Millainen oli sinun synnytyskokemuksesi?

Karsea. Se oli ensimmäinen ja viimeinen.

Tosi ihana. Kolme kertaa.

Eka synnytys, meinasin kuolla verenhukkaan. Lääkäri ompeli repeytymät, mutta jätti suonen vuotamaan ompeleen alle. Ihan hirveä kokemus. Toinen synnytys pelottikin sitten aikalailla.

Olin kuolla vauvan kanssa leikkauspöydälle.

Meni toipumisessa ja kivuissa reilu kuukausi. Jälkivuoto kesti 7 viikkoa runsaana

Omituinen, kivuttomat supistukset, tuntui koko ajan, että ulostuttaa. Sitten vaan mentiin saliin, ensimmäinen syntyi neljällä ponnistuksella ja toinen yhdellä. Mitään lääkitystähän ei 60-70 luvun vaihteessa käytetty. Kätilö oli tavannut yhden tällaisen aikaisemmin. Kyllä mulla muuten tuntoaisti toimii, paitsi kun mursin nilkkani, ei siinäkään kummempia kipuja ollut.

Traumaattinen. Vauva melkein kuoli ja itse olin puolirampana pitkään synnytyksen jälkeen.

Seuraava syntyi suunnitellulla sektiolla ja oli täysin läpihuutojuttu verrattuna ensimmäiseen. Nopea fyysinen toipuminen ilman komplikaatioita, joskin vanhat traumat puski pintaan.

Toiveissa ollut kolmas lapsi jäi tekemättä ekan synnytyksen huonojen kokemusten vuoksi.

Ihan fine, vaimo tosin teki kovimman työn.

Kaikki hyvin erilaisia.

Eka oli rankka ja pitkä, kipeä ja siitä jäi aika paljon hampaankoloon kätilön toimintaa kohtaan.

Toka nopea ja suorastaan hauska, kätilö oli miehen koulukaveri ja meillä riitti naurua miehen teinivuosien toilailuja naureskellessa. Fyysisesti myös hyvin helppo synnytys.

Kolmas oli nopea ja sinänsä melko kivuton mutta henkisesti suunnattoman ahdistava. Kätilö oli sama kuin ekassa synnytyksessä (virhe... olisi pitänyt vaihtaa) ja tunnelma sellainen että ”älkääs te nyt rouva puuttuko tähän asiaan kun me tässä synnytämme teidän lastanne” Satuin olemaan paikalla mutta ei mulla ollut sen synnytyksen kanssa mitään tekemistä.

Kolmannen ja neljännen synnytyksen välissä kävinkin sitten pelkopolilla, useammasta eri syystä. Mutta siellä sain vahvistuksen niille kokemuksille että ekassa synnytyksessä kätilö oli tehnyt virheitä ja myönnettiin myös suoraan että kohtelu kolmannessa synnytyksessä oli törkeää ja alentavaa.

Neljäs olikin sitten kaikin puolin mahtava kokemus. Aivan mahtava kätilö, jonka kanssa synkkasi loistavasti. Kivut hoidettiin hienosti (eipä niitä paljon ehtinyt ollakaan, muutama napakampi supistus) ja tunnelma oli lämmin, rauhaisa ja ilontäyteinen. Fyysisesti helppo synnytys vaikka vauvakin oli avosuisessa tarjonnassa.

Mulla on kaksi. Ensimmäinen oli ihan hirveä. Oli väärä tarjonta, mutta pelkopolilla selvisi myös, että kätilö oli tehnyt vääriä arviointeja. Mulle myös tilattiin epiduraali kysymättä multa, ja mä tietenkin ajattelin, että tälle on varmasti joku lääketietellinen syy, enkä sitten kysynyt enempää. En nyt kerro tarinaa yksityiskohtaisesti, koska en yksinkertaisesti jaksa, mutta joka tapauksessa ylipitkä ponnistusvaihe oli aivan kamalan kivulias. Synnytyksen jälkeen olin fyysisesti ja henkisestikin aika romuna.

Toinen synnytys oli hirveän kivulias, koska avauduin nopesti ja tarjonta oli taas väärä, mutta se oli nopea, ja siitä jäi tosi hyvä mieli. Sain ponnistettua vauvan ulos, vaikka se sattui tosi paljon. Myös kuukausia kestänyt paha ja sairas olo loppui synnytykseen. Sen jälkeen jäi tunne, että hauaisin synnyttää uudelleen.

Ihan ok.

Epiduraali vei avautumisvaiheen kivut, oli leppoisaa. Ponnistusvaihe pitkittyi virhetarjonnan takia ja päättyi imukuppiin ja episiotomiaan, ja oli muutenkin epämiellyttävin osuus synnytyksestä.

Synnytys kesti noin 20h.

Toivuin nopeasti, pystyin istumaan ilman rengasta vaikka aristikin muutaman päivän. Jälkivuoto/tuhru kesti viisi viikkoa.

Tärkeintä tietenkin, että lapsi selvisi ilman vaurioita.

Ei jäänyt traumoja, voisin synnyttää uudelleen.