Seksi - edes jonkinlainen - on olennainen osa parisuhdetta.

Perheasioista, kodista ja kaikesta muusta tärkeästä ollaan yksimielisiä ja asiat sujuu mutta seksissä ollaan niin eri aaltopituuksilla kuin vaan olla ja voi. Miehen mielestä se on ihanaa ja upeeta ja minusta pakkopullaa. Plääh. Ja sitten vielä syyllistetään joka tuutista että jos et seksistä pidä niin ole sitten lopun ikääsi yksin kun et kerta parisuhteeseen kykene.



Ihan kuin seksi olisi joku peruspilari jota ilman kaikki romahtaa. Kaikki pyörii niiden ehdoilla jotka pitävät ja nauttivat seksistä, muita ihmisiä ei ole olemassakaan.

Tuntuu että on taas mennyt tunti-pari elämästä ihan hukkaan, on ihan sotkuinen ja likainen olo ja muutenkin turhauttaa...

verran vähän, että ei enää jaksa. Voitko mitenkään ap yrittää ymmärtää?

Kyllä kai parisuhteessa on muutakin kuin vain seksi yhdistävänä tekijänä.

En mäkään voi ymmärtää näitä joilla ei ole ollut MITÄÄN vuosikausiin. Kyllähän ihminen tarvitsee läheisyyttä ja seksiä,,,

Itse en haluaisi tuhata elämääni olemalla suhteessa jossa on ihan kuollut seksielämä. Tai sitten pitäisi vain tehdä "sopimus" vapaasta "parisuhteesta" ja hommaisin itselleni rakastajan.

Tai sitten ei pysty.



Läheisyyttä voi olla ilman seksiäkin.

ja jommallekummalle tai molemmille tulee sellaista kremppaa ettei enää pysty seksiin? Seksiä on pakko olla, ihan pakko, pakko, muuten ei elä parisuhteessa. Ai miten niin? No kun av:lla sanottiin silloin vuonna 2008

Kaikki lähti siitä, että minä oli lasten kanssa kaiken aikaa, huolehdin kodista jne. Siinä ei pahemmin seksi kiinnostanut varsinkin kun molemmat lapset olivat moniallergisia ja valvottivat kaiket yöt. Erkaannuimme toisistamme ja pikku hiljaa tajusin, etten rakasta miestäni kuten vaimona pitäisi.

Eteeni tuli ihana mies, jonka kanssa aloin suhteeseen. Valitettavasti hän on varattu eikä aio erota. Enkä tiedä itsekään haluanko erota, lapset oat kuitenkin vielä pieniä.

Saan seksiä kerran viikossa, mutta se ei riitä täyttämään sitä läheisyyden puutetta, joka tässä vuosien myötä on syntynyt. Ikävöin rakastajaani kaiken aikaa ja se alkaa vaikeuttaa suhdettamme. Voin todella huonosti niinä hetkinä, jolloin emme ole toistemme seurassa.

Olisikin asiat niin helppoja kuin ap kuvittelee.

Ihme kikkailua teillä. Äijä ei imuroinut sohvan alta, ja nyt olen vihainen, niin en viitsi antaa. Ja sitten ihmetellään kun avioliitto haihtuu pois.



Miettikää uudestaan ja käykää vaikka joskus baarissa katsomassa kuinka monta sormustettua on siellä vinkumassa, kun vaimo ei anna.



Suomi24.fi chatistä saa varatun miehen viidessä minuutissa. Joka toinen on varattu ja haluaa sillä tekosyyllä, että vaimo ei ole antanut vuosiin.

Joskus kun on ollut sellaisia kausia suhteessa että seksi on jäänyt vähemmälle, 1krt/vko tai harvemmin, kyllä sen tuntee mielenkireytenä niin itsellä kuin miehelläkin. Kun sitten rupeaa puuhastelemaan vaikka alkuun hieman pitkin hampainkin, niin johan on taas mieli iloisempi, mulla ainakin on näin.

Täysin normaalia on kuitenkin että aina ei ole suhteessa kuherruskuusi, ja pitkiäkin seksittömiä kausia saattaa tulla.. en kantaisi siitä suurta huolta, jos se ei siis ole pysyvä olotila. Ja toki läheisyyttä voi olla muutenkin kuin sekstaamalla.

Jos vaimo ei anna tai hänelle "seksi ei ole tärkeää" tms. muuta, niin sekö on "tekosyy" mennä vieraisiin. Katsos rakkahin, ero ei aina ole paras vaihtoehto, vaikka pettäminenkin on huono vaihtoehto, ymmärrätkö?



Totta kai pitää erota, jos puolisot ovat ajautuneet kauaksi toisistaan eikä mitään seksiä ole (siis en tarkoita pelkkää yhdyntää), mikäli EI ole lapsia.



Kun lapsia, etenkin pieniä, on ei ero enää olekaan välttämättä se paras vaihtoehto, jos liitossa on muuten edes jotenkuten asiat. Juu, eihän se kivaa ole, mutta olisi se ero lapsille aika karua. Mielestäni on vähemmän itsekästä pettää, kuin suoraan erota, mikäli seksittömyys on liiton suurin ongelma miehelle (tai naisellekin).

Eikö ihmisellä ole mitään muita tarpeita joita seksitönkin liitto täyttää? Esim että on keskustelukaveri, on joku jonka kanssa jakaa arjen ongelmat, joku joka tekee ne duunit joista ei itse pidä/joita ei osaa, joku joka pelottaa möröt illalla pois nurkista?



Vaikka seksi hänen kanssaan ei kiinnostaisikaan? Onko sitten ainoa vaihtoehto asua oman siskonsa kanssa jos ei seksiä halua mutta haluaa jonkun ihmisen lähelleen?

Minun mielestäni. Mutta huom., tuollainen suhde, miski sitä kutsuttaisiin? ystävyys- kumppanuus tai mikäliesuhde, voi olla hyvä ja toimiva. Mutta ei parisuhde.

Eikö ihmisellä ole mitään muita tarpeita joita seksitönkin liitto täyttää? Esim että on keskustelukaveri, on joku jonka kanssa jakaa arjen ongelmat, joku joka tekee ne duunit joista ei itse pidä/joita ei osaa, joku joka pelottaa möröt illalla pois nurkista?

?

Tässä sanakirjan kuvaus parisuhteesta: "Parisuhde tarkoittaa kiintymykseen ja seksuaalisuuteen perustuvaa kahdenvälistä suhdetta".



Ja kuten ap sanoi, seksiä voi olla monenlaista. Ei se aina tarkoita sukupuoliyhdyntää (jos se esim. fyysisesti on mahdotonta).

seksuaalisuus ja rakasteleminen. Siinä tunteet ovat samalla aaltopituudella, estoitta kumpikin puhuu samaa kieltä. Rakastelun jälkeen miehen on helpompi olla avoimempi, nainen taas tarvii avoimuutta pystyäkseen(ei aina...) ja rakastelun jälkeen toinen tuntuu rakkaammalta läheisemmältä.

Niin paljon asioita miksi sanoisin että se on tärkeintä. Jos yöllä menee hyvin, niin usein päivälläkin.