Lue keskustelun säännöt.
Yliherkän lapsen ruokailu, ruokaehdotuksia
06.01.2020 |
Lapsellani tuntuu olevan sama juttu kuin minulla oli lapsena ruoan kanssa ja ruokailut ovat hankalia. Lapsi kyllä maistaa kaikkea (yleensä), mutta suuri osa ruoista on sellaisia, ettei halua syödä, todennäköisesti jonkin suutuntuman takia. Esim. jogurtit joissa on palasia, ovat ehdoton ei. tällä hetkellä myös makaronit ovat kauhistus, kurkku ja keitetty kananmuna, nakitkaan eivät kelpaa lainkaan. Myös perunaruoat ovat alkaneet tökkiä, aiemmin söi niitä.
Minulla helpotti tuo iän myötä, mutta klöntti"kammo" jäi, en pysty syömään kuin esim. sileää jogurttia, minulla on myös muita yliherkkyyksiä.
Jos lapsi ei syö, laitan hänet pois pöydästä, saa tulla takaisin jos syö. Jos ei vieläkään syö, saa sitten seuraavalla ruokailulla vasta ruokaa ja niiden välissä ei napostella, joten ei ole siitä kyse.
Lapsella alkaa olemaan nyt niin suppea ruokavalio, että haluaisinkin ehdotuksia ruoiksi, juurikin lämpimiksi ruoiksi. Lapsi syö sileitä jogurtteja, puuro kelpaa, leivät ilman päällisiä, hernekeitto vaihtelevasti, lasagne, itse tehty lihapiirakka (tämän kanssa menee nykyään keitetty kananmuna, aiemmin ei mennyt tässäkään), maissi, perunamuusi, joskus pyttipannu.
Nykyään ei enää kelpaa mitkään kastikkeet, peruna, lihapullat, keitetty kananmuna, kurkku, makaronilaatikko, nakit jne.
Oma pää alkaa lyödä niin tyhjää nykyään kun yritän suunnitella ruokaa, että otan vastaan ehdotuksia. Olemme sekasyöjiä, mitään sen ihmeempiä allergioita tai rajoituksia ei ole.
Kommentit (26)
Voisitko yrittää jonkinlaisella palkkiosysteemillä, esim. jos lapsi syö jotain joka ei täysin sileää niin saa palkinnoksi jonkun pienen kivan jutun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syökö lapsi hedelmiä. Kun teet perunamuussia ni laita porkkanaa mukaan. Voisiko ruokailusta tehdä jotenkin hauskempaa.
Yritä tehdä ruokailusta rennompi, hauskempi. Jos lapsi ei syö niin älä laita pöydästä pois, anna istua siinä. Kerro positiivisesti miten hyvää ruoka on ja kerri ruoka-aineista, miten ovat hyviä ja terveellisiä ja kerro ettet itsekkään syönyt lapsena kaikkea, kuinka rupesit syömään ja hyvää on. Tee vaikka luettelo paperille eri ruoka-aineista,piirrä vaikka kuva ja kysy mitä näistä lapsi haluaisi syödä, esim. mitä hedelmää.
Mielenkiinnolla odotan vastauksia. Meillä samanlainen 16 v. Juuri eilen väännettiin siitä, että taas on ruokavalio kapeutunut, että pojan on ihan pakko keksiä joitain uusia ruokia, joita suostuu syömään. Jopa keksi yhden (jota itselleni ei tullut mieleen papu-sieni-nuudelit) ja vanha tuttu hernekeitto palautettiin listoille.
Vaikka saattaa ahdistaa, niin ruokavalio on kuitenkin aika laaja ja siinä on ruokia eri ryhmistä. Minkä ikäinen lapsi? . Perunamuussiin ja puuroon rasvaa, niin tulee kaloreita.
Jos hernekeitto kelpaa, kelpaisko kasvissosekeitto (juustoa sekaan ja linssit tms soseeksi).
Kelpaako lihapullat ilman kastiketta eli erikseen? Monella lapsella ruuat kelpaa paremmin kun ne on eroteltuna selvästi.
Kelpaako hedelmät / hedelmäsoseet?
Varmasti stressaava tilanne, mutta lapsi pärjää pienenä suppeallakin ruokavaliolla. Koulussa/päiväkodissa ei tietysti voi valita, mutta kotona voi sitten tarjota niitä ruokia jotka maistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soseuta kasviksia perunamuussiin. Jos teet leipää niin leipään myös. Tee ruokailusta positiivisempi. Tee annoksista hauskannäköisiä, esim. kukan tai auton jne. mallisia. Jos lapsi ei syö jotain ruokaa niin älä jätä sitä kuitenkaan pois vaan tarjoa seuraavilla aterioilla.
