Ok parisuhde, jäädä vai lähteä
Meillä on 2 kouluikäistä lasta, kaunis talo, hyvät työpaikat. Rasitteenani on pari kroonista sairautta, joiden takia pelkään yksinoloa ja ihan arkista pärjäämistä. En myöskään helposti löydä uutta. Elintaso laskisi molemmilla ja lapset joutuisivat luopumaan osasta harrastuksia. En viihdy yksin ja yksinolo olisi väistämätöntä erotessa.
Olemme olleet miehen kanssa 15 vuotta. Tämä ei ollut suuri rakkaustarina, mutta ihan mukiinmenevä suhde. Olemme toistemme vastakohdat, toinen sosiaalinen ja positiivinen, toinen introvertti, järki ja tunne vastakkain. Mies ei juuri puhu, joten koen että hänen kanssaan on äärettömän tylsää, myös matkoilla vaikka ulkomailla. Hän on lähes aina pahantuulinen, muttei kuitenkaan väkivaltainen. Hän on omaa tasoani parempi mies ja hyvä isä. Romantiikkaa ei ole, seksiä on. Mies ei tuosta muutu, hän on pahanpäivän varautuja, negatiivinen älykkö, mutta turvallinen valinta näiden ominaisuuksien takia. Hänen on vaikea sietää minun päinvastaista luonnettani myös.
En ole kiinnostunut päänaukomiskommenteista. Jos olisin ollut fiksumpi, olisin valinnut toisin. Lähtökohtani elämässä eivät vain olleet hyvät, otin mitä sain, enkä kadu. Lapset ovat ihania, mutta olisi mukava tuntea onnea, tuntuu siltä että elämä valuu hukkaan. En tietenkään osaa sanoa, tuoko ero sitä, ei ehkä. Pyrin keskittymään hetkiin ja tuntemaan niissä onnea. Yleensä olen iloinen lasten kanssa kun mies on pois, mutten kuitenkaan jaksa pyörittää koko arkea yksin rajoitusteni takia.
Mitä sinä tekisit ja miksi? Vastaa kommentilla. Onko joku saanut tällaisen suhteen muutettua paremmaksi ja miten?
Kommentit (8)
En eroaisi. Tokihan uudessa rakkaudessa on uusi huuma muutamia vuosia mutta sekin suhde tasaantuu harmaaksi arjeksi vuosien saatossa. Kouluikäisten lasten ollessa kyseessä eroaminen ei ole mikään yksinkertainen juttu vaan aiheuttaa pitkälle vaikuttavia omia hankaluuksia vaikka uuden parisuhteen löytäisikin.
Sinun elämäsi kuulostaa ap ihan ok:lta. Arkisen tylsältä mutta ok:lta. Nähtävästi teillä ei riidellä kotona. On vaan tylsää.
Jos ero kiinnostaa yhä kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa harkitse asiaa silloin uudelleen.
Älä ainakaan eroa. Olet tiennyt millInen miehesi on ja silloin tehnyt valinnan,kun olet hänen kanssAan hankkinut lapset.
Yritä keskustella, järjestä teille itse romanttisia hetkiä, hanki kivoja harrastuksia, matkustelkaa tms,..
Älä pilaa lastesi elämää eroamalla,
En eroaisi. Alkuhuuma menee ohitse ja uudessa miehessä voi olla paljon isompia murheita.
Elämä on tylsää. Ja se on ihan tavallista ja se pitää hyväksyä. Jännitystä ja jännämiehiä voit etsiä sitten kun lapset muuttavat pois kotoa. Teillä ei ole ongelmia, sinulla on.
Ei miehen tarvitse olla se jännityksen ja ilon lähde elämässä. Niitä voi olla muita, harrastuksia, vapaaehtoisjuttuja jne. Äläkä anna miehen läsnäolon "droppaa sun tunnelmaa", itsestähän se on kiinni. Oma neuvoni olisi, että älä eroa (lasten vuoksi) vaan ala löytää elämään uusia iloja ja tuulia, jotka ovat riippumattomia muista ihmisistä. Ken ties, tämä voi tuoda tyytyväisyyttä myös parisuhteeseen!
Mikä on lasten etu? Luulenpa, että se on, että et eroa.
Kiitos asiallisista vastauksista! Hyvin todettuja asioita ja tiedostan, että osa ongelmista on vain minun pääni sisäisiä ja yksi niistä on tylsistyminen ja sen sietämisen oppiminen. Lasten etu on minulle tärkeintä ja näen suhteessakin paljon hyviä puolia.
Kaikki typistyy lopulta yhteen kysymykseen. Kumpi sinulle on tärkeämpää: Oma onnellisuus vai lasten onnellisuus. Valitse sen mukaan