Mitä tehdä kun hoitolapsi (2v) repii hiuksista eikä usko kun käsken lopettaa?

Ok, ens kerralla kun otat lapsen kädet pois hiuksistasi, niin et laske käsiä irti. Katsot lasta silmiin ja sanot tomeralla ja päättäväisellä äänellä Ei. Pidä myös huolet että olet lapsen korkeudella kun teet tämän. Parasta jos istut lattialla ja lapsi seisoo lattialla.

Toi kun on Ei, ilman turhia selityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Ok, ens kerralla kun otat lapsen kädet pois hiuksistasi, niin et laske käsiä irti. Katsot lasta silmiin ja sanot tomeralla ja päättäväisellä äänellä Ei. Pidä myös huolet että olet lapsen korkeudella kun teet tämän. Parasta jos istut lattialla ja lapsi seisoo lattialla.

Toi kun on Ei, ilman turhia selityksiä.

Kuulostaa enemmän koiran koulutukselta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, ens kerralla kun otat lapsen kädet pois hiuksistasi, niin et laske käsiä irti. Katsot lasta silmiin ja sanot tomeralla ja päättäväisellä äänellä Ei. Pidä myös huolet että olet lapsen korkeudella kun teet tämän. Parasta jos istut lattialla ja lapsi seisoo lattialla.

Toi kun on Ei, ilman turhia selityksiä.

Kuulostaa enemmän koiran koulutukselta...

Sepä se kun monilta osin samat keinot toimivat sekä lapsiin että koiriin. Kannattaa myös kovaan ääneen vingahtaa kun lapsi ottaa hiuksista kivuliaasti kiinni. Toimii myös koiriin (esim. Jos pentu puree)

Vaihdat alaa.

Kuka hoitaa vieraita 2-vuotiaita? Motorisesti jo kyvykkäitä, mutta päässä ei vielä järjenhiventä, empatiakyky nolla.

Tuttu oli päivärissä duunissa. Joku pentu tuli

arvaamatta kiljaisemaan sen korvaan täysin

palkein. Kaveri sai elinikäisen tinnituksen.

Lyö sitä kauhukakaraa..

Tukistat sitä lasta takaisin ja roikotat tukasta ja heilautat pari helikopteria.

Aja itsesi kaljuksi.

Kysy vanhemmilta miten itse toimivat ks. tilanteessa, jotta voisitte olla johdonmukaisia. Jos vanhemmat eivät toimi mielestäsi oikein, niin mieti valmiiksi mitä vastaat. Jos vanhemmat ovat yhtä ymmällään mitä tehdä, niin parhaiten tuohon toimii mantra "Noin ei saa tehdä, se käy kipeää." Ja ihan fyysisesti irrotat otteen ja lasket lapsen kauemmas ilman hermostumista. Sitten yrität saada kiinnostumaan jostain leikistä.

Tärkeintä on ymmärtää, että 2-vuotias on täysin aivoton johon toimii vain johdonmukaisuus ja aika. Englannin kielessä on sanonta: terrible twos, ja se on täysin totta. Suurin osa 2-vuotiaista on uhmaikäisiä vailla mitään järkeä. Älä edes odota mitään fiksua ja sopivaa tuon ikäiseltä, niin on helpompi sietää.

Tietenkin pitää sanoa ei jämäkästi.

Mutta neljä lasta kasvattaneena ja monen monta muuta perhepäivähoitajana hoitaneena sanon, että 2-vuotiaat eivät ymmärrä mitä tekevät suurimmassa osasta ajasta. He myös ajattelevat yksinkertaisesti: jos aikuinen lyö, niin se on "sallittu" toimintamalli sitten.

Eli ei jämäkästi. 2-vuotias ei myös ymmärrä aiheuttavansa kipua. Se pitää kertoa hänelle. Siis ihan konkreettisesti pitää sanoa, että tuo käy kipeää. Jotkut nauravat vastauksesi. Tämä ei suinkaan kerro siitä että olisivat mitään pikku-psykopaatteja, vaan siitä että kognitiiviset taidot ovat vielä todella alkeelliset. He eivät kerta kaikkiaan tajua samalla tavalla asioita kuin vaikkapa 4-vuotias tajuaa.

