Lue keskustelun säännöt.
Syyllisyyden tunne: hankkiuduinko raskaaksi?
28.12.2019 |
Käytän luonnollista ehkäisyä ja miehen kanssa kaikki aina toimi, ilmoitin minä päivinä ei voi tulla sisään ja milloin voi. Toimi hyvin. Eräällä kerralla yli 4 vuotta sitten sanoin miehellä taas, että nyt ei voi tulla sisään. Puhuin tuhmia (kuten usein sängyssä) ja mies ymmärsi, että halusin hänen tulevan sisään, vaikka juuri olin sanonut, että ei saa tulla. Hän tuli. Hän lupasi hakea minulle aamulla pillerin. Nukuimme humalaamme pois pitkälle iltapäivään ja asia unohtui, mies lähti kotiin. Muistin asian illalla ennen kuin menin nukkumaan ja laitoin miehelle viestiä ja sanoin hakevani pillerin seuraavana päivänä sen jälkeen, kun lähtisin vanhemmiltani. Tein myös ovulaatiotestin (joka jäänyt ajalta, jolloin harjoittelin ovulaation tunnistamista luonnollista ehkäisyä varten) ja se oli positiivinen eli ovulaatio olisi seuraavan 48h sisällä. Seuraavana aamuna lähdin äidilleni ja matkalla päätäni alkoi särkeä, joka yltyi migreeniksi äidilleni päästyä. Nukuin siellä koko päivän, pitkälle iltaan asti ja oli pakko jäädä yöksi (apteekit kiinni siinä vaiheessa). Aamulla lähdin uskotaan apteekkiin ja siellä farmaseutti vielä mainitsi, että pilleri muuttaa kohdun limakalvoa niin, ettei mahdollinen hedelmöittynyt munasolusolu voi kiinnittyä. Otin pillerin ja toivoin parasta.
En valehtele, etteikö ajatus raskaudesta tuntunut jotenkin jännittävältä, varsinkin miehen kanssa, koska hän ensi rakkauteni, mutta en ollut valmis äidiksi.
Tulin raskaaksi. Olimme hämmentyneitä, ja pohdin abortin tekoa. Mieskin sanoi, ettei ole valmis isäksi. Sitten mies alkoi puhumaan tulevaisuudestamme, mitä tekisimme, nimiä lapselle. Jotenkin siis sen rohkaisemana päädyin pitämään lapsen. Vko:lla 14 mies ilmoitti, ettei tunne minua kohtaam mitään ja haluaisi, että tekisin abortin. Olin jo anomassa lupaa keskeytykseen, mutta en vain pystynyt; vasta muutama viikko aiemmin olin saanut ultrakuvan jääkaapin oveen. Se näytti vauvalta. En kyennyt aborttiin.
Miea palasi lopulta raskauteni puolivälissä, tunteita oli sittenkin. Lapsi syntyi ja mies rakastui häneen täysin. Sitten mies taas lähti. Ei olekaan hänelle. Ja sitten hän tuli taas takaisin. Keväällä hän lähti taas. Nyt lopullisesti. Lasta näkee silloin tällöin, elareita ei maksa.
Jatkuu..
Kommentit (30)
Kuulostaa siltä että olet masentunut. Tuo itkeminen ja menneessä vatvominen. Terapia tulee mieleen, voisit mennä jonnekin puhumaan asioista. Rakkauden tunnekin jää taka-alalle kun masentaa. Itse olen ainakin niin kokenut.
Tulee paha mieli puolestasi ja erityisesti pienen lapsen puolesta. Osaisinpa sanoa jotain viisasta. Sillä nyt ei ole kuitenkaan merkitystä miten raskaus sai alkunsa, ainoastaan nykyhetkellä. Nyt sulla on ihana poika, hae apua kun kuitenkin selvästi hänestä välität. Neuvola, perhetyö tai diakoni esim tulee paikkoina ensimmäisenä mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mitä jos olen jotenkin alitajuisesti ollut niin petollinen, että hankkiuduin raskaaksi? Miten kestän elämää ja katsoa lastani, jos hänen äitinsä onkin vain petollinen ihminen? Hän ansaitsee paremman äidin, paremman elämän. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että olet masentunut. Tuo itkeminen ja menneessä vatvominen. Terapia tulee mieleen, voisit mennä jonnekin puhumaan asioista. Rakkauden tunnekin jää taka-alalle kun masentaa. Itse olen ainakin niin kokenut.
