Miten muuttua vähemmän k*sipäiseksi ihmiseksi?
Tiedostan itsessäni tämän, etten osaa kehua muita ja olen innokas arvostelemaan muiden tekemisiä aina negatiivisessa valossa. Kun muut kehuu minua, niin tulee sellainen omahyväinen m*lkkuvirne naamalle ihan huomaamatta, vaikka koetan esittää muka vaatimatonta. Monikaan ei arvostele tekemisiäni negatiivisesti, koska raivostun siitä. Vaikka miten aamulla päättäisin olla toisenlainen ja parempi ihminen, niin illalla saa taas morkkistella kun taas meni näin. Eikö tälle ole mitään tehtävissä ilman jotain kallonkutistajaa? Olen kaiketi jotenkin luonnehäiriöinen, narsisti?
Kommentit (15)
Muistutat entistä pomoani. Todellakin entistä...
Kaikkien alojen erikoisasiantuntija, joka kerää muidenkin ideoista ja aikaansaannoksista itselleen kaiken kunnian ja glorian.
Mulla toimii kun ottaa vähän kuppia. Sen verran hyvätuuliseksi muutun, että monesti tuntemattomat tarjoaa juomia kun olen viihteellä.
-M28
Vierailija kirjoitti:
Muistutat entistä pomoani. Todellakin entistä...
Kaikkien alojen erikoisasiantuntija, joka kerää muidenkin ideoista ja aikaansaannoksista itselleen kaiken kunnian ja glorian.
Niin, eli kusipäinen ihminen jollainen minäkin olen. Eli? Ap
Mieti miltä tekosi tuntuvat toisista.
Ota lopputili ja tule meidän hyvien puolelle.
Sinc
Se on joko siperia, tai ei oppimista. Minä olen käynyt siperian kautta, koska olen aika paljon samanlainen kuin isäni. Isäni on aikalailla mulkeroinen. En tule toimeen hänen kanssaan koska hän on ilkeä ja arvosteleva ja tietää paremmin silloinkin kun ei tosiaankaan tiedä. Minä aika ajoin pyydän mieheltäni anteeksi jos olen ollut ikävä ihminen häntä kohtaan. Muita ihmisiä kohtaan toimii suun kiinni pitäminen, ja tilanteesta/puheenaiheesta pois lähteminen. Olin pitemmän aikaa mukava sillä keinolla, että otin minulle puhuvan ihmisen asian aina niin että tämä asia on tuolle toiselle tärkeä, enkä halua häntä loukata. Pitemmän päälle ei toiminut, koska stressi saa ikävän puoleni esiin, enkä aina pysty/jaksa/musita keskittyä kanssakumppaniin niin intensiivisesti että pääsisin tuohon mukavuustilaan.
Mies ymmärtää kyllä, ja rakastaa, varsinkin sitä piirrettäni että pyydän anteeksi, tunnustan virheeni, ja olen aito itseni, enkä esitä. Miehen luota en myöskään tarvitse lähteä pois etten olisi ilkeä, koska hän ymmärtää kyllä että ressaantuneena sitä saatan olla.
Vierailija kirjoitti:
Muistutat entistä pomoani. Todellakin entistä...
Kaikkien alojen erikoisasiantuntija, joka kerää muidenkin ideoista ja aikaansaannoksista itselleen kaiken kunnian ja glorian.
Olet vain tyhjä taulu.
Sinc
Vierailija kirjoitti:
Se on joko siperia, tai ei oppimista. Minä olen käynyt siperian kautta, koska olen aika paljon samanlainen kuin isäni. Isäni on aikalailla mulkeroinen. En tule toimeen hänen kanssaan koska hän on ilkeä ja arvosteleva ja tietää paremmin silloinkin kun ei tosiaankaan tiedä. Minä aika ajoin pyydän mieheltäni anteeksi jos olen ollut ikävä ihminen häntä kohtaan. Muita ihmisiä kohtaan toimii suun kiinni pitäminen, ja tilanteesta/puheenaiheesta pois lähteminen. Olin pitemmän aikaa mukava sillä keinolla, että otin minulle puhuvan ihmisen asian aina niin että tämä asia on tuolle toiselle tärkeä, enkä halua häntä loukata. Pitemmän päälle ei toiminut, koska stressi saa ikävän puoleni esiin, enkä aina pysty/jaksa/musita keskittyä kanssakumppaniin niin intensiivisesti että pääsisin tuohon mukavuustilaan.
Mies ymmärtää kyllä, ja rakastaa, varsinkin sitä piirrettäni että pyydän anteeksi, tunnustan virheeni, ja olen aito itseni, enkä esitä. Miehen luota en myöskään tarvitse lähteä pois etten olisi ilkeä, koska hän ymmärtää kyllä että ressaantuneena sitä saatan olla.
Pudota taakkasi.
Sinc
Mä en ymmärrä tätä aloitusta (ja kysymystä). Miksi tämä olisi muka ongelma? Oman kokemuksen mukaan, tuollainen asenne pelkästään voimaannuttaa.
Ei hyvää energiavirtaa kannata tukahduttaa, se pitää hyödyntää! :D
Niin monta vuotta sama meno, ei tule auttamaan enää mikään. Menetetty.
https://verkkokauppa.duodecim.fi/6495.html
Mä tunnistan ton saman,on ärsyttävää kun osaa paremmin tms mutta sitten ei osaakkaan ja sitten potuttaa ja pitää pottuilla jne siinä kierre,aina tietää paremmin kaikki kuin muut ja joka asiasta kaikki!
Mee kirjastoon ja etsi itsehoito-oppaita,kaikenlaisia,meditaatiota,joogaa ja sellasta,ne ei onnistu jos on k*sipää!
Käsittele traumasi. Mäkin olin ennen kova arvostelemaan ja tuomitsemaan enkä samalla meinannut kestää itseeni kohdistuvaa kritiikkiä. Päädyin lopulta purkamaan omia pahoja traumojani ja musta on tullut kerrassaan ihana ihminen sen seurauksena. Mulla oli kyllä aina aika selkeä kuva siitä, millainen halusin olla, ja määrätietoisesti sitä kohti työskentelen, varmaan loppuelämäni. Haluan olla hyvä muille ja olen oppinut, kuinka se onnistuu ilman, että annan samalla toisten kohdella itseäni huonosti.
siperia