Sanon tämän koska kirkkaasti suurin osa vanhemmistakin odottaa 2-vuotiailtaan paljon suurempaa ymmärrystä kuin heillä on.

Tuon ikäiset ei usko yhtään mitään eikä ainakaan kerrasta. Laita hiukset niin tiukalle nutturalle päälaelle ettei niihin pääse käsiksi. Näin pääset itse helpoimmalla.

Jos vetää hiuksista sano ei ja jätä lapsi siihen paikkaan. Tee näin joka kerta. Ehkä oppii tajuamaan että ei saa huomiotasi kun käyttäytyy huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Ok, ens kerralla kun otat lapsen kädet pois hiuksistasi, niin et laske käsiä irti. Katsot lasta silmiin ja sanot tomeralla ja päättäväisellä äänellä Ei. Pidä myös huolet että olet lapsen korkeudella kun teet tämän. Parasta jos istut lattialla ja lapsi seisoo lattialla.

Toi kun on Ei, ilman turhia selityksiä.

Hah, tästä ongelma on nimenomaan saanut alkunsa!

Liian agressiivisesta EI -sanan käytöstä. Ettekö muuta osaa, mitään positiivista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, ens kerralla kun otat lapsen kädet pois hiuksistasi, niin et laske käsiä irti. Katsot lasta silmiin ja sanot tomeralla ja päättäväisellä äänellä Ei. Pidä myös huolet että olet lapsen korkeudella kun teet tämän. Parasta jos istut lattialla ja lapsi seisoo lattialla.

Toi kun on Ei, ilman turhia selityksiä.

Kuulostaa enemmän koiran koulutukselta...

Tein opetusharjoittelua alakoulussa ja ohjaava opettajani kertoi meille harjoittelijoille, että lapsiin toimii samat keinot kuin koiriinkin. Tottahan se on! :D

Pieni lapsi ei luultavasti muista tai ymmärrä vielä kauhean hyvin. Siis jos ei usko "ei" sanaa. Tai sitten vanhemmat eivät ole olleet johdonmukaisia ohjaamaan kädestä pitäen aina irti yms. Ehkä parempi laittaa hiukset kiinni ja värikäs kevyt pipo suojaksi tai jos paleltaa. Ei päästä käsiksi hiuksiin yhtään, lapselle muita tarttumapintoja kuten lelut ja ripustaa jotain missä saa roikkua +kestää. 

Karju mahdollisimman vihaisella äänellä sille että jos vielä kerran kiskoo hiuksista niin lohikäärme tulee ja repii sen vanhemmat palasiksi.

Tuo ikäiselle on turha olettaa liikoja kun sanoo että ”Siniin sattuu”, tuon ikäisen aivot eivät vielä kykene asettumaan ns toisen asemaan. Se taito kehittyy vasta Myöhemmin. Jo vauvat osaavat lukea ilmeitä, mutta varsinaisesti emptiaa eivät tunne.

Empatia ja sympatia pääsääntöisesti opitaan joten tietty 2vtä kannattaa vaan kärsivällisesti korjata ja sanoittaa tunteita, pikku hiljaa oppii, mutta yleensä ihmisillä vaan on hieman liioiteltu kuva ihmisaivojen kehitysasteista.

Laitat hiukset kiinni ja et tee siitä suurta numeroa. Mitä enemmän kiellät, sitä enemmän innostuu. Luette vaikka kirjaa ja aina kun meinaa tarttua niin sanot että hiuksistani oteta kiinni ja siirrät huomion kirjaan. Ei pieni vielä ymmärrä, se on vaan hänestä hauskaa. Kovasti ei kannata sanoa mutta jämäkästi kyllä.