Tulee paha mieli puolestasi ja erityisesti pienen lapsen puolesta. Osaisinpa sanoa jotain viisasta. Sillä nyt ei ole kuitenkaan merkitystä miten raskaus sai alkunsa, ainoastaan nykyhetkellä. Nyt sulla on ihana poika, hae apua kun kuitenkin selvästi hänestä välität. Neuvola, perhetyö tai diakoni esim tulee paikkoina ensimmäisenä mieleen.
Olen miettinyt voisiko minulla olla synnytyksen jälkeinen masennus, mutta voiko se edes jatkua näin pitkään? Ap
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä jos olen jotenkin alitajuisesti ollut niin petollinen, että hankkiuduin raskaaksi? Miten kestän elämää ja katsoa lastani, jos hänen äitinsä onkin vain petollinen ihminen? Hän ansaitsee paremman äidin, paremman elämän. Ap
Lapsella on onni olla olemassa, olla äitinsä kanssa jota rakastaa. En saa ollenkaan kiinni tuosta petollisuus ajatuksesta. Tulit siis raskaaksi katumuspilleristä huolimatta? Sellaista se elämä välillä on. Lapsi on Nyt täällä, luonasi. Unohda se siittämisen hetki ja keskity nykyhetkeen. Mitä voit juuri Nyt tehdä, että sinä ja lapsesi voisitte paremmin? Lapsi tarvitsee juuri sinua elämäänsä.
Ap, suosittelen sinulle terapiaa.
Ajatuskulkusi kuulostavat jokseenkin pakko-oireiselta.
Et ole petollinen. Seksissä on aina mahdollisuus raskautua, sinulle niin kävi ja kannoit vastuusi ja otit lapsen vastaan ja olet ilmeisestikin hoitanut häntä hyvin. Suhdekuvio mieheen kuulostaa jokseenkin vaikeaselkoiselta. Oikea psykoterapia voisi auttaa sinua (ei pelkästään mikään jutustelu psyk.polilla tai hoitajan kanssa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että olet masentunut. Tuo itkeminen ja menneessä vatvominen. Terapia tulee mieleen, voisit mennä jonnekin puhumaan asioista. Rakkauden tunnekin jää taka-alalle kun masentaa. Itse olen ainakin niin kokenut.
Tulee paha mieli puolestasi ja erityisesti pienen lapsen puolesta. Osaisinpa sanoa jotain viisasta. Sillä nyt ei ole kuitenkaan merkitystä miten raskaus sai alkunsa, ainoastaan nykyhetkellä. Nyt sulla on ihana poika, hae apua kun kuitenkin selvästi hänestä välität. Neuvola, perhetyö tai diakoni esim tulee paikkoina ensimmäisenä mieleen.
Olen miettinyt voisiko minulla olla synnytyksen jälkeinen masennus, mutta voiko se edes jatkua näin pitkään? Ap
Kyllä todella masennukselta kuulostaa. Saattaa se synnytyksen jälkeinen masennus jäädä päälle kun on hoitamatta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, suosittelen sinulle terapiaa.
Ajatuskulkusi kuulostavat jokseenkin pakko-oireiselta.
Et ole petollinen. Seksissä on aina mahdollisuus raskautua, sinulle niin kävi ja kannoit vastuusi ja otit lapsen vastaan ja olet ilmeisestikin hoitanut häntä hyvin. Suhdekuvio mieheen kuulostaa jokseenkin vaikeaselkoiselta. Oikea psykoterapia voisi auttaa sinua (ei pelkästään mikään jutustelu psyk.polilla tai hoitajan kanssa).
