Lapsi ei noudata sääntöjä, ei saa ottaa peliaikaa pois

Sinä teet juuri niin kuin parhaaksi katsot ja sillä siisti. Jonkun erityisopen sanomiset eivät ainakaan minua hetkauta ollenkaa vaan kotini seinien sisäpuolella käyttädytään sääntöjen mukaan. Jos lapsi rikkoo sääntöjä, niin siitä tulee seuraus ja toistuvasta sääntöjenrikkomisesta tuntuvampi seuraus.

Minulla on kolme lasta ja aika helposti asiat ovat loppujen lopuksi päähän menneet. Nyt lapset ovat jo teinejä ja kaikki menee kivasti. Vääntöä on enää harvoin ja tunnelma on mukava.

Miksi sinusta tuollainen peliaika pois/kyläilyt pois/puhelin pois/viikkoraha pois on sama asia kuin kasvatus? Minusta nuo ovat lähinnä kostoa lapselle siitä, että tämä ei toiminut siten kuin sinä sanoit.

Kasvatusta on se, että alakouluikäisen kanssa käydään läpi se, mitä hän on tehnyt, miksi se on väärin ja mitä siitä on seurannut muille osapuolille. Lisäksi mietitään, minkä pitää muuttua, että sama ei toistuisi. Peliajan poisvieminen ei muuta lapsen tapaa toimia, se opettaa ainoastaan keksimään keinoja, miten pääsee pelaamaan vanhempien huomaamatta.

Oikea tapa toimia on siis keskustelu ja sen jälkeen sen muutoin peliaikaan kuluvan ajan täyttämien yhdessäololla vanhempien/perheen kanssa. Ei pelikieltoa, vaan yhteistä tekemistä silloin, kun lapsi muutoin olisi sivussa pelaamassa. Ja tietenkin se muutos, josta lapsen kanssa on keskusteltu, vaikka se sitten olisi se, että isä on lapsen kanssa illat, jotta tämä ei aina olisi yksin.

Voin erityisopettajana kertoa, että ne pelikiellot ja kotiarestit ei toimi isommilla minkäänlaisena rangaistuksena, jos niitä on täysin holtittomasti jaeltu alakouluikäisille.

viikkorahat pois on hyvä. Peliaikaa ei voi rajoittaa demokratiassa.

Meillä lähtee pelikonsolin virtalähde sekä puhelin pois jos ei mene muksuille viesti perille. Hyvin on toiminut. Isäntä pistää sitte isommin ojennukseen tarvittaessa.

Kaverini lasten kasvatus on niin karmiaa, etten jaksa enää heillä kyläillä.

Lapset saa tehdä ihan mitä vaan, eikä puutu kuin sanomalla mikä ei tehoa. Tai ottaa syliin, mutta jos lapsi alkaa rimpuilla ja huutaa, päästää pois sylistä ja jatkaa riehumistaan.

KOSKA LAPSILLAAN ON OIKEUS NÄYTTÄÄ TUNTEET ja rangaitukset pahasta. Eli toisinsanoen kuristaa toista kurkusta ja samalla hakata päätä seinään, rääpiä naamaan verinaarmuja, hypätä toisen selänpäälle täydellä voimalla kun toinen on kontillaan lattialla. Huutaa niin isosti, että ei kuule mitä toinen puhuu, pelotella vajaa 1v itkuun murisemalla ja huutamalla naaman edessä,ym ym Tämä kaikki tapahtui n. 10 min sisällä, mitä tekee kaveri. Toruu ja sanoo, että vaikka harmittaa pitää olla nätisti. Ei tehoa vaan laspi jatkaa. Onnea vaan opettajalle kun tuommonen vuoden päästä eskariin menee..

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinusta tuollainen peliaika pois/kyläilyt pois/puhelin pois/viikkoraha pois on sama asia kuin kasvatus? Minusta nuo ovat lähinnä kostoa lapselle siitä, että tämä ei toiminut siten kuin sinä sanoit.

