Ihanku en olis olemassakaan

Oon ihan lapsesta asti ollu syrjitty ja kiusattu, niin koulussa kuin missä vaan vaikka salilla. No tästä on tullut ahdistus johon ei näy loppua. Jään aina yksin. Jos olen porukassa ihan vaan perheen kesken kukaan ei kysy multa mitään vaikka ite kysyn muilta.

Tosi paha masennus oli vuosi sitten ja toivoin etten olis olemassakaan kun ketään ei kiinnosta. Ei yhtään kaveria saan olla jatkuvasti yksin ja miettiä vain omia ajatuksia.
On vähän muitakin mielenterveys ongelmia mut en jaksa niitä laittaa.

Mikä siihen on syy ettei kukaan tykkää musta muilla ihmisillä on kavereita ja heidät huomioidaan kyllä. Jotenkin tuntuu turhalta oma oleminen kun ei löydä ikinä seuraa.