Kaikkien aikojen lempikirjasi ja miksi?
Yates, Revolutionary Road. Kuvasi ahdistavallakin tavalla keskiluokkaista tyhjyyttä, kirjan lukemisen jälkeen sellainen painostava olo kesti monta viikkoa ja ajatukset kiersivät päässä.
Kommentit (44)
rikos ja rangaistus, taru sormusten herrasta, linnunradan käsikirja liftareille. Ehkä koska nämä vaan säväytti eniten teininä.
Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaani. Ensimmäinen ns. aikuisten kirja jonka luin joskus vähän päälle kymmenvuotiaana. Ihanaa, hyvää kieltä, huikean jännittävä ja romanttinen.
Eräänlainen lohtukirja, johon voi aina palata. Ja marmattaa kaikkien niiden filmatisointien epätäsmällisyyksistä!
L.M.Montgomeryn Vihervaaran Anna - sarja. Hassu valinta, mutta tämä oli nuoruuden rakkain kirjasarja ja sitä selaillessa koen onnen häilähdyksen ja tavoitan hetkisen huolettomasta lapsuudestani.
Vierailija kirjoitti:
L.M.Montgomeryn Vihervaaran Anna - sarja. Hassu valinta, mutta tämä oli nuoruuden rakkain kirjasarja ja sitä selaillessa koen onnen häilähdyksen ja tavoitan hetkisen huolettomasta lapsuudestani.
Hups, kirjoitit mun vastauksen, kun olin kirjoittamassa <3 Luin Anna-sarjaan äitini kirjoista eka kerran joskus 80-luvulla. Ja sen jälkeen aina uudelleen.
Olen myös ollut vähän järkyttynyt mikä L.M.Montgomeryn elämän päätös sitten oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
L.M.Montgomeryn Vihervaaran Anna - sarja. Hassu valinta, mutta tämä oli nuoruuden rakkain kirjasarja ja sitä selaillessa koen onnen häilähdyksen ja tavoitan hetkisen huolettomasta lapsuudestani.
Hups, kirjoitit mun vastauksen, kun olin kirjoittamassa <3 Luin Anna-sarjaan äitini kirjoista eka kerran joskus 80-luvulla. Ja sen jälkeen aina uudelleen.
Olen myös ollut vähän järkyttynyt mikä L.M.Montgomeryn elämän päätös sitten oli.
Eikä, onpa hauska sattuma ja mukava kuulla, että jollekin muullekin Anna oli tärkeä! Samuistuin Annaan voimallisesti nuorena. L.M.Montgomeryn avioliitto oli ilmeisesti kaamea ja luin jostain, että hän antoi Annalle sen onnellisen elämän, mitä hänellä itsellään ei ollut
Täytyykin mennä heti kaivamaan kirjat esiin!
Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira.
Luin ensimmäisen kerran ehkä 11-12-vuotiaana.
Sen jälkeen lukenut varmasti kymmenen kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
L.M.Montgomeryn Vihervaaran Anna - sarja. Hassu valinta, mutta tämä oli nuoruuden rakkain kirjasarja ja sitä selaillessa koen onnen häilähdyksen ja tavoitan hetkisen huolettomasta lapsuudestani.
Hups, kirjoitit mun vastauksen, kun olin kirjoittamassa <3 Luin Anna-sarjaan äitini kirjoista eka kerran joskus 80-luvulla. Ja sen jälkeen aina uudelleen.
Olen myös ollut vähän järkyttynyt mikä L.M.Montgomeryn elämän päätös sitten oli.
Eikä, onpa hauska sattuma ja mukava kuulla, että jollekin muullekin Anna oli tärkeä! Samuistuin Annaan voimallisesti nuorena. L.M.Montgomeryn avioliitto oli ilmeisesti kaamea ja luin jostain, että hän antoi Annalle sen onnellisen elämän, mitä hänellä itsellään ei ollut
Täytyykin mennä heti kaivamaan kirjat esiin!
<3
Waltarin Sinuhe Egyptiläinen. Luin teininä ekan kerran, eeppinen romaani, joka sijoittuu suosikkimaailmaani, muinaiseen Egyptiin.
Siddhartha, Hermann Hesse.
Siinä on kaikki ihmiselämästä.
On vaikea valita sitä kaikkein tärkeintä. Lapsuudessa rakkain oli Narnia. Aikuisena tärkeitä ovat olleet Seitsemännen portaan enkeli ja Vuorovetten prinssi. Narnia oli ihana kirja ihmiselle, jonka lapsuus oli vaikea ja joka halusi aina muualle.
Vierailija kirjoitti:
Waltarin Sinuhe Egyptiläinen. Luin teininä ekan kerran, eeppinen romaani, joka sijoittuu suosikkimaailmaani, muinaiseen Egyptiin.
Unohdin tän. Joo mestariteos.
Thomas Mann: Buddenbrookit. En oikein osaa selittää mikä siinä kirjassa on, se on niin ihana lukea aina muutaman vuoden välein.
Monte Kriston Kreivi ja Musashi. En osaa selittää miksi, kirjoja oli vain niin vaikea laskea käsistä.
Onko kukaan lukenut Jääkansan tarinoita? Nuorena aikuisena kirjasarja teki vaikutuksen. Harmi, ettei niitä taida nykyään löytää enää mistään :(
Da Vinci-koodi. En osaa perustella, se vaan oli niin hyvä!
Noidan käsikirja! 1990-luvulla me ala-asteikäiset pöhlöt kurkimme ja tirkistelimme tätä kirjaa kirjaa ja se teki silloin lähtemättömän vaikutuksen. Mikään muu kirja ei ole sellaista tehnyt, vaikka muuten parempia kirjoja onkin tullut luettua.
Emily Bronten Humiseva harju. Olen lukenut tämän kirjan ensimmäisen kerran teininä ja siitä lähtien muutaman vuden välein ja aina kirja vaikuttaa hiukan muuntuneen. Jotain syvästi liikuttavaa ja koskettavaa tässä tarinassa on.
Stephen King, The Stand. Olen aina pitänyt maailmanlopun skenaarioista, ja tuossa kuvataan aihetta usean eri ihmiskohtalon kautta.