Törkeimmät ja kauheimmat exäsi?
Mulla eräs exä söi itsetunnon täysin. Siedin siksi koska kaikkeen tottuu ja on lapsesta asti opetettu siihen että naiselle saa tehdä mitä vaan. Exä ei ollut koskaan fyysisesti väkivaltainen, mutta henkisesti kyllä sain kestää jatkuvaa nälvimistä.
-Haisen pahalta jopa suihkun jälkeen, mun koti haisee pahalta, mun vaatteet haisee pahalta.
Käytin siis vain hajusteetonta pesuainetta, kosmetiikkaa ym, joten koska en haissut miltään niin haisin pahalta. Olisi pitänyt olla täynnä hajuvesiä.
-Katsoi tiskaamiani laseja valoa vasten että aijai, huonoa jälkeä, hänen täytyy tiskata uudestaan
-Ruoka väärin maustettua, joka kerta
-Autistinen tarkkuus. Tyyliin että punainen takki ja laukku ei sovi jos ne ei ole tarkalleen samaa värisävyä. Lopulta käytin vaan mustia vaatteita koska en uskaltanut käyttää muita.
-Valittamista selfieiden otosta. Saapui viereen aukomaan päätänsä että "Jaa *mun nimi* ottaa vähän selfieitä, törröhuuli, mikset sä osaa olla ilman tuota duckfacea, ääääh? Kattokaa, duckface, aah!" Kukaan ei ole ikinä sanonut että pitäisin naamaa "duckfacella" valokuvissa, vaikka olisin ollut kasvot ihan rentona niin sain v*ttuilua asiasta.
-En saanut näkyä missään hänen valokuvissaan ja päivityksissään mitä hän teki someen. Kerran kyllä laittoi minusta kuvan, missä ajan autoa ja teksti oli tyyliä että "on mullakin tässä kuski, ei jaksa ajaa, täytyy itse jatkaa". Eli pelkkää haukkumista sekin.
Joku narsistin ja autistin yhdistelmä.
Kertokaa kokemuksia.
Kommentit (25)
Kaikki naiset. Ovat vain rahan ja materian perässä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki naiset. Ovat vain rahan ja materian perässä.
Ja ison munan!
Ap, on vain yksi juttu: miksi ihmeessä olit tuon tyypin kanssa?!?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki naiset. Ovat vain rahan ja materian perässä.
Osittain totta. Sama koskee miehiä. Jokainen ihminen seurustelee sen vuoksi että siitä on jotain hyötyä itselle: seuraa ettei joudu olemaan yksin, seksin takia, siksi että toisella on auto/talo/kesämökki, siksi että toisella on rahaa. Aina löytyy joku syy, joko isompi tai pienempi. Ei kukaan seurustelisi, ellei kokisi siitä suhteesta olevan jollain tavalla jotain hyötyä itselleen.
Mun ex oikein kädestä pitäen opetti mulle, mitkä asiat ulkonäössäni on huonosti. Ja sitten esim. joku tuntemattoman vastaantulijan mentyä ohi saattoi sanoa, kato, näitsä, tollaset sääreton kauniit, tota mä tarkoitin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, on vain yksi juttu: miksi ihmeessä olit tuon tyypin kanssa?!?
Niinkuin aloituksessa jo sanoin, olen saanut kasvaa siihen että naiselle saa tehdä mitä vaan. Joten koin olevani vain tyytyväinen kun joku huolii. Ei ollut kuitenkaan fyysistä väkivaltaa niin kaikki oli "ok".
Lopultahan tuo söi mielenterveyden mutta ei sitä silloin tajunnut. Nykyään ymmärrän ettei tuollaista tarvi sietää.
AP
Vierailija kirjoitti:
Ihania jännä miehiä
"Jännämiehestä" saa lähinnä vaikutelman että kyseessä olisi joku elämänkoulu, alkoholisti tai linnakundi.
Oma exäni oli (on varmaan vieläkin) vastuullinen ihminen, omakotitalo, hyvä auto, siisti ulkonäkö, piti kodistaan huolta ja maksoi kaikki laskut ajallaan. Töistä ei ollut lähes koskaan pois, teki kaiken tunnollisesti. Ei ne paskaluonteiset ole aina mitään elämänkouluja.
