Mies ei ole nähnyt vanhempiensa koskaan riitelevän!

Akateemiset vanhemmat?

Alistussuhde?

Mun mies ei oo ikinä nähny riitelevän eikä halaavan... Todella omituista koska mun vanhemmat pussas tai ainakin halas aina lähtiessä esimerkiksi töihin

Ei meillä koskaan riidelty. Tiukkasävyistä keskustelua oli joskus, mutta ei riitelyä.

Tasapainoinen koti, jossa vanhemmat hoitavat erimielisyytensä asiallisesti. En itsekään ole nähnyt vanhempieni riitelevän. Eri mieltä tienkin ovat olleet, mutta ovat osanneet keskustella rakentavasti myös silloin. 

Kaikki eivät riitele varmaan, ainakaan lastensa nähden.

Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. Osa ihmisistä osaa keskustella riitelemättä, osalle se on täysin mahdotonta. Niin me vain olemme erilaisia. En ole koskaan riidellyt mieheni kanssa (yhdessä 15 vuotta). Vanhemmistani en osaa sanoa, koska isäni kuoli kun olin 2. Mutta äidin ja hänen uuden miehensä en ole koskaan nähnyt riitelevän. 

Akateemisia ovat, mutta ovat minunkin. Ei ole myöskään nähnyt vanhempien juuri osoittavan hellyyttä. Eivät ole halanneet lapsiakaan enää vähän isompina ollenkaan tai ottaneet syliin...Ap

Meillä riideltiin aika paljon. Mutta isäni ei muistaakseni koskaan sylkenyt äitini kasvoille.

Ei mekään olla riidelty, keskusteltu ollaan kyllä tiukastikin, mutta riitelyä eli huutamista ei ole koskaan ollut yli 40:ään vuoteen. Halattu on kyllä päivittäin.

Ei meidänkään lapset ole koskaan nähneet meidän riitelevän; siitä yksinkertaisesta syystä, että emme koskaan riitele. Meillä on kivaa ja mukavaa toistemme kanssa eikä meillä ole mitään aihetta riitelyyn. Niin, ja lapset ovat nyt jo aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei mekään olla riidelty, keskusteltu ollaan kyllä tiukastikin, mutta riitelyä eli huutamista ei ole koskaan ollut yli 40:ään vuoteen. Halattu on kyllä päivittäin.

Tarkoitan nyt riitelyllä siis ihan sitä tiukkaa keskustelua. Ei ole ikinä kuullut edes tiukasti puhuvan. Ap.

Eivät siis ole olleet ikinä erimielisiä. Eikö olisi lapsellekin hyvä nähdä ihmisten olevan erimielisiä ja sopivan/tekevän kompromisseja? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Eivät siis ole olleet ikinä erimielisiä. Eikö olisi lapsellekin hyvä nähdä ihmisten olevan erimielisiä ja sopivan/tekevän kompromisseja? Ap.

Aivan varmasti ovat. Tai sitten toinen miehesi vanhemmista on totaalinen tossu, joka sanoo kaikkeen vain "kyllä, kulta ihan niin kuin haluat". Erimielisyyttähän ei ole mikään pakko osoittaa riitelemällä tai edes tiukkasävyisellä keskustelulla. Sen voi tehdä myös täysin rauhallisella äänensävyllä rakentavasti keskustellen. Kaikki eivät sellaiseen pysty, mutta ei se tarkoita, että riitely tai tiukkasävyisyys olisi joku välttämättömyys, joka kaikkien olisi nähtävä ja koettava. 

Eiköhän aikuiset ihmiset osaa tehdä kompromissit ilman riitelyä järkiargumenttien kautta?

Vauvatasoista tunnemölinää tuollainen kovaääninen riitely.

Tähän nyt vaikuttaa sekin miten riitelyn määrittelee. Onko se sitä kun ärsyyntyminen, turhautuminen tai suuttumus kuuluu puheäänestä tai tulee sanottua töykeämmin kuin olisi fiksua vai sitä että huudetaan ja raivotaan?