Kasvatusta on se, että alakouluikäisen kanssa käydään läpi se, mitä hän on tehnyt, miksi se on väärin ja mitä siitä on seurannut muille osapuolille. Lisäksi mietitään, minkä pitää muuttua, että sama ei toistuisi. Peliajan poisvieminen ei muuta lapsen tapaa toimia, se opettaa ainoastaan keksimään keinoja, miten pääsee pelaamaan vanhempien huomaamatta.

Oikea tapa toimia on siis keskustelu ja sen jälkeen sen muutoin peliaikaan kuluvan ajan täyttämien yhdessäololla vanhempien/perheen kanssa. Ei pelikieltoa, vaan yhteistä tekemistä silloin, kun lapsi muutoin olisi sivussa pelaamassa. Ja tietenkin se muutos, josta lapsen kanssa on keskusteltu, vaikka se sitten olisi se, että isä on lapsen kanssa illat, jotta tämä ei aina olisi yksin.

Voin erityisopettajana kertoa, että ne pelikiellot ja kotiarestit ei toimi isommilla minkäänlaisena rangaistuksena, jos niitä on täysin holtittomasti jaeltu alakouluikäisille.

Kyllä meillä keskustellaan ihan joka asiasta. Ja usein moneen otteeseen. Omat lapseni myös kuitenkin testaavat rajoja mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Esim. Jos läksyjen tekemättä jättämisestä seuraa vain keskustelua ja aikuisen kanssa yhdessä tekemistä, niin se ei tunnu yhtään missään eikä saa tekemään ensi kerralla paremmin. Mutta kun sanotaan että kouluhommat hoidetaan ensin ja vasta sitten tulee peliaikaa, niin johan tulee läksyt hoidettua. Ja kyllä se lapsi tietää miksi ne läksyt pitää tehdä, mutta lapsi on mukavuudenhaluinen ja laiska ihmisolento siinä missä aikuinenkin, ja mieluusti usein menisi siitä mistä aita on matalin.

Kaiken saa kuulostamaan niin pahalta kuin haluaa sanavalinnoilla. Minusta se että aikuinen ottaa lapselta jonkun etuuden pois ei ole “kosto”, vaan seuraamus lapsen omista valinnoista. Lapsi ei myöskään vielä täysin ymmärrä valintojensa seurauksia, esim. mitä siitä ihan todella seuraa jos läksyt toistuvasti laiminlyö. Siksi on aikuisen tehtävä patistaa ja välillä vähän kovistellakkin ne hoitamaan. Ja minusta aikuisen ei myöskään pidä tehdä niitä aina lapsen kanssa tai jopa lapsen puolesta. Tarkoitus on opettaa lapsi ottamaan niistä itse vastuu. Ja kun lapsi oppii vastuun kantamaan, hän saa aikuiselta vapauksia, luottamusta ja etuuksia.

Ap

Olisit kysynyt siltä, että annanko sitten piiskaa mielummin jos pelikielto ei ole ok. :P

Ihan hyvältä kuulostaa sun kasvatusmetodit. Noinhan se aikuistenkin maailma toimii. Omilla valinnoilla on seuraamuksia.

Olette varmaan tavannut aikuisia jotka eivät kykene miettimään päätöksiään yhtään pidemmälle. Näistä saa välillä lukea iltalehdissä. Ovat niin yllättyneitä kun milloin mikäkin taho ei heitä pelasta pulasta kun on vakuutus ottamatta matkalla tai muuta vastaavaa.

Nyt mä sanoisin että olet asian ytimessä.

Minun lapsi on vasta aivan pieni, alle kaksi vuotta, mutta kyllä minä jo häneltä otan asian pois, jos ei tottele. Tarkoitan niin, että jollain lelulla saa leikkiä, mutta ei heittää sitä päin telkkaria. Annan kolme yritystä, ja jos kolmannenkin kerran heittää päin telkkaria, niin otan lelun sitten kokonaan pois. 

