Lue keskustelun säännöt.
Mistä tiesitte, että lapsiluku on täynnä?
30.12.2019 |
Vielä ei ainakaan ole minulle tullut kahden lapsen jälkeen selkeää 'ei ikinä enää' fiilistä, päinvastoin pohdin olisiko minusta vielä yhden äidiksi. Oliko päätöksesi tunnepohjainen vai voittivatko järkisyyt? Ajattelen, että tunnesyistä ehkä haluaisin vielä yhden ja yksi menisi ainakin jaksamisen kannalta. Taloudellisesti se kuitenkin alkaisi olemaan jo hyvin kallista etenkin siinä vaiheessa kun pieninkin olisi koulussa. Harrastukset, ruoka ja muut kulut tarkoittaisivat varmaan meillä elintason laskua, matkustelut ja muut huvit vähenisivät. Mikä painoi teillä eniten vaakakupissa?
Kommentit (13)
Osasin laskea kahteen. Ja katsoa ajokortista ikäni ja todeta että 35, joten se oli nyt tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole kovin äidillinen, enkä tunneihminen. Lapsi hankittiin aikana, jolloin lapsia kuului olla (vahva normi), ja yhdellä sai lunastettua suut suppuun. Tiesin jo etukäteen, että yhteen jää. Silloinen mies olisi kuitenkin halunnut enemmän, vaikkei hoivaaminen kiinnostanutkaan ..> erottiin ja avioiduttiin molemmat myöhemmin uudelleen sopivampien kumppanien kanssa.
Järkisyyt.
Oma ikä, miehen ikä, ensimmäistäkin lasta tehtiin 7v. Halusin lopettaa onnistumisen tunteeseen enkä pahimmillaan taas iskeä päätä seinään seuraavat viisi tai enemmänkin vuotta toivoen toista lasta ja surren onnistuukohan se.
Näin on hyvä. Toki nuorempana näin itseni usein kahden lapsen äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Autisti syntyi.
Tämäkin tekijä tietysti aina arveluttaa, nyt on kaksi tervettä lasta ja aina voi syntyä vammainen lapsi, joka sekoittaa perhe-elämän täysin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ois tunnetasolla haluttu molemmat kolmas, mutta koska olimme jo 40+ ja kahdestaan pyöritämme arkea ilman mainittavia turvaverkkoja, tajusimme, että kaksi riittää meille. Lopulta siis järki voitti tunteen ja hyvä niin. Näin elämä on hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tulimme toisen lapsen kanssa kotiin synnytyssairaalasta niin tuli vahvasti tunne että nyt on kaikki kotona ja niin oli. Olimme tuolloin alle kolmikymppisiå ja nyt yhä yhdessä ja lapset jo maailmalla.
Tunsin, että voimavarat ei riittäisi kahteen. En halunnut olla uudestaan raskaana, synnyttää, palautua siitä, valvoa, ja olla töistä pois. Eli yhteen jäi ihan suosiolla, en ole katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiluku on täynnä kun silloin tällöin tuntuu, että yksi menisi vielä. Tämä "ylimääräinen" resurssi on se joustovara, mikä tarvitaan perheen hyvinvointiin ja vanhempien jaksamiseen.
Laskepa paljonko maksaa kolmen teinin elämä. Sisältäen vähintään kolmen makuuhuoneen asunnon, ison auton, harrastukset, viiden aikuisen ihmisen ruoat, koulut, jne jne... Kolmas voi olla sairas ja "pilata" kahden muun elämän. Voit vammautua synnytyksessä. Vauva voi valvottaa ja rikkoa suhteenne, voit jäädä kolmen yksinhuoltajaksi. Ei todellakaan kannata ottaa riskiä jos nyt on kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskimme että neljänteen on vielä varaa niin taloudellisesti, ajallisesti kuin energiatasolla. Sen jälkeen tuli onneksi tunne että tämä on tässä. Kolmannen jälkeen sellaista tunnetta ei vielä ollut. Perhe on nyt täysi.
Siitä että vaihdevuodet alkoivat.