Minkä ikäinen? Mä yhden kanssa menin jonkin aikaa niin, että joka ateria koostui hyvin selkeistä, toisistaan erotellusta kolmesta osasta: proteiini, kasvis, hiilihydraatti. Esim. Paistettu tofu, paahdetut porkkanat, pasta. Tai paistettu kana, uunibataatit, paistettu parsakaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelpaisiko perunan tilalle riisi, siis ihan tavallinen valkoinen riisi? Täysjyvä olisi toki terveellisempää, mutta maku tökkii monilla aikuisillakin, joten kokeilisin varmuuden vuoksi ensin valkoisella. Siitä saisi vähän energiaa, jossei muuta. Sen kanssa tarjolle jotain, mitä syö? Tarjoathan ruoka-aineet niin että eivät kosketa toisiaan? Omani on nirso myös, ja nyt kun on tarpeeksi iso, pyytää itsekin että ruoka-aineet eivät olisi sekaisin/koskettaisi toisiaan.
Olisiko järkevämpi hoitaa tätä asiaa nyt totuttamalla lapsi mahdollisimman erilaisiin ruokiin sen sijaan, että vältellään inhokkeja? Olen itse ollut lapsena samanlainen ja edelleen 4-kymppisenä tietyt ruoat saavat oksennusrefleksin aikaan. Lapsena sain syödä juuri niitä ruokia, jotka eivät aiheuttaneet ongelmaa. Aikuisena olinkin sitten maailman nirsoin ja olen monesti joutunut erilaisissa tilaisuuksissa häpeämään asiaa.
Omalla lapsella on ajoittain samanlaista ongelmaa ja joku "tuntuu pahalta suussa". En ole missään vaiheessa tämän vuoksi antanut jättää syömättä mitään ja lapsi on nyt kaikkiruokainen esiteini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen?
Jos kyse ei ole nirsoudesta vaan siitä, että sileet maistuu paremmin niin onhan noita sosekeittoja vaikka mitä.
Ja muussia voi tuunata bataatilla ja porkkanalla ja vaikka millä juureksilla.
Mun mielestä kuulostaa aika laajalta teidän ruokavalio.
Meillä kun meni jonkunaikaa (vuoden sunnilleen) lähinnä vain raejuusto ja leipä ja riisipiirakat niin se tuntu suppeelta 😆
Yhtäkkiä lapsi sitten alkoi maistamaan ja syömään muutakin tarjolla olevaa, on syönyt jopa perunan kerran 😊
Vierailija kirjoitti:
Olisiko järkevämpi hoitaa tätä asiaa nyt totuttamalla lapsi mahdollisimman erilaisiin ruokiin sen sijaan, että vältellään inhokkeja? Olen itse ollut lapsena samanlainen ja edelleen 4-kymppisenä tietyt ruoat saavat oksennusrefleksin aikaan. Lapsena sain syödä juuri niitä ruokia, jotka eivät aiheuttaneet ongelmaa. Aikuisena olinkin sitten maailman nirsoin ja olen monesti joutunut erilaisissa tilaisuuksissa häpeämään asiaa.
Omalla lapsella on ajoittain samanlaista ongelmaa ja joku "tuntuu pahalta suussa". En ole missään vaiheessa tämän vuoksi antanut jättää syömättä mitään ja lapsi on nyt kaikkiruokainen esiteini.
Miten siis pakotit lapsen syömään? Miten sitten kun lapsi oksensi niin pakotitko sittenkin lapsen jatkamaan?
Kun meillä jälkkäri toimii kannustimena niin, että kun jotain uutta tai ei lempparia on ottanut niin monta haarukallista kuin ikävuosia niin saa jälkkärin ja joskus tekee itelle tosi pahaa kattoa sitä lapsen yökkäilyä kun pakottaa ittensä syömään jälkkärin toivossa. Saati, että pystyisin itse pakkosyöttämään jotain lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko järkevämpi hoitaa tätä asiaa nyt totuttamalla lapsi mahdollisimman erilaisiin ruokiin sen sijaan, että vältellään inhokkeja? Olen itse ollut lapsena samanlainen ja edelleen 4-kymppisenä tietyt ruoat saavat oksennusrefleksin aikaan. Lapsena sain syödä juuri niitä ruokia, jotka eivät aiheuttaneet ongelmaa. Aikuisena olinkin sitten maailman nirsoin ja olen monesti joutunut erilaisissa tilaisuuksissa häpeämään asiaa.
