Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olemme muuttamassa ja pieni tyttöni ja poikani itkevät muuttoa. Se on minusta positiivista.
09.03.2008 |
Tokihan olisi helppoa ja mukavaa jos lapset olisi vain pelkästään innoissaan ja unohtaisi saman tien vanhan kodin, naapurit, kotikulmat jne. Mutta toisaalta ajattelen, että on ihanaa, että pienet lapseni kokivat tämän asunnon kodikseen,kiintyivät siihen ja osaavat surra eroa siitä. Olen ylpeä lapsistani. Samalla toivon, että osaan tukea heitä sopeutumaan nopeasti uudelle paikkakunnalle.
Kommentit (3)
Mulla itsellä ei ole varsinaista lapsuudenkotia ja se harmittaa. Muutimme paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eipä se nyt aina ihan niin mene. Me olemme asuneet tässä talossa kymmenen vuotta, tämä on lasten ensimmäinen muutto. Mieheni sai työsiirron toiseen kaupunkiin ja löysimme sieltä myös unelmiemme talon. Toinen vaihtoehto olisi tietysti että mies heittäytyisi työttömäksi ja joutuisimme myymään nykyisen talomme rahan puutteen vuoksi. Voi kumpa elämä olisikin niin mustavalkoista.
ap
Alue: Aihe vapaa
Eli haluan heidän tuntevan että he kuuluvat johonkin, että heillä on juuret juuri tällä seudulla, että he sitten voivat maailmalta palata " kotiin" käymään.