajusin että kyllä mä pärjään myös itse, en olekaan ihan onneton kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-ikäiset ei osaa olla välttämättä avoimia ongelmiensa suhteen ja tämä voi olla vanhemmille vaikea asia ymmärtää.
Hei älkää nyt viitsikö syyttää äitiä kaikesta. Hän on sentään hankkinut tyttärelleen apua ja on tukena. Suosittelisin kokeilemaan jotain lääkettä ahdistukseen. Jos ei tunnu hyvältä, sen voi sitten lopettaa.
Mun äiti käytti mua yksityisellä psykologilla, koska olin kiukkuinen lapsi. Oli joka kerta mukana ja käynnit olivat pelkästään sitä, että haukkui minua. ihan järkyttävää.
Perhekäynnit silloin tällöin ovat ok, mutta jos teinillä on ongelma, tarvitsee hän yksilötapaamisia.
Tuollaiset äidit on mahdottomia. Minulle yksi tuttu mamma selitti miten raskasta on kun poika on masentunut "ja kenelle muulle se siitä puhuisi kuin minulle, äidilleen?" Kyseinen poika oli kolmenkymmenen...
Päästä ap siitä likastasi irti tai silläkään ei ole kolmekymppisenä ketään muuta kuin äiti jolle puhua.