Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ei raski heittää nallea roskiin...
16.01.2020 |
Onko täällä kellään kokemuksia inhimillisten ominaisuuksien liittämisestä elottomiin asioihin? Itse en millään raski luopua esim. nalleista (tai jopa vanhoista vaatteista), koska tulee fiilis, että nallelle (tai sille vaatteelle...!) tulee paha mieli. Pimeetä, tiedän 😆
Onko kohtalotovereita tai ootko kuullut vastaavasta?
Kommentit (8)
Mulla on samaa.
Vaikea laittaa vaikka turhaa kippoa miehelle maalauskipoksi tai rikkoen roskiin. Mieluummin laitan sen kokonaisena roskiin. (enkä ajattele, miten se kohta kuitenkin siellä hajoaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla on tallella lapsuuden nalleni, melkein karvattomaksi kulunut. tuolla se piirongin päällä istua nököttää.
Ise olen saanu helpousa siihen, että nykyään voi vaivatta yritää kierrättää tavaroita, kuten vaatteita, kunhan ne vain ovat puhaita ja ehjiä (Valitettavasti kaikki "halpis vaatteet on ää vain ohikiiävän hetken). - Kierrättämälla ja hyväntekeväisyyteen lahjoittamalla elän toiveissa, että annan vanhoille tavaroilleni mahdollisuuden löytää uuden elämän. - Vastaavasti ise olen jatkanut monen vanhan tavaran elämää kun olen hankkinut sen itselleni käytettynä. Kyllä minullakin on mustat pisteeni, enkä kaikisa vanhoista tavaroistani osaa tuskin oikeasti haluankaan hankkiutua eroon, vaikka objektiivisesti arvoiden näillä n.n tavaroilla ei ole ainakaan mitään kaupallista arvoa ja ovat varmasti jopa täysin turhia monen muun mielestä, eiväk ainakaan nosta ikisinkun kiinnostavuutta parisuhdemarkkinoilla...
Rakkaita pehmoleluja en heittäisi pois suurin surminkaan, onneksi ovat vielä hyvässä kunnossa. Minkään muun vanhan roinan pois heittäminen ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia. Päinvastoin, olen iloinen kun saan jyrättyä turhaa tavaraa pois täyttämästä kaappeja.
Se on vähän eri asia, onko säästänyt nallen tunnesyistä (muistoarvoa) vai siksi, ettei tee nallea surulliseksi. Ensimmäistä pitäisin normaalina, toisessa on jotain varsin kreisiä.
Jos ruokakaupassa on jotenkin pienesti viallinen tuote (esim. rypistynyt kulmasta) mun on pakko ostaa just se, jottei sille tuu fiilis, ettei kelpaa kellekään. Toki siis jos olen ostamassa anyway kyseistä tuotetta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on vähän eri asia, onko säästänyt nallen tunnesyistä (muistoarvoa) vai siksi, ettei tee nallea surulliseksi. Ensimmäistä pitäisin normaalina, toisessa on jotain varsin kreisiä.
Jos ruokakaupassa on jotenkin pienesti viallinen tuote (esim. rypistynyt kulmasta) mun on pakko ostaa just se, jottei sille tuu fiilis, ettei kelpaa kellekään. Toki siis jos olen ostamassa anyway kyseistä tuotetta.
Ap
Söpöä
Tästä on ollut ketju joskus ennenkin. Yllättävän monella on tällaisia tunteita.
Tyttäreni ei halua leikkokukkia, kun häntä harmittaa tapetut kukat jotenkin. (on 18-v)
Mieluummin ruukkukukkia.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on kirjaimellisesti synnäriltä läpi elämän kulkenut pehmolelu vieläkin tallessa. Resuinen se on, ja niin nuhjaantunut, ettei sitä ole voinut edes omalle lapselle aikoinaan antaa. Ikää mulla ja sillä on 40 vuotta.