Lue keskustelun säännöt.
Asperger-naisen maanantai
03.02.2020 |
Minulla oli sovittu meno. Katsoin reittiohjeen, mutta eksyin kävellessäni bussipysäkille. Jossain vaiheessa menin paniikkiin ja kävelin varmaan kaksi kertaa saman korttelin ympäri. Myöhästyin pahasti ja jouduin soittamaan kamalan auto- ja liikennemetelin säestämänä, etten ehdikään tulla. Ääntä ei meinannut lähteä. Minulla on taipumusta menettää ääni metelissä. Kävelin kovasti ahdistuneena kotiin itkemään.
Välillä on kiva olla asperger - on erityisiä lahjakkuuksia, jotka rikastuttavat elämää. Tällaisina päivinä kuitenkin miettii, että olisin mielummin ihan tavallinen Tiina.
Kommentit (13)
Täällä toinen asperger. Tänään taas töpeksin. Olin menossa asiakkaalle palaveriin. Suuntavaistottomana jännittäjänä kammosin uuteen paikkaan menoa, ja navigaattorista huolimatta töpeksin liikenteessä, koska en osaa jännittyneenä keskittyä. Vaihtelin mm. kaistoja aamuruuhkassa päättömästi, koska en tiennyt miltä kaistalta pääsee kääntymään sinne minne navigaattori seuraavaksi ohjaa.
Kuitenkin perillä sitten tein sen isoimman mokan. Minulle oli sanottu että asiakkaan pihalla on vieraspaikkoja heti oven edessä. Ajoin sinne, mutta ne kaikki paikat oli täynnä. Pitäisi kääntyä peruuttamalla ja ajaa takaisin, etsiä paikka muualta. Kuitenkin sinne tuli jonottamaan toinen auto, ja minä jouduin paniikkiiin kune n voinutkaan peruutella kuten olin harkinnut. No, eteenpäin sitten... Paitsi että pian kuului KLONK. Olin ajanut asiakkaan aidan tolppaan. Tolppa vääntyi ja autoon jäi tolpankuva. Oli se hyvä alku uuden asiakkaan kanssa isoista kaupoista neuvotteluille, että ihan heti piti respaan ilmoittaa että ajoin muuten päin teidän aitaa tuossa oven edessä ja se on vääntynyt :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan kuvaa minuakin täydellisesti. Tosin diagnoosia ei ole, mutta olen aina miettinyt että minulla on ainakin vahvoja piirteitä. Samaistun niin täydellisesti tuohon, koettu niin monta kertaa. Juuri se hätääntyminen ja ahdistus mikä tuossa tilanteessa nousee. Kokee itsensä niin tyhmäksi.
Voi ei. :( Soita sinne paikkaan ja selvitä tilanne, kun ahdistuksesi laantuu. Asiat selviää.
Minä tavallaan irtisanouduin töistä kerran, kun ymmärsin väärin pomon jutun. Onneksi pomo ei hyväksynyt höpinöitäni ja työt jatkui.
Joskus en tiedä, pitäisikö itselleen enemmän nauraa vai itkeä.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. :( Soita sinne paikkaan ja selvitä tilanne, kun ahdistuksesi laantuu. Asiat selviää.
Minä tavallaan irtisanouduin töistä kerran, kun ymmärsin väärin pomon jutun. Onneksi pomo ei hyväksynyt höpinöitäni ja työt jatkui.
Joskus en tiedä, pitäisikö itselleen enemmän nauraa vai itkeä.
Teen itse molempia, itken & nauran.
Tsemppiä! Täällä toinen AS-piirteinen. Mulle käy helposti noin esimerkiksi isoissa supermarketeissa. Kun on monta samanaikaista muuttujaa joista pitäisi huolehtia ja paljon aistiärsykkeitä siinä sivussa, välillä menee pakka ihan sekaisin.
Itse koetan varautua tuollaisiin tilanteisiin siten, että varaan lähtöihin ja siirtymisiin tarvittaessa reilustikin ylimääräistä aikaa. Jos mahdollista, käyn jopa etukäteen katsomassa, miten siirrytään paikasta a paikkaan b. Harjoittelen reittejä myös "kulkemalla" niitä etukäteen Googlen Street View'ssä.
Välillä tämä tosiaan tuntuu supervoimalta, ja välillä kiroukselta. On mahtavaa, jos esimerkiksi pääsee opiskelemaan erityiskiinnostuksenkohdettaan tai luomaan siitä uran, taipumus nyhrätä tuntikausia saman asian parissa antaa etulyöntiaseman oppimiseen ja soveltamiseen. Välillä on kuitenkin ihan älyttömän stressaavaa, kun sietokyky joillekin tilanteille ja ärsykkeille on päiväunille tahtovan kaksivuotiaan luokkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa?
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa?
Kyllä on. Ei enää niinkään pelkoa, mutta ahdistusta kyllä. Uudet tilanteet ja ihmiset kuormittavat tosi paljon. Olisin mielelläni ihan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa?
Erittäi voimakkaasti. Hassua kyllä, pystyn ilman mitään ahdistusta tai pelkoa vaikka esiintymään suurelle joukolle, tai muutenkin hoitamaan työasioita joihin kuuluu asiakkaiden kanssa neuvotteluja paljonkin. Mutta sen sijaan jos pitäisi kohdata ihminen esim. taloyhtiön jätekatoksella tai joku puolituttu tulee vastaan, kauhea ahdistus iskee. Yleensä välttelen tällaisia tilanteita pakonomaisesti esim. vien roskat aamuyöstä ettei siellä olisi ketään, ja jos joku puhelias ihminen tulee vastaan, käännyn äkkiä eri suuntaan välttääkseni kohtaamisen. Minulla on myös kauhea puhelinkammo, en vaan pysty hoitamaan soittamalla mitään asioita.
- 2
Samoin täällä. Liikun mielelläni hämärissä enkä halua törmätä kehenkään. Olen myös hyvin herkkä äänille, joten en voi olla sisätiloissa, joissa kaikuu tai on paljon hälinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse miehenä toivoisin löytäväni joskus teidän kaltaisen naisen parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Samoin täällä. Liikun mielelläni hämärissä enkä halua törmätä kehenkään. Olen myös hyvin herkkä äänille, joten en voi olla sisätiloissa, joissa kaikuu tai on paljon hälinää.
Joo minulla tämä sama. Saatan saada jopa paniikkikohtauksen jos joudun olemaan paikassa jossa on paljon sekahälyä ja jos vielä vilinää ja vilskettä. Kerran ajattelin että alkaisin käymään kuntosalilla, ja menin sellaiselle kaupungin omalle liikuntahalli/kuntosalialueelle. Olin tulla hulluksi viidessä minuutissa! Siellä oli urheilukentillä lapsia pelaamassa kaikenlaista ja ne kiljuivat ja huusivat. oli töminää ja ryminää ja puhetta ja huutoa. En pystynyt jäämään sinne ollenkaan, en kestänyt sitä ärsykkeiden määrää.
Minulle myös luokkaa h*lvetti maan päällä on monille ihmisille mieluisat paikat kuten konsertit, elokuvat tai erilaiset messut ja festivaalit. Paljon ihmisiä, paljon melua jne, hyi kamala. Sellaisen jälkeen tarvitsisin viikon erämaassa yksin että toivun. Yksin asunkin enkä toista ihmistä saman katon alla kestäisi, mutta valitettavasti asun kaupungissa joten ei kovin häiriötöntä ole.
- 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
😔