Lue keskustelun säännöt.
Ero tulossa lapsihaaveiden vuoksi
28.12.2019 |
Masentaa ja ahdistaa ajatus että täytyy erota.
Ero on tulossa koska suhde ei toimi ja kumppanini kanssa olemme täysin eri mieltä perheen perustamisesta ja lasten hankinnasta.
Puoliso ei halua koskaan lapsia. Masentaa koska meillä oli kaikki.. kaikki minun unelmani ovat täyttyneet. Mutta en vaan pääse yli siitä että en saa edes yrittää perheen perustamista jos jään nykyisen kumppanini kanssa suhteeseen.
Miten tällaisesta erosta voi päästä ikinä yli. Koko ajatus masentaa minua niin paljon että en suostu edes ajattelemaan eroa käytännössä.
Sanokaa jotain mikä auttaa. Miten ihmeessä mä jaksan ja selviän tästä.. yleensä olen se ihminen jolla on aina ratkaisu ja aina tsemppaamassa toisia. Nyt olen aivan lamassa. Tuntuu ettei ole tulevaisuutta ja suorastaan mielummin kuolisin kuin eroaisin. Ymmärrän täysin ettei nämä kuolema ajatukset ole normaaleja.
Eron taustalla on myös se että kumppani muutti mieltään eli minulla on myös petetty ja huijattu olo. Se vie osan voimista. Ymmärrän että mieli voi muuttua, mutta raskasta se on yhtäkkiä hyväksyä että btw en ikinä halua lapsia. Mies on 37 ja minä jo 36.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt vaan mene lisääntymään, olet jo liian vanha. Voi tulla sairaita kakaroita. Mies teki oikein ettei halua lapsia vanhan naisen kanssa.
Mikä saa sinut vastaamaan tähän aloitukseen näin?
Ja toiseksi jos tämä on totta että ei kannata enää lisääntyä.. voiko parisuhteelle olla kuitenkaan hyväksi tämä tilanne? Tuntuu että vaikka en voisikaan saada biologisesti lapsia, miehen yksipuolinen päätös on tässä se vaikea asia. Että hän päättäisi minun puolesta. Sen vuoksi eroa ajattelen koska en tiedä miten muuten voin elää tämän asian kanssa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki lapsi yksin hoidoilla?
Tätä olen ajatellut ja jopa miettinyt että näin voisin tehdä. Mutta olen vaipunut niin kovaan masennukseen ajatellessa eroa. Mistä voimia eroon on se kysymys.. mistä ihmeestä mä voin löytää ne voimat. -ap
Ei auta kuin erota heti. Miksi pitkittää eroa vielä lisää? Näistä "muutin mieleni" miehistä tulee aina tunne että eivät koskaan halunneetkaan lapsia. Valehteli ja sai sinut parisuhteeseen ja toivoi että sinä muutat mielesi tai saa vitkuteltua asiaa niin kauan että raskautuminen on sinulle mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Totesit että... suhde ei toimi.
Lisänä vielä... petetty ja huijattu olo.
Eikö noista jo voimaannu eli vittuunnu sen verran, että eroaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totesit että... suhde ei toimi.
Niinpä!! Eihän se toimi jos toinen haluaa perheen ja toinen ei. Mutta miksi se eron ajatteleminen ahdistaa niin paljon sitten. Minusta tuntuu että olen ollut hyväuskoinen hölmö. Idiootti, typerä paska. Tällaisia ajatuksia mulla tulee kun mietin eroa. Että en saisi erota tämän asian takia. Mies on yrittänyt perustella niin paljon miksi lapsia ei kannata hankkia että se saa mun perhehaaveet tuntumaan joten epärealistisilta ja typeriltä. Ja että erossa heityäisin kaiken yhdessä rakennetun menemään, etten arvosta sitä mitä meillä on. Vaikka kyse ei ole siitä! Olen aina haaveillut perheestä ja odottanut että mies on valmis. En ole painostanut ja olen ollut kärsivällinen koska hän on halunnut aikaa jne. Ja nyt kun hän ilmoiTtaa ettei halua perhettä minun pitäisi se hyväksyä ja siihen sopeutua. Se henkinen stressi minkä alle joudun jos ja kun alan erota on niin valtava että tuntuu etten kestä sitä. En kestä ja jaksa puolustella ja perustella. En kestä sitä tunnetta että minussa on vikaa kun en voi uskoa miehen perusteluita miksi perhettä ei kannata hankkia enkä kestä sitä syyllistämistä, miten mies ei muka merkitse minulle mitään jos lapsihaaveiden takia eroan. Tämä on todellisuus jossa elän. Mutta en vaan silti pysty hyväksymään sitä että eläisin niin etten edes yritä saada perhettä. Joten ainoa vaihtoehto on ero, mutta miten tällaisesta kumppanista erotaan? Olen jo nyt niin poikki.