AP
Teinisuhde, olin suhteen aikana 16-17v ja poikaystävä 18-19v. Jätkä jaksoi monesti muistuttaa miten olen NIIN NUORI! En tajua mistään mitään kun oon NIIN NUORI! Hän on jo VANHA ja nähnyt jo niin paljon elämää.
Poika asui vanhempiensa nurkissa ja ei ollut koskaan käynyt Suomen ulkopuolella. Myöhemmin kuulin että tyyppi oli muuttanut pois vanhempiensa luota noin 26-27 vuotiaana. Töissä oli käynyt jo teinistä alkaen ja asui niin maaseudulla ettei voinut asuntojen hinnastakaan olla kiinni, taisi siis vaan olla vaikea vieroittautua. :D
Oma entinen haukkui mm. kävelytyyliäni. Harpoin kuulemma hölmönnäköisesti, matki liioitellen ja ivallisesti erään kerran kadulla, kun olimme menossa kauppaan. Hengitin hänen mielestään myös hassusti, tiuskaisi yhtenä päivänä, että "opettelisit hengittämään!" Haukkui myös kodissani tavaroitani, esim. astioita ja uutta tietokonettani saa***an alkeelliseksi vehkeeksi.
Kehui myös muiden naisten takapuolia minulle kaupungilla. Piereskeli paljon ja niinsanotusti täysillä, nauraa räkätti päälle. Vapaa-ajan käytti lähinnä konsolilla ja tietokoneella pelaamiseen.
Ikää hällä 30...
Törkeintä oli lopettaa liikunta kokonaan. Lihoi seurustelun aikana 15kg VUODESSA. No en ajatellut parisuhteen olevan pelkkää pikaruokaa, sipsejä ja elokuvien katsomista. Poikki meni.
Pahin mitä mä olen kuullut on se, että joku puupää oli pokkana viemässä pahaa-aavistamatonta daamiaan ekoilla treffeillä parinvaihto-bileisiin! Onneksi daamia ehdittiin varoittaa jonkun hyväntyypin toimesta ja säästyi moiselta , totaalijärkyttyneenä tosin. Puupää oli vaan sopertanu tyyliin: kai sitä nyt saa mies ees ehdottaa?
Henkisesti terve ja aidosti fiksu mies on kyllä aarre.
Vierailija kirjoitti:
Teinisuhde, olin suhteen aikana 16-17v ja poikaystävä 18-19v. Jätkä jaksoi monesti muistuttaa miten olen NIIN NUORI! En tajua mistään mitään kun oon NIIN NUORI! Hän on jo VANHA ja nähnyt jo niin paljon elämää.
Poika asui vanhempiensa nurkissa ja ei ollut koskaan käynyt Suomen ulkopuolella. Myöhemmin kuulin että tyyppi oli muuttanut pois vanhempiensa luota noin 26-27 vuotiaana. Töissä oli käynyt jo teinistä alkaen ja asui niin maaseudulla ettei voinut asuntojen hinnastakaan olla kiinni, taisi siis vaan olla vaikea vieroittautua. :D
Jätkä vielä kolmikymppisenä mamin "kikkivieroolla" ?
Tämä suhde teini-ikäisenä, kesti 2 v. Mies saattoi sivulauseessa lytätä minua, esim ”siskoni tekee tuon premmin” tai ”äitini tietää tuon paremmin” tms tms. Oli aika mammanpoika eikä raha-asiat oikein olleet hallussa, eli aina jos jotain halusin tehdä niin minun piti maksaa. Rahaa lainasi eikä meinannut maksaa takaisin (tästä viisastuneena en enää ikinä ole lainannut rahaani kenellekään). Kun vihdoin pääsin takiaisesta eroon, laittoi vuorotellen itkuviestejä ja hu*rittelua ja sitten taas pahoitteli jne.
Nyt hyvä, fiksu mies, jonka satunnainen sammakko saa niskavillat pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
Ihania jännä miehiä
Pahimmat luonnevikaiset on yleensä ulkoisesti täysin normaaleita ihmisiä. Ja ne kätkee sen niin, ettei toinen huomaa aluksi mitään. Ollaan ihan normaaleita ja huomaavia, sitten se alistaminen ja nälviminen saapuu kuvioihin pikkuhiljaa, niin että siihen ehtii jo tottua.
