Lue keskustelun säännöt.
Onko pakko olla isä?
06.01.2020 |
Kävi klassinen eli nainen jota tapailin (kevyesti) tuli raskaaksi ehkäisystä ja jälkiehkäisystä huolimatta. Pidin naisesta mutta en ollut rakastunut. Pohdinnan jälkeen päädyimme pitämään lapsen. Nainen sanoi heti ja useasti myöhemmin, että minun ei tarvitse yrittää leikkiä perhettä hänen kanssaan, saan tavata lasta niin paljon kuin haluan. Hän myönsi rakastavansa minua ja sanoi ettei halua pakkosuhdetta. Noo tunteita minulla kuitenkin oli jännärin yrittää. Tytärtäni rakastan mutta ajan kanssa ei ole tunteet naiseen syttyneet mutta saatoin lupailla naisella tulevaisuutta joka aina tietyillä hetkillä tuntui hyvältä ja haluttavalta. Sillä hetkellä ehkä sitä jopa halusin. Taisin tiputtaa pommin pahasti kun ilmoitin ettei tästä tulekaan mitään. Lapsi nyt vähän päälle kaksi ja olemme aina viettäneet paljon aikaa yhdessä minä välillä asunutkin heidän kanssaan mutta koskaan emme virallisesti.
Tapasin naisen ja hakuan tulevaisuuden hänen kanssaan. Otin tytärtä luokseni alussa "eron" jälkeen, mutta en enää vain tiedä. Joka toinen viikonloppu on jotenkin liikaa ja liian vähän samaa aikaa. Viikkp-viikko en halua.
Äiti oli alussa vaikea ja ymmärrän häntä, mutta nyt on yrittänyt ehdottaa kaikkea mahdollista että.olisin mukana tytön elämässä, mutta en vain tiedä haluanko.
Tyttö on rakas mutta äiti i ja en vain jaksaisi naista roikottaa elämässä mukana. Ja vaikka lapsi on tärkeä niin tunnen että oma elämäni on tärkeämpi.
Onko pakko olla isä? Olidiko lapselle parempi ilman minua? Ktsyn tosissani
Kommentit (155)
Ei ole pakko olla isä. Tyttäresi tulee kuitenkin vihaamaan sinua, jos hylkäät hänet. Hänellä on jo jotain muistoja sinusta.
Toisaalta lapsen äiti voisi löytää uuden miehen ja he voisivat muodostaa oikean perheen ja näin tyttäresi saisi oikean isän.
Jos nyt lähdet lapsesi elämästä, se on lopullista. Sinua saattaa alkaa kaduttamaan myöhemmin päätöksesi.
Suosittelen, että pysyt mukana lapsesi elämässä. Voi olla, että uusi nainen menee ja tulee: lapsesi kuitenkin pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan olet rehellinen, etkä roikota ketään väärässä toivossa on parhain kaikille. On väärin lupailla asioita, joita ei halua tai aiokaan antaa. Kyllä lapsi pärjää ilman isääkin, jos hänen äitinsä voi hyvin. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että sinä olet syypää naisen odotusten pettämiseen ja sitä kautta syypää hänen hajoamiseensa ja aiheutat sen ”avulla” lapselle kärsimystä. Sinuna miettisin nyt erittäin tarkasti rehellisiä tunteitani. Ymmärrän, että pidät lapsesta, mutta lapsi ei ole leikkikalu, tiedäthän? Lasta kohtaan pitää toimia vastuullisesti, ei niin, miten itsestä sattuu olemaan kivointa. Voi olla isku, jos menetät lapsen, mutta se voi olla myös väliaikaista, ja lapselle ja hänen äidilleen nyt parempi, kuin roikkua sinussa. Kun lupailet tyhjiä.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä vitsi!
Sinä olet täysi LAPSI.
Mielestäni hyvä kirjoitus.
Ap, jos koittaisit sinnitellä ainakin siihen asti, että lapsen äiti löytäisi uuden miehen? Oikeasti lapselle on tärkeintä, että häntä rakastetaan ja kunnioitetaan, ei väliä, onko oikea isä vai isäpuoli.
Pidä lasta luonasi sovittuina viikonloppuina, niin äiti pääsee hummailemaan ja ehkä löytää uuden miehen.
Ikävä tilanne sinulla. Voin kertoa sulle äitinä, jonka lapsen isä ei kyenny isäksi. On aiheuttamut tosi paljon surua ja murhetta nyt jo aikuiselle tyttärelle. Lapsi tarvii välit kumpaakin vanhempaan. Niitä ei enää luoda, kun se on aikuinen.. Ole viisas. Tapaa lastasi joka toinen viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko olla isä. Tyttäresi tulee kuitenkin vihaamaan sinua, jos hylkäät hänet. Hänellä on jo jotain muistoja sinusta.
Toisaalta lapsen äiti voisi löytää uuden miehen ja he voisivat muodostaa oikean perheen ja näin tyttäresi saisi oikean isän.