-ap
No hankkiudu salaa raskaaksi. Kyllä se miehen mieli muuttuu, ne eivät älyä oma parastaan. Näin pn tällä palstalla usein neuvottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kaikki miehen ystävät ja sukulaiset tietää nyt tämän myös että mies ei lapsia hanki vaikka minä olisin toivonut perhettä. Kertoo tätä sukulaisille ja ystävilleen. Minä en yksinkertaisesti ymmärrä enää. Eikä kukaan näistä ystävistä tai sukulaisista kysy miten mä voin tai että miten teidän suhteen käy. Tämä on jotenkin niin absurdia. Enkä mä saa olla liikaa surullinen kun se syyllistää miestä.. siis tuntuu välillä että elän aivan helvetissä. Kai sen takia se ero masentaa, että suhteemme todellisuus on paljastunut . Ja siksi että tiedän että se tulee olemaan todella raskasta. Mies on aina ollut hankala mutta en todellakaan odottanut tätä käännettä lapsiasiasta. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totesit että... suhde ei toimi.
Niinpä!! Eihän se toimi jos toinen haluaa perheen ja toinen ei. Mutta miksi se eron ajatteleminen ahdistaa niin paljon sitten. Minusta tuntuu että olen ollut hyväuskoinen hölmö. Idiootti, typerä paska. Tällaisia ajatuksia mulla tulee kun mietin eroa. Että en saisi erota tämän asian takia. Mies on yrittänyt perustella niin paljon miksi lapsia ei kannata hankkia että se saa mun perhehaaveet tuntumaan joten epärealistisilta ja typeriltä. Ja että erossa heityäisin kaiken yhdessä rakennetun menemään, etten arvosta sitä mitä meillä on. Vaikka kyse ei ole siitä! Olen aina haaveillut perheestä ja odottanut että mies on valmis. En ole painostanut ja olen ollut kärsivällinen koska hän on halunnut aikaa jne. Ja nyt kun hän ilmoiTtaa ettei halua perhettä minun pitäisi se hyväksyä ja siihen sopeutua. Se henkinen stressi minkä alle joudun jos ja kun alan erota on niin valtava että tuntuu etten kestä sitä. En kestä ja jaksa puolustella ja perustella. En kestä sitä tunnetta että minussa on vikaa kun en voi uskoa miehen perusteluita miksi perhettä ei kannata hankkia enkä kestä sitä syyllistämistä, miten mies ei muka merkitse minulle mitään jos lapsihaaveiden takia eroan. Tämä on todellisuus jossa elän. Mutta en vaan silti pysty hyväksymään sitä että eläisin niin etten edes yritä saada perhettä. Joten ainoa vaihtoehto on ero, mutta miten tällaisesta kumppanista erotaan? Olen jo nyt niin poikki.
-ap
Mies on hölmö, idiootti, typerä paska. Kuulostaa siltä, että ei kanna itse mitään vastuuta tilanteesta.
On ihan normaalia, että muutos ahdistaa.
Yrittääkö mies yrittää manipuloida sinut syyllistymään itse erosta, vaikka syy onkin miehessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kaikki miehen ystävät ja sukulaiset tietää nyt tämän myös että mies ei lapsia hanki vaikka minä olisin toivonut perhettä. Kertoo tätä sukulaisille ja ystävilleen. Minä en yksinkertaisesti ymmärrä enää. Eikä kukaan näistä ystävistä tai sukulaisista kysy miten mä voin tai että miten teidän suhteen käy. Tämä on jotenkin niin absurdia. Enkä mä saa olla liikaa surullinen kun se syyllistää miestä.. siis tuntuu välillä että elän aivan helvetissä. Kai sen takia se ero masentaa, että suhteemme todellisuus on paljastunut . Ja siksi että tiedän että se tulee olemaan todella raskasta. Mies on aina ollut hankala mutta en todellakaan odottanut tätä käännettä lapsiasiasta. -ap
Tuttava erosi lähellä eläkeikää, hänelle paljastui miehen vuosikymmeniä jatkunut irtosuhteilu milloin kenenkin kanssa. Tieto tuli shokkina ihmiselle, joka oli jo ehtinyt suunnitella lähestyvien eläkepäivien yhteistä viettoa.
Hän haki eroa ja lisäksi apua terapiasta, joka auttoi pahimpaan kriisiin.
Nyt muutaman vuoden jälkeen nauttii olostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totesit että... suhde ei toimi.
