Miksi itsevarmuus ja vahvuus liitetään niin usein ulospäin suuntautuneeseen persoonaan?

Sitä minäkin ihmettelen... jospa näin ajattelevat ihmiset eivät vaan ymmärrä erilaisuutta.

Ulospäinsuuntautunut on paljon suuremmalla todennäköisyydellä itsevarma kuin tuppisuu. Jälkimmäisestä ei koskaan voi olla varma.

Ihmisillä on aika sekalaisia käsityksiä introversiosta. Hyvin monet sekoittavat sen edelleen ujouteen, huonoon itsetuntoon tai sosiaaliseen kyvyttömyyteen. 

Moni on hiljainen, koska ei uskalla puhua tai pelkää, että hänen sanomisiaan arvostellaan, siksi kaikkia hiljaisia erehdytään yleistäen pitämään samanlaisina.

Ulkonäöstä se riippuu. Hiljaista ja hyvännäköistä pidetään automaattisesti itsevarmana, jonka ei tarvitse vaivautua suutaan avaamaan pöljille ihmisille jne. Jos näyttää nössöltä ja on hiljaa, niin sitten ajatellaan että on arka ja ujo.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika sekalaisia käsityksiä introversiosta. Hyvin monet sekoittavat sen edelleen ujouteen, huonoon itsetuntoon tai sosiaaliseen kyvyttömyyteen. 

Näin juuri. Olen itse hyvin vahvasti introvertti, mutta luonteeni on jämäkkä, minulla on perusteltuja, vakaita mielipiteitä. Itseluottamukseni on myös hyvä, koska tunnen itseni (ja muut... nähty on!).

Käytännössä tämä aiheuttaa toisinaan yllätyksiä ihmisille. Esim. olen istunut pitkään hiljaa, puolella korvalla kuunnellen, eikä minulta odoteta sen kummempaa panostusta keskusteluun. Jos asia kiinnostaa minua ja haluan tuoda oman näkökantani. Joskus huomaan ärtymistäkin, kun en ollutkaan sitä, mitä joku pinnallinen suupaltti odotti. Esim. minun odotetaan automaattisesti myöntyvän johonkin ehdotukseen.