Junaan saapui nuori nainen ja nuori mies etsien paikkojaan.
Hetken päästä mies nousi ja sanoi käyvänsä vessassa.
Jätkällä oli saksofoni mukanaan kotelossaan, minkä asetti siihen paikalle naisen viereen.
Lähti sitten kävelemään käytävää pitkin vessaa kohti.
Yllättäen psyähtyi ja sähähti ilkeännäköisesti oikein leuhkana sille naiselle niin että koko junanvaunu kuuli:
" mä jätin mun fonin ny siihen penkille! Ja jos mä palaan ja se on pöllitty ja sä et oo sillon kuollu niin mä tapan sut! "
Piti oikeasti pidätellä itseäni etten olisi noussut paikaltani ja mennyt potkasemaan jätkää täysillä paria kertaa persuuksiin . Jäi mieleen sen ujohkon ja kivanoloisen naisen epäuskoinen ja järkyttynyt ilme.
Jännä juttu että törmäsin samaan luuseriin noin parin vuoden päästä ( leuhkan platkunaama isopään tunnistin heti) sattumalta helsingin aseman liukuportaissa, nainen vieressä oli vaihtunut (onnenpotku sille entiselle).
Että sellasta. Toisen onni on joskus toisen epäonni, kai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki naiset. Ovat vain rahan ja materian perässä.
Ja ison munan!
Eipä paljoo lohduta jos on pienet aivot.
Alkoi yhtäkkiä hengittää todella omituisesti keskellä kauppaa ja hoki ivallisesti, että tolta sä kuullostat. Kerran bileissä sammutti oikein musiikin että muutkin saisivat nauraa sille miten omituisesti hengitän ja suuttui, kun muiden mielestä hengityksessäni ei ollut mitään tavallisesta poikkeavaa. Repi keskellä katua piponi pois ja huusi että älä pidä pipoa, jos et osaa pitää sitä niinkuin normaalit ihmiset! Mäkkärillä kiskoi pois jonosta ja sähisi että älä ohittele, aina saa hävetä ja kailotti että sori kun tää tyhmä täällä ohittelee. Ihmiset olivat hämmästyneitä, etenkin nainen jonka perässä olimme seisseet ja ex tuntui tuskastuvan kun kaikki tuijottivat häntä sen sijaan, että olisivat lähteneet mukaan pilkkaamiseeni.
Älkää kysykö, miksi ihmeessä tuhlasin puoli vuotta elämästäni tuollaiseen ihmiseen :( Kai se menee nuoruuden piikkiin, olin 20-vuotias.
Lapsuuskodissaan ei ihan maalla, mutta kuitenkin kaukana keskustasta metsän keskellä asuva kolmekymppinen vähän peräkamaripoika joka osasi esittää normaalia kunnes selvisi että tyyppi on ihan sekaisin. Saattoi estää minua tulemasta ulos vessasta nojaamalla ovea vasten, piilottaa kenkäni tai kysyä pelkäänkö pimeää, sammuttaa kaikki valot ja hihitellä siellä pimeässä. Oikeasti! Ei ikinä halunnut luokseni tai hengailla julkisilla paikoilla lukuunottamatta ekoja treffejä jolloin mentiin elokuviin. En tajua miten suostuin neljiin treffeihin joista viimeisillä siis alkoi leikkiä piilosta . No ok, tyypillä oli kivan käyrä "se" ja siksi luultavasti oli ensimmäinen mies, jonka kanssa sain ison o:n ilman hirveää kikkailua (siis tyyliin minä tulen sinun päällesi, eikun ollaan sittenkin kyljellään, hiero siitä, eikun alempaa, ei niin alhaalta).
Tajusin kuitenkin, ettei parin orkun takia kannata deittailla paikallista Norman Batesia.
Lisäys vielä: En osannut pitää edes aurinkolaseja oikein päässä. Kuulemma istuivat mun naamalla niin huonosti.
AP