Miten muuten voisi kasvattaa kuin opettamalla, että asioilla on seurauksia, ja rajat on olemassa.

Pakkohan lasta on joskus jollain tavalla rangaista. Se pitää kuitenkin muistaa että kenenkään peliaikaa ei saa rajoittaa. Naiset ei usein tätä ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä lähtee pelikonsolin virtalähde sekä puhelin pois jos ei mene muksuille viesti perille. Hyvin on toiminut. Isäntä pistää sitte isommin ojennukseen tarvittaessa.

Eli isäntä höykyttää sitten tarvittaessa fyysisesti, vai...? 👎

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinusta tuollainen peliaika pois/kyläilyt pois/puhelin pois/viikkoraha pois on sama asia kuin kasvatus? Minusta nuo ovat lähinnä kostoa lapselle siitä, että tämä ei toiminut siten kuin sinä sanoit.

Kasvatusta on se, että alakouluikäisen kanssa käydään läpi se, mitä hän on tehnyt, miksi se on väärin ja mitä siitä on seurannut muille osapuolille. Lisäksi mietitään, minkä pitää muuttua, että sama ei toistuisi. Peliajan poisvieminen ei muuta lapsen tapaa toimia, se opettaa ainoastaan keksimään keinoja, miten pääsee pelaamaan vanhempien huomaamatta.

Oikea tapa toimia on siis keskustelu ja sen jälkeen sen muutoin peliaikaan kuluvan ajan täyttämien yhdessäololla vanhempien/perheen kanssa. Ei pelikieltoa, vaan yhteistä tekemistä silloin, kun lapsi muutoin olisi sivussa pelaamassa. Ja tietenkin se muutos, josta lapsen kanssa on keskusteltu, vaikka se sitten olisi se, että isä on lapsen kanssa illat, jotta tämä ei aina olisi yksin.

Voin erityisopettajana kertoa, että ne pelikiellot ja kotiarestit ei toimi isommilla minkäänlaisena rangaistuksena, jos niitä on täysin holtittomasti jaeltu alakouluikäisille.

Ensinnäkin minusta on jo menty sivuraiteelle kasvatuksen kanssa, jos lapsi alkaa vilpillisesti kiertämään kieltoja. Oma lapseni kyllä mököttää hetken, mutta eipä tuo kauaa kestä, koska ymmärtää, että kielto on tullut syystä. Ei hänelle tulisi mieleenkään salaa pelata. 

Yleensä lapsi on pelaamassa silloin, kun vanhemmat tekevät jotain pakollista hommaa, johon lasta ei voi ottaa mukaan. En nyt ala mitään ryhmäkivaa järjestämään lisäksi jos lapsi on perseillyt ja siten pelikiellon hankkinut itselleen. 

Miksi jakelisit pelikieltoja täysin holtittomasti? Ei sitten ole tullut mieleen, että niitä voisi jaella hallitusti ja tarkoituksenmukaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan lasta on joskus jollain tavalla rangaista. Se pitää kuitenkin muistaa että kenenkään peliaikaa ei saa rajoittaa. Naiset ei usein tätä ymmärrä. 

Positiivisen kasvatuksen ideologian mukaan rangaistuksista ei ole muuta kuin haittaa ja ne aiheuttavat lapselle traumojen ohella voimakasta katkeruuden tunnetta.

Nykyään jos meinaa säilyttää uskottavuutensa erityisopena niin on käytännössä pakollista vannoa positiivisen kasvatuksen nimiin.

Vierailija kirjoitti:

Olisit kysynyt siltä, että annanko sitten piiskaa mielummin jos pelikielto ei ole ok. :P

Ja sitten olisi lähnyt lasu matkaan pelkästä vihjauksesta ja viimeistään illalla olisi huostaanottajien pakettiauto kurvannut pihaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan lasta on joskus jollain tavalla rangaista. Se pitää kuitenkin muistaa että kenenkään peliaikaa ei saa rajoittaa. Naiset ei usein tätä ymmärrä. 