Olen täysin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä suosittelen myös terapiaa. Mä uskon että tuo mitä mies sinulle teki ei tehnyt sinulle,veti sua alas. Ja en tiedä oletko kuinka paljon ollut erossa lapsesta? Uskon että jos saat hänet vaikka äidillesi esim.viikonlopuksi hoitoon,saat omaa aikaa mitä jokainen äiti tarvitsee aina silloin tällöin. Mä uskon että sisimmässäsi rakastat lastasi todella paljon. Olet vain loppu,väsynyt.
Mutta kuitenkin,mene terapiaan
Puhu kaikista asioista.
Tsemppiä<3
Vierailija kirjoitti:
Mä suosittelen myös terapiaa. Mä uskon että tuo mitä mies sinulle teki ei tehnyt sinulle,veti sua alas. Ja en tiedä oletko kuinka paljon ollut erossa lapsesta? Uskon että jos saat hänet vaikka äidillesi esim.viikonlopuksi hoitoon,saat omaa aikaa mitä jokainen äiti tarvitsee aina silloin tällöin. Mä uskon että sisimmässäsi rakastat lastasi todella paljon. Olet vain loppu,väsynyt.
Mutta kuitenkin,mene terapiaan
Puhu kaikista asioista.
Tsemppiä<3
Jäi näemmä yksi sana pois,siis ei tehnyt sinulle hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, lapsesi on sata kertaa tärkeämpi kuin miehesi. Luen rivien välistä että kaihoaf miestä takaisin ja alitajuisesti syytöt lasta siitä että mies lähti. Se on väärin! Lapsi on viaton! Eikä lapsi valinnut tänne tuloaan.
Olet velkaa lapsellesi rakkaudellisen lapsuuden. Teeskentele jos ei tunnu siltä, lasta täytyy kehua ja kannustaa ja sanoa usein että rakastat.
Hae keskusteluapua, neuvolapsykologi on ilmainen.
Et ole itse tehnyt mitään väärää, kieroa tai holtitonta vaan ollut vastuullinen, lopeta siis itsestytös ja ole ylpeä itsestäsi ja vastuuntunnostasi. Suloinen pieni lapsi elää rakkaudesta. Unohda se hunsvotti mies ja keskity rakastamaan suurinta aarretta ja lahjaa elämässäsi, ihanaa lastasi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, lapsesi on sata kertaa tärkeämpi kuin miehesi. Luen rivien välistä että kaihoaf miestä takaisin ja alitajuisesti syytöt lasta siitä että mies lähti. Se on väärin! Lapsi on viaton! Eikä lapsi valinnut tänne tuloaan.
Olet velkaa lapsellesi rakkaudellisen lapsuuden. Teeskentele jos ei tunnu siltä, lasta täytyy kehua ja kannustaa ja sanoa usein että rakastat.
Hae keskusteluapua, neuvolapsykologi on ilmainen.
Et ole itse tehnyt mitään väärää, kieroa tai holtitonta vaan ollut vastuullinen, lopeta siis itsestytös ja ole ylpeä itsestäsi ja vastuuntunnostasi. Suloinen pieni lapsi elää rakkaudesta. Unohda se hunsvotti mies ja keskity rakastamaan suurinta aarretta ja lahjaa elämässäsi, ihanaa lastasi.
Tämä. Ja miksei mies maksa elareita? Kuulostat turhan kiltiltä tässä kohtaa. Kuten mies sanoo, olette yhdessä vastuussa. Kertomasi mukaan mies myös tulee ja menee miten haluaa. Jos hän haluaa vielä palata, niin päätä sinä välillä puolestaan, että antaa olla. Ei sun tarvitse nöyristellä. Olet vastuullinen, vahva ja ihana nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, lapsesi on sata kertaa tärkeämpi kuin miehesi. Luen rivien välistä että kaihoaf miestä takaisin ja alitajuisesti syytöt lasta siitä että mies lähti. Se on väärin! Lapsi on viaton! Eikä lapsi valinnut tänne tuloaan.
