Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei ole koskaan sanonut rakastavansa
06.01.2020 |
Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle: "minä rakastan sinua". Kukaan ei ole koskaan halannut. Kukaan ei ole ikinä osoittanut pienintäkään välittämisen merkkiä. Tiedättekö miltä se tuntuu? Pitäisi olla niin aikuinen. Tiedättekö? Olla välittämättä tuollaisesta. Tehdä vain kaikki yhteiskunnan hyväksi ja unohtaa täysin itsensä. Pitäisi olla niin hyvä ja kunnollinen, sitten kuolla pois. Pakkohan minussa on olla se vika. Eikö? Miten muuten kaikki kohtelisivat huonosti? Minä olen niin viallinen, että minua ei voi rakastaa. Tiedättekö miltä se tuntuu? Tietääkö kukaan? Kuuleeko kukaan? Ymmärtääkö kukaan?
Kommentit (27)
Ja sitten saa vain alapeukkuja. Ette tykkää. Sitähän se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenelle sinä olet sanonut, että rakastat?
Vierailija kirjoitti:
Kenelle sinä olet sanonut, että rakastat?
Perheenjäsenille ja entisille ystäville. Suurin osa ei ole enää elämässäni. Olisi kai pitänyt olla hiljaa? Muille en ole suoraan sanonut rakastavani, mutta ilmaissut välittämistä/kiintymystä muilla tavoin. Vastaavaa en ole itse kokenut.
ap
Kukaan ei ole sinulle rakkautta velkaa. Se pitää ansaita.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole sinulle rakkautta velkaa. Se pitää ansaita.
Ei toki. Rakkaus _on_. Sitä ei voi ansaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taivaan Isä ja Jeesus rakastaa SINUA ja haluaa SINUT omakseen - rukoile Jeesusta elämääsi, niin et ole koskaan yksin, etkä välttämättä tarvitse enää kenenkään ihmisen rakkautta, koska Jumalan rakkaus on niiiin paljon parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole sinulle rakkautta velkaa. Se pitää ansaita.
Niin en ole sanonutkaan. En kai sitten ansaitse sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tiedän ja ymmärrän. Teksti voisi olla minun kirjoittamani. Mutta näen valoa tunnelin päässä, ainakin tämän pienen hetken. Pian nähdään tuleeko pakit.
-M28
Vierailija kirjoitti:
Taivaan Isä ja Jeesus rakastaa SINUA ja haluaa SINUT omakseen - rukoile Jeesusta elämääsi, niin et ole koskaan yksin, etkä välttämättä tarvitse enää kenenkään ihmisen rakkautta, koska Jumalan rakkaus on niiiin paljon parempaa.
Sitten mieluummin helvettiin. Jumalan rakkaus on täällä jo nähty. Jos Jumala olisikin olemassa niin niin paljon pahaa sallii, että en haluaisi olla tekemisissä. Australian maastopalotkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko psykoterapian paikka?
Tuntuu hurjalta, ettet koskaan ole edes halannut ketään.
Asiat voivat muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole sinulle rakkautta velkaa. Se pitää ansaita.
Ei toki. Rakkaus _on_. Sitä ei voi ansaita.
Noin minäkin haluaisin ajatella. Kai sitten on vain poikkeus minun kohdallani. Itse rakkauteni muihin ihmisiin tulee luonnostaan. Ei heidän tarvitse ansaita sitä minulta. Rakastan luonnostaan. Puhutaan äidinrakkaudesta. Oliko äidilläni se, mutta minä sammutin sen, koska en ansainnut sitä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista. Toivon, että vielä saat osaksesi paljon rakkautta ja halauksia. Toivon myös sitä, että vaikka et olisi niitä vielä saanutkaan, niin älä hae niitä vääristä paikoista tai vääriltä ihmisiltä, sellaisilta, jotka haluavat vain käyttää sinua hyväkseen tavalla tai toisella.Tunne oma arvosi, arvosta itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän ja ymmärrän. Teksti voisi olla minun kirjoittamani. Mutta näen valoa tunnelin päässä, ainakin tämän pienen hetken. Pian nähdään tuleeko pakit.
-M28
Toivottavasti kaikki menee hyvin ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko psykoterapian paikka?
Tuntuu hurjalta, ettet koskaan ole edes halannut ketään.
Asiat voivat muuttua.
Tuntuisi naurettaalta mennä sinne itkemään, että kukaan ei rakasta... Mitä hän voisi tehdä? Ei hän saa ketään rakastamaan minua. Tai jos viittaat siihen, että se on minun vikani, mikä pitäisi terapiassa korjata niin tuskin sellaista on olemassakaan.
ap
Minä rakastan sinua. T: ruma ja kömpelö mies
Olen 70-kymppinen naisihminen eikä minullekaan kukaan ole sanonut rakastavansa, ei edes vanhempani.
Olen aikoinaan ollut 15 vuotta aviossa ja sen jälkeen seurustelusuhteissa. Nykyisen kumppanin kanssa
olen seukannut jo kauan. Hän on kaikin puolin ihana ihminen, mutta tuota tärkeää lausetta minun on
turha odottaa. Asia surettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko psykoterapian paikka?
Tuntuu hurjalta, ettet koskaan ole edes halannut ketään.
Asiat voivat muuttua.
Tuntuisi naurettaalta mennä sinne itkemään, että kukaan ei rakasta... Mitä hän voisi tehdä? Ei hän saa ketään rakastamaan minua. Tai jos viittaat siihen, että se on minun vikani, mikä pitäisi terapiassa korjata niin tuskin sellaista on olemassakaan.
ap
Terapia haastaa aina myös itseä. Naurettavuuden tunteesta pääsee yli, kun ymmärtää, että omat tunteet ja niistä puhuminen ovat tärkeitä juttuja.
Ei se, että menee terapiaan, tarkoita, että itsessä on vikaa. Olet ajanut itsesi negatiiviseen noidankehään tässä. Siksi ehdotan, että haet apua. Voimaa,
Edes vauvapalstalla, missä käy kymmeniä tuhansia ihmisiä kukaan ei halua vastata minun avaukseeni. Okei, liioiteltua, mutta siltä se taas tuntuu. Aina ja kaikkialla tulee mitätöidyksi, unohdetuksi, näkymättömäksi...