Positiivisen kasvatuksen ideologian mukaan rangaistuksista ei ole muuta kuin haittaa ja ne aiheuttavat lapselle traumojen ohella voimakasta katkeruuden tunnetta.

Nykyään jos meinaa säilyttää uskottavuutensa erityisopena niin on käytännössä pakollista vannoa positiivisen kasvatuksen nimiin.

Mulle on näitä positiivisesti kasvatettuja tullut työntekijöiksi. Ei ole hurraamista kasvatuksen tuloksissa. Minä minä minä minä minä minä minä minä.

Mukava lukea ap n ja muutaman muun tolkun ajatuksia. Näin mennään meilläkin lasten kanssa, parempi parhaansa tehdä itse nyt (enkä sano kaikessa onnistuvani enkä aina jaksais), mutta parempi nyt yrittää ja toivoa kasvatuksen menevän järkevästi perille.

Kyllähän itsekin muistan tympääntyneen kielloista vaikka tuli oikeutetusti ja kohtuu rangaistus, muistan tympääntyneeni kotitöistä, läksyjen teosta ym mutta nykyisi olen kiitollinen vanhemmilleni siitä kaikesta milllä ovat jaksaneet kasvattaa. Ei ole tullut kotityöt, vastuunkanto ym yllätyksenä vaikka 16 vuotiaana kotoa lähdin.

myös 5 kirjoittanut

Kannattaa vaihtaa se asetelma toisinpäin niin voi kasvattaa positiivisen kautta.

Peliaikaa on nolla minuuttia mutta hyvällä käytöksellä sitä voi tienata.

Jos käyttäydyt tänään kaikenkaikkiaan kunnolla, että päivä jää plussan puolelle huomenna saat pelata puolituntia. Jos teet jotain positiivista ekstraa tai selviät poikkeuksellisen hankalistakin tilanteista kunnialla saat aina viisiminuuttisen lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan lasta on joskus jollain tavalla rangaista. Se pitää kuitenkin muistaa että kenenkään peliaikaa ei saa rajoittaa. Naiset ei usein tätä ymmärrä. 

Positiivisen kasvatuksen ideologian mukaan rangaistuksista ei ole muuta kuin haittaa ja ne aiheuttavat lapselle traumojen ohella voimakasta katkeruuden tunnetta.

Nykyään jos meinaa säilyttää uskottavuutensa erityisopena niin on käytännössä pakollista vannoa positiivisen kasvatuksen nimiin.

Mulle on näitä positiivisesti kasvatettuja tullut työntekijöiksi. Ei ole hurraamista kasvatuksen tuloksissa. Minä minä minä minä minä minä minä minä.

Minä minä ja ennen kaikkea minun tunteet. Tunteet ovat pyhiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan lasta on joskus jollain tavalla rangaista. Se pitää kuitenkin muistaa että kenenkään peliaikaa ei saa rajoittaa. Naiset ei usein tätä ymmärrä. 

Positiivisen kasvatuksen ideologian mukaan rangaistuksista ei ole muuta kuin haittaa ja ne aiheuttavat lapselle traumojen ohella voimakasta katkeruuden tunnetta.

Nykyään jos meinaa säilyttää uskottavuutensa erityisopena niin on käytännössä pakollista vannoa positiivisen kasvatuksen nimiin.

Mulle on näitä positiivisesti kasvatettuja tullut työntekijöiksi. Ei ole hurraamista kasvatuksen tuloksissa. Minä minä minä minä minä minä minä minä.

Minä minä ja ennen kaikkea minun tunteet. Tunteet ovat pyhiä.

Vain tämän yhden tunteet ovat pyhiä. Muiden tunteet ovat roskaa.