Olet velkaa lapsellesi rakkaudellisen lapsuuden. Teeskentele jos ei tunnu siltä, lasta täytyy kehua ja kannustaa ja sanoa usein että rakastat.
Hae keskusteluapua, neuvolapsykologi on ilmainen.
Et ole itse tehnyt mitään väärää, kieroa tai holtitonta vaan ollut vastuullinen, lopeta siis itsestytös ja ole ylpeä itsestäsi ja vastuuntunnostasi. Suloinen pieni lapsi elää rakkaudesta. Unohda se hunsvotti mies ja keskity rakastamaan suurinta aarretta ja lahjaa elämässäsi, ihanaa lastasi.
Olet ehkä oikeassa. Vaikka mies on kohdellut mimua huonosti, niin edelleen rakastan häntä ja toivoisin, että voisimme olla perhe. Lasta en kuitenkaan syytä vaan nimenomaam itseäni. Olen vihainen itselleni, että olen asettanut viattoman lapsen tällaiseen tilanteeseen. Makoilemme aina olohuoneen matolla, luen hänelle kirjoja ja silittelen hiuksia, hän makaa sylissäni ja tunnen niin suurta syyllisyyttä, että jotkut ihmiset haluavat tätä niin paljon, ja minä olen pakottanut lapseni tänne, tällaiselle surkealle äidille.
Muutaman kerran olen tuntenut suuria rakkauden hetkiä hänen kanssaan, mutta en luista milloin tai missä yhteydessä. Joskus öisin pelkään, että jos sanon ajatukseni ääneen jollekulle (esim neuvolassa), niin lapsi viedään minulta. Silloin itken ja haen pojan viereeni nukkumaan. Ja se tuntuu ristiriitaiselta, koska joskus mietin, että ehkä pojan olisi parempi toisaalla, äidin luona, joka tuntisi suurta rakkautta häntä kohtaan. Ap
Uskon todella että hyötyisit terapiasta! Teillä on varmasti mahdollisuudet onnelliseen elämään. Ja meitä naisia kuule riittää jotka oikeasti olemme lapsemme hankkineet jokseenkin kyseenalaisin keinoin, mutta minusta sinulla ei tarinasi perusteella ole mitään syytä kokea syyllisyyttä. Voimia, ja haethan apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, lapsesi on sata kertaa tärkeämpi kuin miehesi. Luen rivien välistä että kaihoaf miestä takaisin ja alitajuisesti syytöt lasta siitä että mies lähti. Se on väärin! Lapsi on viaton! Eikä lapsi valinnut tänne tuloaan.
Olet velkaa lapsellesi rakkaudellisen lapsuuden. Teeskentele jos ei tunnu siltä, lasta täytyy kehua ja kannustaa ja sanoa usein että rakastat.
Hae keskusteluapua, neuvolapsykologi on ilmainen.
Et ole itse tehnyt mitään väärää, kieroa tai holtitonta vaan ollut vastuullinen, lopeta siis itsestytös ja ole ylpeä itsestäsi ja vastuuntunnostasi. Suloinen pieni lapsi elää rakkaudesta. Unohda se hunsvotti mies ja keskity rakastamaan suurinta aarretta ja lahjaa elämässäsi, ihanaa lastasi.Tämä. Ja miksei mies maksa elareita? Kuulostat turhan kiltiltä tässä kohtaa. Kuten mies sanoo, olette yhdessä vastuussa. Kertomasi mukaan mies myös tulee ja menee miten haluaa. Jos hän haluaa vielä palata, niin päätä sinä välillä puolestaan, että antaa olla. Ei sun tarvitse nöyristellä. Olet vastuullinen, vahva ja ihana nainen!