Omalla lapsella on ajoittain samanlaista ongelmaa ja joku "tuntuu pahalta suussa". En ole missään vaiheessa tämän vuoksi antanut jättää syömättä mitään ja lapsi on nyt kaikkiruokainen esiteini.
Miten siis pakotit lapsen syömään? Miten sitten kun lapsi oksensi niin pakotitko sittenkin lapsen jatkamaan?
Kun meillä jälkkäri toimii kannustimena niin, että kun jotain uutta tai ei lempparia on ottanut niin monta haarukallista kuin ikävuosia niin saa jälkkärin ja joskus tekee itelle tosi pahaa kattoa sitä lapsen yökkäilyä kun pakottaa ittensä syömään jälkkärin toivossa. Saati, että pystyisin itse pakkosyöttämään jotain lapselle.
Juuri sitä yökkäilyä katsomalla, vaikka se ei herkkua olekaan. Se x määrä piti syödä tai pöydästä ei ollut asiaa poistua. Samaa pahaa ainetta syötiin pieniä määriä useampana päivänä peräkkäin niin kauan, että yökkäily helpotti. Opetin lapsen myös lisäämään inhokkia vähän siihen hyvän joukkoon, jolloin se voi upota helpommin. Houkuttimia ei meillä ole käytössä ollut, eteentarjottu ruoka pääsääntöisesti syödään ja asia vaan on niin.
Samalla tavalla olen opetellut itse aikuisiällä. Yökkimiseen ei kuole ja se "tuntuu pahalta" on vain tunne, vaikka onkin sinänsä todellinen.
Tietysti on osattava tulkita lasta, millaisia määriä tai aikoja voi vaatia ilman ongelmia. Omallani ei koskaan ole ollut pienintäkään ongelmaa tulla ruokapöytään tästä pakottamisesta huolimatta. Päinvastoin tuntee melkein ylpeyttä, kun on parempi syöjä, kuin äitinsä.
Itse olen varmaan tällainen erityisherkkä ja pienenä olin tosi nirso.
Kastikkeet ja kaikki mönjät, josta ei tiennyt mitä niissä on, oli kammotus. Eri ruuat eivät saaneet koskettaa toisiaan lautasella.
Yleensäkin halusin nähdä, mitä ruuassa on, että ne ovat selkeästi eikä jonain mössönä.
Myös ruuan tuntu oli olennaista. En vieläkään syö kyljyksistä rasvareunuksia, vaan leikkaan ne pois. Ne tuntuvat suussa, kun söisi jotain toukkaa.
Aikuisempana rupesin pakon edessä laajentamaan ruokavaliota, kun moneen ruokaan oli kyllästynyt liian yksipuolisuuden vuoksi.
Nyt onneksi aistit ovat turtuneet sen verran, että isoin nirsous on hävinnyt ja pystyy syömään enemmän kuten normaalit ihmiset.
En kannata tuota, että pistät lapsen pois pöydästä, jos ei syö. Eiköhän esteet syömiselle ole omissa aisteissa eikä lapsi sitä tahallaan tee.
Kannattaa laittaa tarjolle eri ruoka-aineita, -koostumuksia ja kannustaa lasta maistelemaan ja kokeilemaan uusia ruokia, vaikka vähäsen alkuun. Itsellänikin kesti aikaa, ennen kuin "opin" syömään uutta ruokaa. Voi kestää useitakin maistelu/syömiskertoja, että tottuu uuteen ruokaan ja siitä tulee "hyväksytty" ruoka-aine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko järkevämpi hoitaa tätä asiaa nyt totuttamalla lapsi mahdollisimman erilaisiin ruokiin sen sijaan, että vältellään inhokkeja? Olen itse ollut lapsena samanlainen ja edelleen 4-kymppisenä tietyt ruoat saavat oksennusrefleksin aikaan. Lapsena sain syödä juuri niitä ruokia, jotka eivät aiheuttaneet ongelmaa. Aikuisena olinkin sitten maailman nirsoin ja olen monesti joutunut erilaisissa tilaisuuksissa häpeämään asiaa.
