Kukaan ei ole koskaan sanonut rakastavansa
Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle: "minä rakastan sinua". Kukaan ei ole koskaan halannut. Kukaan ei ole ikinä osoittanut pienintäkään välittämisen merkkiä. Tiedättekö miltä se tuntuu? Pitäisi olla niin aikuinen. Tiedättekö? Olla välittämättä tuollaisesta. Tehdä vain kaikki yhteiskunnan hyväksi ja unohtaa täysin itsensä. Pitäisi olla niin hyvä ja kunnollinen, sitten kuolla pois. Pakkohan minussa on olla se vika. Eikö? Miten muuten kaikki kohtelisivat huonosti? Minä olen niin viallinen, että minua ei voi rakastaa. Tiedättekö miltä se tuntuu? Tietääkö kukaan? Kuuleeko kukaan? Ymmärtääkö kukaan?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Taivaan Isä ja Jeesus rakastaa SINUA ja haluaa SINUT omakseen - rukoile Jeesusta elämääsi, niin et ole koskaan yksin, etkä välttämättä tarvitse enää kenenkään ihmisen rakkautta, koska Jumalan rakkaus on niiiin paljon parempaa.
Ei jumalauta! :DDD
Nyt loppuu jeesustelut
Aikaisemmilla sukupolvilla oli sellainen kasvatus, että rakkautta lapsiaan kohtaan ei saanut näyttää. On hyvin tavallista, että vanhemmat eivät sanoneet rakastavansa.
Vanhempien rakkaus on ainoa ehdoton rakkaus. Tai ainakin sen pitäisi olla. Muut rakkaudet täytyy tosiaan ansaita. Ne olen itse ansainnut parisuhteissa olemalla toiselle hyvä ja ihana.
Lapsiakin minulla on. Niillekin olen hyvä ja ihana. Hekin rakastavat.
Eräs terapeutti nettivideollaan sanoo "Sinä saat sen rakkauden, jonka ensin tunnet itsessäsi." Tämä on totta. Olen onnellinen ja rakastava itsessäni ja yksin. Minussa asuu rakkaus, joka läikkyy yli. Ja sen minä saan myös takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole sinulle rakkautta velkaa. Se pitää ansaita.
Selvennätkö mitä rakkauden ansaitseminen on. Mikä on se valuutta, jolla rakkaus maksetaan tai työ jolla rakkaus ansaitaan?
Viimeksi tänään olisin saanut rakkauden tunnustuksen, jos olisin antanut rahaa. Minkä arvoinen on tämä rakkaus ja mihin pohjautuvaa?
Kaikki ne tytöt lapsuudessa ja naiset aikuisena joihin rakastuin eivät rakastaneet minua. En ole siis olemassa heidän silmissään rakastettavana persoonana. Ne tytöt jotka lapsuudessani minuun ihastuivat tai naiset aikuisena minuun rakastuivat eivät koskaan tehneet aloitetta ja tulleet sanomaan sitä minulle. Niinpä minun näkökulmastani katsottuna heitä ei ole olemassa. Ne tytöt ja naiset jotka sanoivat minulle rakastavansa minua, valehtelivat lopulta eli muuttivat mielensä ja jättivät minut. Mitä järkeä tässä ns. rakkaudessa? Tuskaa se vain on. Rakkautta ei ole olemassa, ei ainakaan minulle.
Ei jumalauta :D