Mies sanoi keväällä, että on tajunnut, ettei ikinä olekaan tuntenut mitään minua kohtaan. Hän seurustelee jo uuden kanssa, nainen tutustutettu jo miehen perheeseen, joten en usko hänen enää ikinä palaavan.
Raha-asiansa sotki ja lakkasi maksamasta (meillä suullinen sopimus), ei ole saapunut lastenvalvojan tapaamisiin, jotta voisimme sopimuksen tehdä. Lasta näki enemmän aiemmin, joka toinen viikonloppu lapsi hänen luonaan ja tapasi arkena. Muutamia kuukausia sitten vain lakkasi ottamasta, oli kuulemma sekaisin. Taisi uusi nainen saada hänet sekaisin. Nyt ei ole enää nähnyt ollenkaan.
Haluan olla ihana. Miehen jäljiltä olen vain aika pienenä muruna. Häpeä itseäni ja millaiseksi olen vajonnut. Katson peiliin ja ainoa sana, joka tulee mieleen on 'säälittävä'. Ap
Olen käynyt neuvolapsykologilla, mutta ei siitä oikein ollut apua, osittain omasta syystäni. En vaik uskaltanut sanoa asioita. Pelkäsin, että jos puhun itsetuhoisista ajatuksista tai rakkauden tunteen puuttumisesta, niin menetän lapseni.
Miten psykoterapiaan pääsee? Vain yksityisellä? Ap
Tässä kuviossa mies on petollunen. Nuorena sählätään, mutta kannetaan myös vastuu niin kuin olet tehnyt. Mies taas ei. On luonnollista, että sulla on ristiriitaisia tunteita. Kerro niistä neuvolassa. Ei kukaan lasua tee.
Mäkin suosittelen terapiaa, että pääsisit eroon tosta syyllisyydestä ja voisit keskittyä tähän hetkeen. Kykenet myöntämään virheesi, mikä on jo paljon! Ole hieman armollisempi itseäsi kohtaan, hyväksy puutteesi ja kanna vastuusi. Sä olet saanut ihanan pojan, jonka vuoksi sulla on velvollisuus hakea itsellesi apua ja tehdä parhaasi nyt. Muista, että kaikella on tarkoitus ja sun elämän kuului mennä juuri noin, että oppisit jotain itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, lapsesi on sata kertaa tärkeämpi kuin miehesi. Luen rivien välistä että kaihoaf miestä takaisin ja alitajuisesti syytöt lasta siitä että mies lähti. Se on väärin! Lapsi on viaton! Eikä lapsi valinnut tänne tuloaan.
Olet velkaa lapsellesi rakkaudellisen lapsuuden. Teeskentele jos ei tunnu siltä, lasta täytyy kehua ja kannustaa ja sanoa usein että rakastat.
Hae keskusteluapua, neuvolapsykologi on ilmainen.
Et ole itse tehnyt mitään väärää, kieroa tai holtitonta vaan ollut vastuullinen, lopeta siis itsestytös ja ole ylpeä itsestäsi ja vastuuntunnostasi. Suloinen pieni lapsi elää rakkaudesta. Unohda se hunsvotti mies ja keskity rakastamaan suurinta aarretta ja lahjaa elämässäsi, ihanaa lastasi.Tämä. Ja miksei mies maksa elareita? Kuulostat turhan kiltiltä tässä kohtaa. Kuten mies sanoo, olette yhdessä vastuussa. Kertomasi mukaan mies myös tulee ja menee miten haluaa. Jos hän haluaa vielä palata, niin päätä sinä välillä puolestaan, että antaa olla. Ei sun tarvitse nöyristellä. Olet vastuullinen, vahva ja ihana nainen!
Mies sanoi keväällä, että on tajunnut, ettei ikinä olekaan tuntenut mitään minua kohtaan. Hän seurustelee jo uuden kanssa, nainen tutustutettu jo miehen perheeseen, joten en usko hänen enää ikinä palaavan.