Omalla lapsella on ajoittain samanlaista ongelmaa ja joku "tuntuu pahalta suussa". En ole missään vaiheessa tämän vuoksi antanut jättää syömättä mitään ja lapsi on nyt kaikkiruokainen esiteini.
Miten siis pakotit lapsen syömään? Miten sitten kun lapsi oksensi niin pakotitko sittenkin lapsen jatkamaan?
Kun meillä jälkkäri toimii kannustimena niin, että kun jotain uutta tai ei lempparia on ottanut niin monta haarukallista kuin ikävuosia niin saa jälkkärin ja joskus tekee itelle tosi pahaa kattoa sitä lapsen yökkäilyä kun pakottaa ittensä syömään jälkkärin toivossa. Saati, että pystyisin itse pakkosyöttämään jotain lapselle.
Juuri sitä yökkäilyä katsomalla, vaikka se ei herkkua olekaan. Se x määrä piti syödä tai pöydästä ei ollut asiaa poistua. Samaa pahaa ainetta syötiin pieniä määriä useampana päivänä peräkkäin niin kauan, että yökkäily helpotti. Opetin lapsen myös lisäämään inhokkia vähän siihen hyvän joukkoon, jolloin se voi upota helpommin. Houkuttimia ei meillä ole käytössä ollut, eteentarjottu ruoka pääsääntöisesti syödään ja asia vaan on niin.
Samalla tavalla olen opetellut itse aikuisiällä. Yökkimiseen ei kuole ja se "tuntuu pahalta" on vain tunne, vaikka onkin sinänsä todellinen.
Tietysti on osattava tulkita lasta, millaisia määriä tai aikoja voi vaatia ilman ongelmia. Omallani ei koskaan ole ollut pienintäkään ongelmaa tulla ruokapöytään tästä pakottamisesta huolimatta. Päinvastoin tuntee melkein ylpeyttä, kun on parempi syöjä, kuin äitinsä.
Niin, siis et pakottanut syömään, vaan pois ei saanut lähteä ellei syönyt pientä annosta, kannustimena siis leikkimään pääsy.
Ei toimis luultavasti meillä kun lapset on niin kovapäisiä, että istuttais vaan itkevien (ja yrjöövien) lasten kanssa ruokapöydässä kaiket päivät 😆
Hyvä, että teillä toimi 👍
Meillä "nirsous" on periytynyt isältä, joka on nyt vasta aikuisena oppinut syömään laajemmin kun hänen kotonaan ei etsitty mitään vaihtoehtoja niille inhokkiruuille.
Ite oon vaan tyytyväinen, että lapset oppii katsomaan mitä syövät, ehkä ei tule niin paljoa paino-ongelmia kuin kaikesta tykkäävälle äidilleen 😏
Unohdin aloitukseen mainita, että lapsi ei puhu, hänellä epäillään autismia, joten kommunikointikin on haastavaa, ei kerro mielipiteitään, eli ei voi kysyä mitä haluaisi syödä. Hän on 4v. Olen yrittänyt kaikki temput, että söisi ja asetellut hauskoja naamoja ruoasta jne.
Hedelmiä ei syö lainkaan, on maistanut kyllä monenlaisia. Perunamuusia ei söisi, mutta kun laitan maissia päälle niin silloin syö. Siihen muusiin yritän lisätä sitten milloin mitäkin. Saa istua pöydässä jos haluaa, yleensä istuukin eikä suostu nousemaan ennenkuin me aikuiset olemme syöneet, sitten auttaa korjaamaan pöydän. Hänen ruokansa laitan pois pöydästä jos ei syö, muuten alkaa kauhea raivari. Koko ruokailun ajan aina puhun hänelle kaikenlaista ja taivastelen kun on hyvää ruokaa jne.
Erilaisia keittoja on kokeiltu, mutta toistaiseksi hernekeitto on ainoa joka kelpaa, hetken aikaa kelpasi myös siskonmakkarakeitto, mutta vain hetken.
Ruoat eivät kelpaa yhdessä eikä erikseen, tätä kokeilin ensimmäisenä, koska itse lapsena en olisi halunnut lihapullakastiketta, mutta pidin kyllä lihapullista. Kaikista ruoista olen sitä kokeillut, hetken aikaa kelpasi jauhelihakastike ja perunat erikseen, mutta nykyään ei mitenkään päin. Olen hankkinut sellaisen lautasen, jossa on omat "kaukalot", ettei varmasti ruoat kosketa toisiaan.
