Lue keskustelun säännöt.
Yliherkän lapsen ruokailu, ruokaehdotuksia
06.01.2020 |
Lapsellani tuntuu olevan sama juttu kuin minulla oli lapsena ruoan kanssa ja ruokailut ovat hankalia. Lapsi kyllä maistaa kaikkea (yleensä), mutta suuri osa ruoista on sellaisia, ettei halua syödä, todennäköisesti jonkin suutuntuman takia. Esim. jogurtit joissa on palasia, ovat ehdoton ei. tällä hetkellä myös makaronit ovat kauhistus, kurkku ja keitetty kananmuna, nakitkaan eivät kelpaa lainkaan. Myös perunaruoat ovat alkaneet tökkiä, aiemmin söi niitä.
Minulla helpotti tuo iän myötä, mutta klöntti"kammo" jäi, en pysty syömään kuin esim. sileää jogurttia, minulla on myös muita yliherkkyyksiä.
Jos lapsi ei syö, laitan hänet pois pöydästä, saa tulla takaisin jos syö. Jos ei vieläkään syö, saa sitten seuraavalla ruokailulla vasta ruokaa ja niiden välissä ei napostella, joten ei ole siitä kyse.
Lapsella alkaa olemaan nyt niin suppea ruokavalio, että haluaisinkin ehdotuksia ruoiksi, juurikin lämpimiksi ruoiksi. Lapsi syö sileitä jogurtteja, puuro kelpaa, leivät ilman päällisiä, hernekeitto vaihtelevasti, lasagne, itse tehty lihapiirakka (tämän kanssa menee nykyään keitetty kananmuna, aiemmin ei mennyt tässäkään), maissi, perunamuusi, joskus pyttipannu.
Nykyään ei enää kelpaa mitkään kastikkeet, peruna, lihapullat, keitetty kananmuna, kurkku, makaronilaatikko, nakit jne.
Oma pää alkaa lyödä niin tyhjää nykyään kun yritän suunnitella ruokaa, että otan vastaan ehdotuksia. Olemme sekasyöjiä, mitään sen ihmeempiä allergioita tai rajoituksia ei ole.
Kommentit (26)
Autismin kirjoiset osaavat varsin pieninä vääntää yökkäysrefleksin, vaikkei ruoka olisi ollut edes suussa... Pitkällä juoksulla on pakko syödä monipuolisesti, että kasvaa ja kehittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko järkevämpi hoitaa tätä asiaa nyt totuttamalla lapsi mahdollisimman erilaisiin ruokiin sen sijaan, että vältellään inhokkeja? Olen itse ollut lapsena samanlainen ja edelleen 4-kymppisenä tietyt ruoat saavat oksennusrefleksin aikaan. Lapsena sain syödä juuri niitä ruokia, jotka eivät aiheuttaneet ongelmaa. Aikuisena olinkin sitten maailman nirsoin ja olen monesti joutunut erilaisissa tilaisuuksissa häpeämään asiaa.
Omalla lapsella on ajoittain samanlaista ongelmaa ja joku "tuntuu pahalta suussa". En ole missään vaiheessa tämän vuoksi antanut jättää syömättä mitään ja lapsi on nyt kaikkiruokainen esiteini.
Miten siis pakotit lapsen syömään? Miten sitten kun lapsi oksensi niin pakotitko sittenkin lapsen jatkamaan?
Kun meillä jälkkäri toimii kannustimena niin, että kun jotain uutta tai ei lempparia on ottanut niin monta haarukallista kuin ikävuosia niin saa jälkkärin ja joskus tekee itelle tosi pahaa kattoa sitä lapsen yökkäilyä kun pakottaa ittensä syömään jälkkärin toivossa. Saati, että pystyisin itse pakkosyöttämään jotain lapselle.
Juuri sitä yökkäilyä katsomalla, vaikka se ei herkkua olekaan. Se x määrä piti syödä tai pöydästä ei ollut asiaa poistua. Samaa pahaa ainetta syötiin pieniä määriä useampana päivänä peräkkäin niin kauan, että yökkäily helpotti. Opetin lapsen myös lisäämään inhokkia vähän siihen hyvän joukkoon, jolloin se voi upota helpommin. Houkuttimia ei meillä ole käytössä ollut, eteentarjottu ruoka pääsääntöisesti syödään ja asia vaan on niin.
Samalla tavalla olen opetellut itse aikuisiällä. Yökkimiseen ei kuole ja se "tuntuu pahalta" on vain tunne, vaikka onkin sinänsä todellinen.
Tietysti on osattava tulkita lasta, millaisia määriä tai aikoja voi vaatia ilman ongelmia. Omallani ei koskaan ole ollut pienintäkään ongelmaa tulla ruokapöytään tästä pakottamisesta huolimatta. Päinvastoin tuntee melkein ylpeyttä, kun on parempi syöjä, kuin äitinsä.