Raha-asiansa sotki ja lakkasi maksamasta (meillä suullinen sopimus), ei ole saapunut lastenvalvojan tapaamisiin, jotta voisimme sopimuksen tehdä. Lasta näki enemmän aiemmin, joka toinen viikonloppu lapsi hänen luonaan ja tapasi arkena. Muutamia kuukausia sitten vain lakkasi ottamasta, oli kuulemma sekaisin. Taisi uusi nainen saada hänet sekaisin. Nyt ei ole enää nähnyt ollenkaan.
Haluan olla ihana. Miehen jäljiltä olen vain aika pienenä muruna. Häpeä itseäni ja millaiseksi olen vajonnut. Katson peiliin ja ainoa sana, joka tulee mieleen on 'säälittävä'. Ap
Sä olet ihana
Tässä tarinassa on vain yksi konna ja se on ex-miehesi. Unohda hänet ja uusi naisensa ja hae käräjäoikeudessa elatusapua lapselle niin, että lapsi on asianomistajana (maksaa vähemmän) ja sitten tarvittaessa kylmästi rahat Kelan kautta ja exälle ulosottoon jos ei maksa.
Olet varmasti hyvä äiti, mutta masentunut ja sekaisin tuon eksänkin pelaamisen vuoksi. Yritä saada esim. Vanhemmiltasi lasten hoitoapua ja hoidata itsesi kuntoon. Vaikka sairaalassa jos se on tarpeen. Parempi lapselle olla vaikka kuukausi sinusta erossa niin, että saat lepoa ja kunnon lääkkeet kun se, että pinnistelet vuositolkulla murtumispisteessä lapsen vuoksi ja tunne elämäsi on kaaoottista ja latistunutta. Se ei tee hyvää kummallekaan.
Jatkuu...
Ongelmani on se, että minulla on todella paljon itsetuhoisia ajatuksia enkä missään vaiheessa ole tuntenut rakkautta lasta kohtaan. Teen kaikkeni hänen eteensä ja en kestä ajatusta, että hänelle kävisi jotain. Hänen onnensa on minun onneni. En vain tunne mitään. Lapsi tuntuu vieraalta, on aina tuntunut.
Nyt itsetuhoisissa ajatuksissani pohdin kaikkia näitä ajatuksia. Pilasinko miehennjanlapsen elämän pitämällä lapsen? En tahallani tai tarkoituksella, mutta huijasinko itseni raskaaksi? En koe niin tehneeni, mutta mitä jos tein? Pilasin syntymättömän lapsen elämän. Lasten tulisi syntyä rakkaudesta (minulla oli rakkautta miestä kohtaan, ja luulin, että hänelläkin minua kohtaan).
Olenko kauhea ihminen? Teinkö väärin? Jotenkin poden syyllisyyttä siitä, että lapsi on elossa, siitä, että minun epäpätevyyteni ymmärtää miehen tunteita aiheutti lapselleni elämän ilman isää.
Olen kysynyt mieheltä asiasta aiemmin useamman kerran ja hän sanoi aina, että olemme molemmat yhtä paljon vastuussa, hänhän tuli sisään, vaikka olin kieltänyt.
En vain pääse tästä syyllisyyden tunteesta yli. Tuntuu, että en kestä elämää tämän syyllisyyden kanssa. Kuolema on ainoa asia, josta tunnun saavan rauhan. Ajatus tämän tunteen lopusta oman käden kautta lohduttaa.
Rakkauden tunteen puuttuminen syö minua sisältä ja itken päivittäin. Poika nyt 3,5v ja hänen syntymästään saakka olen itkenyt lähes päivittäin. Kun hän katsoo minua ja hymyilee ja kertoo rakastavansa menen vessaan itkemään. Sanon sen hänelle takaisin, leikin, halaan, pussaan ja nukumme vierekkääin, mutta kuidun, kun en voi sanoa hänelle "äiti rakastaa sinua" ja oikeasti tuntea niin. Koen tarkoittavani sitä, kun sen sanon, en vain tunne sitä.
Olen hirviö.