Riisi ei kelpaa lainkaan, siitä tulee heti yökkäysrefleksi eikä suostu sitä enää laittamaan suuhunsa. Ei kelpaa myöskään riisipuuro, Risifrutti tmv.
Kaikkea lapsi on aina maistanut, mutten ala häntä pakottamaan. Minua pakotettiin lapsena ja se olikin sitten karhunpalvelus ja vasta 25-vuotiaana aloin hiukan kokeilemaan erilaisia ruokia, ennen sitä olin hyvin nirso. Minut pakotettiin lapsena syömään, vaikka olisin oksentanut jostain ruoasta ja vihasin lapsena ruokahetkiä, en halua että omani vihaa niitä, se oli kamalaa. Äitini kertoi, että olin 4-vuotiaana istunut pöydässä, kun en saanut nousta ennenkuin olin syönyt, 6 tuntia, enkä syönyt sitä ruokaa. Enkä aio pakottaa, koska tiedän että yliherkkyys on oikea ongelma, omat vahempani eivät sitä tajunneet. Tiedän, että lapsen nirsoilu voi hyvin johtua yliherkkyydestä.
Omasta mielestä tuntuu kauhean suppealta, kun yrittää miettiä mitä ruokaa laittaisi, että lapsikin söisi. Olen siitä ollut huolissanikin ja ollut neuvolan kanssa puheissa asiasta, muttei sieltäkään olla oltu huolissaan, niin ei kai se sitten ole vaikka tuntuukin kovin suppealta. Tulikin tuosta riisipiirakasta mieleen, että niitä lapsi rakastaa ihan yli kaiken.
Ap
Juoko mehuja? Jos puristaisit tuoremehua tai tekisit smootieta? Tietty kannattaa miettiä mitä hedelmiä tai marjoja laittaa ettei tule sattumia mukaan.
Toimiiko kuitenkin jonkunverran itse?
Jos laittaisi kippoihin vaikka marjoja ja laittaisi tyhjän lautasen lapsen eteen niin, että lapsi voi itse päättää mitä maistaa tai maistaako ollenkaan.
Ja joskus tosi yllättävät marjat voi olla niitä lemppareita, meillä ei syödä juurikaan mansikoita mutta happamat punaviinimarjat uppoo hyvin vaikka tuntuu mun mielestä oudolta.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnolla odotan vastauksia. Meillä samanlainen 16 v. Juuri eilen väännettiin siitä, että taas on ruokavalio kapeutunut, että pojan on ihan pakko keksiä joitain uusia ruokia, joita suostuu syömään. Jopa keksi yhden (jota itselleni ei tullut mieleen papu-sieni-nuudelit) ja vanha tuttu hernekeitto palautettiin listoille.
Voi jestas tätä... monet tuon ikäiset asuvat omillaan ja eivät ole nirsoilemassa mamman ruokapyödässä. En ole mikään mummo ja lapseni eivät kovin kaukana ole tuosta iästä.
Meillä syötiin sitä, mitä oli tarjolla. Ei minusta huono periaate. Jos ei syö, niin keksiii ITSE keinot syödä tätä haluaamaansa.
Auttaisiko, jos ottaisit lapsen mukaan ruoanlaittoon ja yhdessä katsoisitte reseptejä ja ihania ruokakuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnolla odotan vastauksia. Meillä samanlainen 16 v. Juuri eilen väännettiin siitä, että taas on ruokavalio kapeutunut, että pojan on ihan pakko keksiä joitain uusia ruokia, joita suostuu syömään. Jopa keksi yhden (jota itselleni ei tullut mieleen papu-sieni-nuudelit) ja vanha tuttu hernekeitto palautettiin listoille.
Voi jestas tätä... monet tuon ikäiset asuvat omillaan ja eivät ole nirsoilemassa mamman ruokapyödässä. En ole mikään mummo ja lapseni eivät kovin kaukana ole tuosta iästä.
Meillä syötiin sitä, mitä oli tarjolla. Ei minusta huono periaate. Jos ei syö, niin keksiii ITSE keinot syödä tätä haluaamaansa.
Oikeesti? Jos sun lapsella ois ollu ongelmia syömisen kanssa niin sä et ois tukenu sitä löytämään hänelle sopivia ruoka-aineita?
Oisit vaan todennu, että syö mitä haluut kuhan ite hoidat ruokas.
Mykykeittoa