Mieheni ei ole nähnyt vanhempien harrastavan kumpaakaan, joten hän on täysin kyvytön ilmaisemaan sitä jos jokin häntä ärsyttää eikä hän yhtään pysty ottamaan vastaan sitä jos mulla turhautuminen kuuluu äänestä (siis samalla tasolla kuin voisin purnata työkaverille jumivaa tietokoneohjelmaa, ei siis mitään äänekästä tai aggressiivista), riippumatta siitä liittyykö turhautuminen häneen tai vaikka siihen että manailen Elloksen toimimatonta asiakaspalvelua. Mies ei voi huomauttaa minulle mistään toiminnassani koska on olemassa riski että vastaan muuta kuin "joo", esim. saatan odottaa perusteluja tai avata omaa näkökulmani, mikä on miehen mielestä ahdistavaa riitelyä.

Miehen perheessä nyt ei puhuta muutenkaan, mistään, mitään. Ollaan oltu yhdessä 20 vuotta, olen nähnyt miehen äidin hautaavan puolisonsa ja tapaavan uuden lapsenlapsensa ja saavan hyviä uutisia, mutta en itkevän, nauravan tai edes hymyilevän vaisua enemmän koskaan. Se kertoo siitä että perheen kulttuuriin ei kuulu tunteiden näyttäminen, eletään viilipyttyinä rinnakkain avaamatta toiselle mitään sisältään.

Se, tarvitaanko "riitelyä" terveeseen parisuhteeseen, riippuu siitä riitelyn määritelmästä. Mun vanhempieni riitely taas ei ollut terve malli sekään (piikittelyä, mökötystä...).

Riitely kuuluu ihmisten elämään. Aina ei voi pysyä tyynenä ja vain keskustella tiukkaan sävyyn. Täytyy ihmisessä sen verran temperamenttia olla, että pitkässä suhteessa tulee ihan riideltyäkin. Enkä tarkoita tietenkään käsiksi käymistä, tavaroiden heittelyä tms. Huutaminenkin on ihan ok, kunhan valitsee sanansa sopivasti. Millaisen mallin antaa lapsilleen, jos aina on viilipytty. Mitä sitten, kun lapsi menee naimisiin sellaisen kanssa, joka riitelee? Pitäähän sitä osata riidellä ja sopiakin. Riidaton liitto on alisteinen tai muuten vain surullinen ja väljähtynyt liitto.

Vierailija kirjoitti:

Riitely kuuluu ihmisten elämään. Aina ei voi pysyä tyynenä ja vain keskustella tiukkaan sävyyn. Täytyy ihmisessä sen verran temperamenttia olla, että pitkässä suhteessa tulee ihan riideltyäkin. Enkä tarkoita tietenkään käsiksi käymistä, tavaroiden heittelyä tms. Huutaminenkin on ihan ok, kunhan valitsee sanansa sopivasti. Millaisen mallin antaa lapsilleen, jos aina on viilipytty. Mitä sitten, kun lapsi menee naimisiin sellaisen kanssa, joka riitelee? Pitäähän sitä osata riidellä ja sopiakin. Riidaton liitto on alisteinen tai muuten vain surullinen ja väljähtynyt liitto.

Jep. Koska sinä huudat ja riitelet, pitää kaikkien muidenkin tehdä niin. Kaikki muu paitsi sinun tapasi on väärin ja huonosti tehty, koska maailma pyörii sinun napasi ympärillä ja sinä määrittelet mikä on oikea tapa olla ihminen. Ikää sinulla ilmeisesti noin 13-vuotta, kun noin ajattelet. 

Meidän lapset sanoisi että emme ole riidelleet heidän nähtensä (ja on joskus puhuttekin aiheesta). Minä sanon että ollaan, monestikin, lapset ei vain tunnista sitä riitelyksi kun ollaan nykyään niin taitavia. Aina ei ole ollut näin.

Eli aloittaja on sellainen "räväkkä ja voimakas nainen"? Toivottavasti mies tajuaa juosta, ja lujaa