Suhde poikki lapsen takia?

Totta kai pojallasi saa olla omat kaverit. Riittäisikö kompromissi?

Meillä on samanikäiset lapset. Minun poikani on yksinäinen ja introvertti. Miehen tytär äärimmäisen sosiaalinen. Hän käy meillä harvakseltaan, koska haluaa nähdä kavereitaan. 3-4 viikon välein pyydämme hänet tänne, ihan vain kaveriksi pojalleni.

Ei tulisi mieleenkään, että tämä kaataisi meidän avioliiton.... surullista se korkeintaan on.

Täytyyhän miehen ymmärtää, että tuossa iässä kahden vuoden ikäero on iso juttu ja sinun poikasi on kiinnostunut eri asioista kuin nuorempi poika. Ei häneltä voi odottaa toisen pojan viihdyttämistä, kunhan tulevat toimeen keskenään silloin kun ovat samassa paikassa. Olen mies ja itse olin edellisessä suhteessa vähän samassa tilanteessa, oma poikani oli se nuorempi ja hänella oli kovat odotukset ystävyydestä naisen pojan kanssa, tosin ikäeroa oli enemmänkin. Olihan se sinänsä vähän harmi, mutta poikani kyllä ymmärsi kun selitin että isompi poika liikkuu omin päin ulkona muiden ikäistensä kanssa eikä siinä ole mitään henkilökohtaista.

aika pelottava fiilis tulee, jos mies on tuota mieltä. Siis itse konteksti on toissijainen, mutta tuo vaatimus on pelottava. Jos mies vaatii toiselta ihmiseltä tuollaista, niin mitä lie vaatii muutenkin...?

Tuo sama ilmiöhän se olisi esissä vaikkette uusperhe olisikaan. Lapset vaan tietyssä vaiheessa siirtyvät toisenlaiseen kaveriporukkaan, kun nuoremmat tuntuu lapsellisilta. Niin se menee. Kunhan vanhenevat, niin sitten se kaksi vuotta ei ole enää niin iso ikäero.

Meillä on ihan ydinperhe, jossa kolme lasta. Jokaisella on omat kaverit ja on niitä hetkiä, jolloin kaksi on kavereidensa kanssa ja yksi yksinään kotona. Sellaista se on tässä elämässä. Jos ei kestä yksinoloa, hankkii sitten ihan omatoimisesti lisää kavereita. Kun kyse tuskin on mistään kolmevuotiaasta jos on -2v murroikäisestä?