Jos nyt lähdet lapsesi elämästä, se on lopullista. Sinua saattaa alkaa kaduttamaan myöhemmin päätöksesi.
Suosittelen, että pysyt mukana lapsesi elämässä. Voi olla, että uusi nainen menee ja tulee: lapsesi kuitenkin pysyy.
Ei lapsi välttämättä isäänsä vihaa. Todennäköisempää on, ettei tunne tätä kohtaan mitään erityistä, elleivät saa aikanaan lämmiteltyä välejään uudelleen. Sen vihan lietsoisi äiti, toivottavasti hän ei ole niin kakara.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä teit jo päätöksesi kun päätit lapsen pitää, ei se enää ole mahdollista luopua isyydestä. Kai ymmärrät, että lapsen äidillä on ihan yhtäläinen oikeus häipyä ja lapsi jäisi silloin 100% sinulle? Jos uusi naisesi ei hyväksy tytärtäsi, niin silloin otat hänestä eron. 2-vuotias voi olla ärsyttävää seuraa, mutta vielä tulee aika jolloin niität sitä satoa mitä nyt kylvät. Ei lapsi ole syyllinen siihen, ettet pidä hänen ädistään. On todella typerää kostaa lapselle äidin oikuttelut.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne sinulla. Voin kertoa sulle äitinä, jonka lapsen isä ei kyenny isäksi. On aiheuttamut tosi paljon surua ja murhetta nyt jo aikuiselle tyttärelle. Lapsi tarvii välit kumpaakin vanhempaan. Niitä ei enää luoda, kun se on aikuinen.. Ole viisas. Tapaa lastasi joka toinen viikonloppu.
Riippuu ihan siitä, mikä on ihmisten tarve, nää adoptoiduthan luovat innolla suhteita biovanhempiinsa, heidät löydettyään. Mutta sanansa syöminen tietysti nakertaa välit siihen pisteeseen, ettei tarvetta enää lopulta ole, koska on niin pettynyt.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä teit jo päätöksesi kun päätit lapsen pitää, ei se enää ole mahdollista luopua isyydestä. Kai ymmärrät, että lapsen äidillä on ihan yhtäläinen oikeus häipyä ja lapsi jäisi silloin 100% sinulle? Jos uusi naisesi ei hyväksy tytärtäsi, niin silloin otat hänestä eron. 2-vuotias voi olla ärsyttävää seuraa, mutta vielä tulee aika jolloin niität sitä satoa mitä nyt kylvät. Ei lapsi ole syyllinen siihen, ettet pidä hänen ädistään. On todella typerää kostaa lapselle äidin oikuttelut.
Eihän miehet päätä sitä, pitävätkö lapsen.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko olla isä. Tyttäresi tulee kuitenkin vihaamaan sinua, jos hylkäät hänet. Hänellä on jo jotain muistoja sinusta.
Toisaalta lapsen äiti voisi löytää uuden miehen ja he voisivat muodostaa oikean perheen ja näin tyttäresi saisi oikean isän.
Jos nyt lähdet lapsesi elämästä, se on lopullista. Sinua saattaa alkaa kaduttamaan myöhemmin päätöksesi.
Suosittelen, että pysyt mukana lapsesi elämässä. Voi olla, että uusi nainen menee ja tulee: lapsesi kuitenkin pysyy.Ei lapsi välttämättä isäänsä vihaa. Todennäköisempää on, ettei tunne tätä kohtaan mitään erityistä, elleivät saa aikanaan lämmiteltyä välejään uudelleen. Sen vihan lietsoisi äiti, toivottavasti hän ei ole niin kakara.
t.kristallikissa
Totta tuo. Isättömyydestä jää kuitenkin aukko lapsen mieleen. Mielestäni parempi huono isäsuhde, kuin ei isäsuhdetta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja äitihullu, sinuna en kenellekään antaisi neuvoja vanhemmuuden suhteen, mene pois hus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä teit jo päätöksesi kun päätit lapsen pitää, ei se enää ole mahdollista luopua isyydestä. Kai ymmärrät, että lapsen äidillä on ihan yhtäläinen oikeus häipyä ja lapsi jäisi silloin 100% sinulle? Jos uusi naisesi ei hyväksy tytärtäsi, niin silloin otat hänestä eron. 2-vuotias voi olla ärsyttävää seuraa, mutta vielä tulee aika jolloin niität sitä satoa mitä nyt kylvät. Ei lapsi ole syyllinen siihen, ettet pidä hänen ädistään. On todella typerää kostaa lapselle äidin oikuttelut.
Eihän miehet päätä sitä, pitävätkö lapsen.
t.kristallikissa
Lue aloitus uudelleen. Ap kertoo ihan selvästi että päättivät YHDESSÄ pitää lapsen! Silloin myös isällä on vastuu, halusi tai ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko olla isä. Tyttäresi tulee kuitenkin vihaamaan sinua, jos hylkäät hänet. Hänellä on jo jotain muistoja sinusta.