Niinpä!! Eihän se toimi jos toinen haluaa perheen ja toinen ei. Mutta miksi se eron ajatteleminen ahdistaa niin paljon sitten. Minusta tuntuu että olen ollut hyväuskoinen hölmö. Idiootti, typerä paska. Tällaisia ajatuksia mulla tulee kun mietin eroa. Että en saisi erota tämän asian takia. Mies on yrittänyt perustella niin paljon miksi lapsia ei kannata hankkia että se saa mun perhehaaveet tuntumaan joten epärealistisilta ja typeriltä. Ja että erossa heityäisin kaiken yhdessä rakennetun menemään, etten arvosta sitä mitä meillä on. Vaikka kyse ei ole siitä! Olen aina haaveillut perheestä ja odottanut että mies on valmis. En ole painostanut ja olen ollut kärsivällinen koska hän on halunnut aikaa jne. Ja nyt kun hän ilmoiTtaa ettei halua perhettä minun pitäisi se hyväksyä ja siihen sopeutua. Se henkinen stressi minkä alle joudun jos ja kun alan erota on niin valtava että tuntuu etten kestä sitä. En kestä ja jaksa puolustella ja perustella. En kestä sitä tunnetta että minussa on vikaa kun en voi uskoa miehen perusteluita miksi perhettä ei kannata hankkia enkä kestä sitä syyllistämistä, miten mies ei muka merkitse minulle mitään jos lapsihaaveiden takia eroan. Tämä on todellisuus jossa elän. Mutta en vaan silti pysty hyväksymään sitä että eläisin niin etten edes yritä saada perhettä. Joten ainoa vaihtoehto on ero, mutta miten tällaisesta kumppanista erotaan? Olen jo nyt niin poikki.
-ap
Teidän perheessä ilmeisesti ainoa, joka saa merkitä jotain on tuo yli-ikäinen lapsi eli miehesi.
Älä nyt hyvä ihminen syyllisty tuollaisesta paskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taas miesvihan-lietsontapaskaa.
Jos haluat lapsen niin pistä toimeksi. Lopeta itsesi haukkuminen ja syyttely, sinuahan tässä on huijattu. Älä jää vellomaan katkeruuteen vaan toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vaakaan se hyvä, toimimaton suhde ja lapsi, mahdollinen yksinhuoltajuus. Kumpi painaa enemmän?
Mitä hukkaan heittämistä se on, jos kaikkien vuosien jälkeen eroat? Ei niitä kokemuksia ja muistoja kukaan sinulta pois vie, vaan rikastttavat. ihanaa, että olet saanut kokea kaikkea ihanaa tämän nykyisen miehesi kanssa.
Vähän kuin lapsuudessa oli omat leikkinsä, kuviot ja kaverit. Aika ajaa niiden ohi ja muuta tulee tilalle.
Mitä luulet; onko mahdollista, että miehellä olisi salaisia erosuunnitelmia / jotain muita uusia mielenkiinnon kohteita ja tilanne näyttäytyy tässä vaiheessa sellaiselta, että "ei halua lapsia sittenkään".
Vierailija kirjoitti:
Mitä hukkaan heittämistä se on, jos kaikkien vuosien jälkeen eroat? Ei niitä kokemuksia ja muistoja kukaan sinulta pois vie, vaan rikastttavat. ihanaa, että olet saanut kokea kaikkea ihanaa tämän nykyisen miehesi kanssa.
Vähän kuin lapsuudessa oli omat leikkinsä, kuviot ja kaverit. Aika ajaa niiden ohi ja muuta tulee tilalle.
Mitä luulet; onko mahdollista, että miehellä olisi salaisia erosuunnitelmia / jotain muita uusia mielenkiinnon kohteita ja tilanne näyttäytyy tässä vaiheessa sellaiselta, että "ei halua lapsia sittenkään".
Tästä viimeisestä kappaleesta tuli kysymys mieleen: Ap, missä kaupungissa asutte...?
Vierailija kirjoitti:
Ei auta kuin erota heti. Miksi pitkittää eroa vielä lisää? Näistä "muutin mieleni" miehistä tulee aina tunne että eivät koskaan halunneetkaan lapsia. Valehteli ja sai sinut parisuhteeseen ja toivoi että sinä muutat mielesi tai saa vitkuteltua asiaa niin kauan että raskautuminen on sinulle mahdotonta.
Joo, pitää heti sanoa jos tietää ettei tahdo lapsia. Itse olen heti tehnyt selväksi, etten tahdo lapsia ikinä.
Sinua on petetty. Aivan olennaisessa elämän asiassa. Nyt pane toimeksi ja hankkiudu raskaaksi. Lopeta ehkäisy. Kerro miehelle että nyt on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko hän siittää tai sitten joku muu. Ja hän saa olla se joka lähtee jos ei kelpaa tilanne.
Pistää niin vihaksi tuollaiset huijarit. Tuollainen miesten asenne on yleistynyt valtavasti. Seksi ja muu vaimon huolenpito kelpaavat mutta perhe-elämän vastuu ei.
Sinulla kello tikittää jo, älä odottele enää.
Tänään taisi olla ketju, kuinka suomalaisista miehistä tosi moni jää lapsettomiksi. Sinun tuleva ex- miehesi on ilmeisesti yksi heistä. Ei ainakaan ole naisen ( sinun ) syytä.
Tuossa lapsiasiassa ei oikein voi tehdä kompromissia. Jos jäät suhteeseen, se ( lapsettomuus) hiertää koko ajan, ja ero voi sitten kuitenkin tulla sen katkeruuden takia vaikka 10v kuluttua.
Jos lähdet, sinulla on edes teoreettinen mahdollisuus saada lapsi.
Ei ole kiva erota, nimim. Kokemusta on
Hanki lapsi yksin hoidoilla?