Pitkä tasainen ”tylsä” parisuhde - ja ero?

Jänniks3t eivät kauaa lämmitä.

Mä en niin ymmärrä tätä... mikä tuo sitten jännitystä uuteen suhteeseen? Ei se välttämättä vaihtamalla parane.

Vierailija kirjoitti:

Jänniks3t eivät kauaa lämmitä.

Ei varmastikaan. Toisaalta ajatus sinkkuudesta houkuttelee, enkä kaipaisi edes parisuhdetta. Parisuhteessa olen ollut siitä asti kun olin 16-vuotias ja nyt pian täytän 30 vuotta... mietin jääkö ”elämä elämättä”..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä en niin ymmärrä tätä... mikä tuo sitten jännitystä uuteen suhteeseen? Ei se välttämättä vaihtamalla parane.

Tietysti uusi suhde/mies pn aina jännittävää, ihastus kutkuttaa vatsanpohjassa ja kroppa reagoi kosketukseen ihan eri tavalla. Sitte kun ei laillani kaipaa parisuhdetta, voi miestä vaihtaa vuoden välien jotta saa taas uutuuden jännityksen, jos sellaista kaipaa. Pitkää parisuhdetta en kaipaa tai etsi.

Ap

Up!

Eikö kellään ole kokemuksia tälläisestä?

On tosi yleistä, että kun nuorena sitoutuu niin jossain vaiheessa alkaa miettiä, että tekikö oikean valinnan, jäikö jotain kokematta, jne. Hirveän moni suhde päättyy siihen, kun jompikumpi ahdistuu tuosta. Ei siinä voi kuin miettiä, valitsisiko edelleen kumppanin samoin, onko vuodet yhdistäneet vai erottaneet, toivoisikin suhteelta jotain muuta jne. Seksihän kyllä viilenee vuosien saatossa suhteessa kuin suhteessa, mutta jos henkisellä puolella mättää, niin joskus vaihtamalla paranee. Itse vastaavassa tilanteessa erosin, (emme tosin olleet yhtä kauan yhdessä) , kun tajusin, etten tiedä miksi olemme yhdessä ja että en enää ottaisi kyseisenlaista miestä. Rakastin häntä kyllä aikanani, mutta suhteen alkamiseen vaikutti suuresti se, että en ollut seurustellut aiemmin vakavammin ja janosin rakkautta ja huomiota ja minulla oli huono itsetunto.

No, rakastatko miestäsi ja toteutuvatko elämäsi toiveet hänen kanssaan elämällä? Katsotteko ja kasvatteko yhdessä ja samaan suuntaan kurottaen? Nautitko hänen seurastaan, koetko kumppanuutta, tunnetko himoa? Täyttyvätkö ne jutut mitä suhteessa toivot ja arvostat? Koetko olevasi se ihminen, joka olet, kun olet hänen seurassaan?

Et ole kenellekään velkaa, vaikka olisitte olleet kauan yhdessä, tiedät kyllä, jos se ei toimi. 

Ei kai mikään suhde välty siltä, että jossain vaiheessa on tasaisen tylsää. Oma suhde reilu 2,5 v ja siinäkin jo ehtinyt olemaan omat tylsemmät hetkensä.

Jos tunteita ja hyvää yhdessäoloa on edelleen ei kannata vain tylsyyden takia erota. Koita vaikka keksiä jotain piristystä, viikonloppumatka toiseen kaupunkiin tai joku yhteinen kokemus.

Jätä se sika ja anna miehellesi mahdollisuus löytää hyvä nainen.

Kannattaa miettiä myös muuta elämääsi. Onko se mielekästä, onko tärkeitä harrastuksia, työ jonka halist, jne. Oletko kyllästynyt mieheesi vai elämääsi, jossa ehkä koet junnaavasi paikallasi?

Keksi itselles harrastuksia ja menoja. jotka tekee sut onnelliseksi. Älä odota, että se on puolisosi.  Sillon myös arvostat hyvää miestäsi.

Ainoastaan sinä itse voit tehdä päätöksen lähteä tai jäädä. Joskus lähtö on pitkän kypsyttelyn tulos eikä jälkeenpäin kaduta vaan toteaa että oikea päätös. Joskus taas käy niin että kipuilu loppuu ja tajuaa että näin on hyvä. Aika näyttää sinulle mikä on parasta.

Jos ei ole tunteita ja intohimoa, miksi olla suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en niin ymmärrä tätä... mikä tuo sitten jännitystä uuteen suhteeseen? Ei se välttämättä vaihtamalla parane.

Tietysti uusi suhde/mies pn aina jännittävää, ihastus kutkuttaa vatsanpohjassa ja kroppa reagoi kosketukseen ihan eri tavalla. Sitte kun ei laillani kaipaa parisuhdetta, voi miestä vaihtaa vuoden välien jotta saa taas uutuuden jännityksen, jos sellaista kaipaa. Pitkää parisuhdetta en kaipaa tai etsi.

Ap

Jos et halua elää pitkässä suhteessa niin tottakai voit erota. Ei eroon tarvita kenenkään lupaa tai mitään tiettyä syytä.

Vierailija kirjoitti:

No, rakastatko miestäsi ja toteutuvatko elämäsi toiveet hänen kanssaan elämällä? Katsotteko ja kasvatteko yhdessä ja samaan suuntaan kurottaen? Nautitko hänen seurastaan, koetko kumppanuutta, tunnetko himoa? Täyttyvätkö ne jutut mitä suhteessa toivot ja arvostat? Koetko olevasi se ihminen, joka olet, kun olet hänen seurassaan?

Et ole kenellekään velkaa, vaikka olisitte olleet kauan yhdessä, tiedät kyllä, jos se ei toimi. 

No tuo lista ei kyllä toteudu läheskään kohdallani. Toisaalta tutusta ja turvallisesta on vaikea lähteä, kun miehessä ei ole mitään varsinaista vikaa, mutta tuntuu enemmän kaverilta kuin kumppanilta.

Ap

Meillä on lapsi, joka vaikuttaa tietysti paljon päätökseeni. Elämä on muutenkin aika kamalaa nyt siinä mielessä, ettei minulla ole elämää. Käyn töissä, hoidan lasta, nukun ja sama alkaa alusta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsi, joka vaikuttaa tietysti paljon päätökseeni. Elämä on muutenkin aika kamalaa nyt siinä mielessä, ettei minulla ole elämää. Käyn töissä, hoidan lasta, nukun ja sama alkaa alusta.

Ap

Kuulostaa siltä, että ehkä sinua kyllästyttää enemmän elämä kuin mies. Juttele hänen kanssa, kerro mitä kaipaisit enemmän elämääsi, esim. tarve omaan aikaan.

Minä erosin tällaisesta suhteesta. En ole katunut ollenkaan, vaikka pitkään mietin ja pelotti lähteä. Nyt mietin, miksen lähtenyt jo aiemmin. 

Teet niin kuin muutkin ikäisesi naiset: hyppäät jännämiesten ku1likaruselliin ja valitat sitten nelikymppisenä, kun mistään ei löydy kunmollista miestä.

Eli sinulla on tylsä elämä ja se on sitten miehen vika? Voit kyllä muuttaa elämääsi muutenkin kuin eroamalla.

Erosta kärsii eniten lapsi. Mutkun sulla on tylsää niin...