Niin, siis et pakottanut syömään, vaan pois ei saanut lähteä ellei syönyt pientä annosta, kannustimena siis leikkimään pääsy.
Ei toimis luultavasti meillä kun lapset on niin kovapäisiä, että istuttais vaan itkevien (ja yrjöövien) lasten kanssa ruokapöydässä kaiket päivät 😆Hyvä, että teillä toimi 👍
Meillä "nirsous" on periytynyt isältä, joka on nyt vasta aikuisena oppinut syömään laajemmin kun hänen kotonaan ei etsitty mitään vaihtoehtoja niille inhokkiruuille.
Ite oon vaan tyytyväinen, että lapset oppii katsomaan mitä syövät, ehkä ei tule niin paljoa paino-ongelmia kuin kaikesta tykkäävälle äidilleen 😏
Niin meillä on ajoittain istuttukin. Lopputuloksena se kaikkiruokainen lapsi. Ja minä se paino-ongelmainen, kun olen syönyt aikuisikään asti vain höttöä...
Kannattaa kokeilla aina uudestaan eri variaatioilla.
Jos esim pyttipannu menee niin neliönmalliset ruoat ilmeisesti kelpaa, eli kanafile kuutioina vois mennä (mielummin ilman kovaa paistopintaa).
Meillä syödään haaleeta, melkein kylmää ruokaa mielummin kuin kuumaa joten annetaan ruoka vasta jo vähän jäähtyneenä, koska jos lapsi maistaa liian kuumaa ruokaa hän menee jotenkin lukkoon eikä syö edes niitä kylmiä ruokia lautaselta.
Jossain vaiheessa meni hyvin keittojen liemet, kunhan niissä ei ollut vihreää joukossa. Kalakeiton makuun lapsi tottui kun annettiin aluksi syödä pelkkää lientä, nyt syö jo kalapalojakin ja joskus palan perunaa mukana
Itse laitoin kaukalolautaset pois kun huomasin, että lapsi söi ravintolassa rennommin, eli hieno "aikuisten" kattaus toimi meillä n. kolmevuotiaasta asti paremmin (toki ruoat oli vähän jaoteltuna silloinkin).
Ei juo mehujakaan, kaikkea suolaista kyllä maistelee, mutta makeaa ei kauheasti. Esim. lihapasteijat ovat hänelle suurta herkkua.
Lapsi kyllä toimii itse, syö ja pukee, riisuu jne. muttei vain puhu tai kommunikoi kauheasti. Olen kokeillut myös sitä, että annan tyhjän lautasen ja saa itse ottaa mitä ottaa, mutta silloin ei syö mitään tai saa raivarin tyhjästä lautasesta.
Lapsi saa olla mukana ruoanlaitossa ja tykkääkin kovasti vatkata kaikenlaista, esim. lettutaikinan teko on ihan parasta, mutta ei suostu syömään niitä lettuja.
Olen kaikista ruoista kokeillut erilaisia versioita, juuri paistettuna, raakana, raasteena, paloina, kokonaisena jne. Olenkin juuri tuon autismiepäilyn takia mennyt paljon niin kuin lapsi haluaa, juurikin se että yritän tehdä ruokaa jota hänkin syö, mutta samalla tietty pelkään että sen takia alkaa nirsoilemaan.
Lisäksi on tarkkaa millä lämpötilalla ruoan tarjoilee, jos se on hiukankaan liian lämmintä, siihen ei kosketa kook ruokailun aikana enää, vaikka olisi sellainen ruoka jota syö. Tosin tässä poikkeuksena on se itse tehty lihapiirakka, sitä syö minkä tahansa lämpöisenä.
Paljon teen juuri niinkuin lapsi haluaa, että ei alkaisi ainakaan laihtua.
En todellakaan ala lasta pakottamaan, voisitte tehdä vaikka oman ketjun aiheesta vääntämiselle.
Ap
Aika hankalalta kuulostaa. Ei varmaan toimi "tavislasten" keinot teillä.
Tarjoa eri koostumuksilla. Esim porkkanaa voi syödä raakana suoraan, paloina ja raasteena. Sen voi valmistaa keittämällä, pannussa, uunissa, grillissä...
Itse olen "nirso" ja pahimmat virheet mitä mun kohdalla on tehty ruokailun suhteen on ollut pakottaminen (kasvatusalan ammattilaiset!!) ja ruokien välttely ja ruokavalion kaventaminen (kotona).
Tarpeeksi kova nälkä pitää terveellä lapsella huolen siitä, että hän maistaa mitä vain. Jos ei ole nälkä niin ei syö.
MUTTA koska teillä on autismiepäily niin todennäköisesti joudut menemään enemmän lapsen ehdoilla, että saa tarpeeksi ravintoa. Autismin kirjon kuuluvilla ruoan koostumuksella voi olla iso merkitys ja se on vaan hyväksyttävä.