Toisaalta lapsen äiti voisi löytää uuden miehen ja he voisivat muodostaa oikean perheen ja näin tyttäresi saisi oikean isän.
Jos nyt lähdet lapsesi elämästä, se on lopullista. Sinua saattaa alkaa kaduttamaan myöhemmin päätöksesi.
Suosittelen, että pysyt mukana lapsesi elämässä. Voi olla, että uusi nainen menee ja tulee: lapsesi kuitenkin pysyy.
Ei kyllä välttämättä tule vihaamaan mitenkään. Oma isäni häipyi uuden naisen matkaan kun olin nelivuotias, enkä minä koskaan häntä mitään vihannut. Täysin vieras ihminen, joka ei kuulunut elämääni mitenkään ja jolle en suonut ajatustakaan. Ei häntä ole koskaan ollut minulle olemassa, enkä minä ilmaa vihaa.
Kun olin 20, isäni yritti soitella ja saada aikaan joitain välejä, mutta sanoin ihan suoraan, ettei minulla ollut mitään intressejä tutustua tuntemattomaan keski-ikäiseen mieheen. Se oli ainoa kerta kun keskustelimme. En ole sen koomminkaan asiaa miettinyt ja nyt olen 40.
Aloittaja tekee omat valintansa tilanteessa. Et sinä meidän toisista poikkeavia mielipiteitä mihinkään tarvitse. Mutta maksa nyt kuitenkin elarit.
Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Et voi sanoutua irti isyydestäsi, se on aina mukanasi ja olet lapsesi isä kun hän on aikuinen ja hänellä sinun lapsenlapset. Uudet ihmissuhteet ei poista tätä. Hoida asia vastuullisesti, ettet kadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluat jättäytyä pois tyttäresi elämästä jos häntä rakastat? Oletko miettinyt asian nyt ihan loppuun? Oletko varma ettei mielesi muutu vuoden, kolmen tai kymmenen päästä? Ei ole lapselle oikein että isä tulee ja menee uusien naiskuvioiden mukaan. Sinuna pitäisin yllä suhdetta lapseen. Äidin kanssa sun ei tarvi olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat jättäytyä pois tyttäresi elämästä jos häntä rakastat? Oletko miettinyt asian nyt ihan loppuun? Oletko varma ettei mielesi muutu vuoden, kolmen tai kymmenen päästä? Ei ole lapselle oikein että isä tulee ja menee uusien naiskuvioiden mukaan. Sinuna pitäisin yllä suhdetta lapseen. Äidin kanssa sun ei tarvi olla tekemisissä.
Ap:lla on ongelmia päänsä kanssa ja silloin on parempi olla mielummin kauempana lapsesta. Se on ihan ok ja lapselle parhaaksi.
Jos ap myöhemmin löydät uuden kumppanin ja hankit lisää lapsia, miten selität lapsillesi sen, että olet yhden lapsistasi hylännyt? Tai no, miten saat kenenkään naisen enää hankkimaan lapsia kanssasi, kun olet jo tunnettu lapsenhylkääjänä?
Etkö ap pelkää, että hylkäämällä lapsesi sinulta voi mennä välit mm. omiin vanhempiisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko olla isä. Tyttäresi tulee kuitenkin vihaamaan sinua, jos hylkäät hänet. Hänellä on jo jotain muistoja sinusta.
Toisaalta lapsen äiti voisi löytää uuden miehen ja he voisivat muodostaa oikean perheen ja näin tyttäresi saisi oikean isän.
Jos nyt lähdet lapsesi elämästä, se on lopullista. Sinua saattaa alkaa kaduttamaan myöhemmin päätöksesi.
Suosittelen, että pysyt mukana lapsesi elämässä. Voi olla, että uusi nainen menee ja tulee: lapsesi kuitenkin pysyy.Ei lapsi välttämättä isäänsä vihaa. Todennäköisempää on, ettei tunne tätä kohtaan mitään erityistä, elleivät saa aikanaan lämmiteltyä välejään uudelleen. Sen vihan lietsoisi äiti, toivottavasti hän ei ole niin kakara.
t.kristallikissa
Äläpäs nyt viitsi. Tottakai lapsi jossian kohtaa tajuaa, että oma isä on hänet hylännyt, eikä siinä auta mitkään selittelyt mihinkään suuntaan. Lapsi itse sitten käsittelee asian tavalla tai toisella. Jotkut päätyy vihaamaan, jotkut jättämään hylkääjävanhemman täysin omaan arvoonsa.
Isyys on asia, josta ei voi ottaa eroa. Olet isä, halusit tai et, eikä lapsi ole mikään tavara, jonka voi heittää pois kun ei enää kiinnosta. Lapsesi on ja pysyy lapsenasi.
Näet nyt lapsen vain tuon ikävän naisen lisänä, mutta hän on oma yksilönsä, jossa on puolet geenejäsi. Unohda nainen, pidä lapsi.
Onko tämä vitsi!
Sinä olet täysi LAPSI.