Miksi vanhempi sukupolvi olettaa perheenperustamisen olevan jotenkin itsestään selvää?

Varmaan siksi kun lapsia oli "pakko" tehdä heidän nuoruudessaan. Lapsettomuus oli jopa häpeä, lapsettomia säälittiin ja vapaaehtoisesti lapsettomia paheksuttiin julkisesti.

Vasta pikkuhiljaa 1990-2000-luvulla ajatusmaailma vapautunut ettei kaikkien tarvitse lisääntyä.

Ja kyllähän 90% ihmisistä haluaa lapsia edelleen niin ymmärtäähän tuon utelun. Ei se silti kohteliasta ole kysyä tai syyttää miksi lapsia ei ole tehty, jos ja kun ei tiedä toisen syitä lapsettomuuteen. Tahaton lapsettomuus voi olla monelle niin kova paikka ettei siitä edes halua puhua.

t. Vapaaehtoisesti lapseton

Kaikki nyt jotain olettaa...

Oletuksena...

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi kun lapsia oli "pakko" tehdä heidän nuoruudessaan. Lapsettomuus oli jopa häpeä, lapsettomia säälittiin ja vapaaehtoisesti lapsettomia paheksuttiin julkisesti.

Vasta pikkuhiljaa 1990-2000-luvulla ajatusmaailma vapautunut ettei kaikkien tarvitse lisääntyä.

Ja kyllähän 90% ihmisistä haluaa lapsia edelleen niin ymmärtäähän tuon utelun. Ei se silti kohteliasta ole kysyä tai syyttää miksi lapsia ei ole tehty, jos ja kun ei tiedä toisen syitä lapsettomuuteen. Tahaton lapsettomuus voi olla monelle niin kova paikka ettei siitä edes halua puhua.

t. Vapaaehtoisesti lapseton

Näissä pariskunnissa sukulaisissa, jotka ovat nyt siis vanhuksia, on yhteinen piirre; mies hyvätuloinen, nainen pienituloinen ja heikosti kouluja käynyt. Tämäkin tuntuu vanhemmilla sukupolvilla olevan itsestäänselvyys. Ei ymmärretä, ettei nykypäivänä tarvitse huolia ketä tahansa. Monilla vanhemmilla ikäpolvilla myös alkoholismia, ollaan aivan ihmeissään, kun joku toinen ei juo tippaakaan. 

Koska näin se on kulkenut sukupolvesta toiseen, jos Diblomi Insinööri ei tätä tiedosta, niin jotain on mennyt pahasti ohi....

Sukupolvia ei olisi ilman lapsia.

Suorittavan tason töistä ei tule stressiä. Ammattikoulupohjalta voi tienata aivan hyvin.

No, olisiko se ihan sitä, että se on ollut vähän niinkuin ihmiskunnan säilymisen edellytys tuhansia vuosia. Että syntyy aina uusi sukupolvi.

Pienemmässä mittakaavassa sukujen säilyminen. Jos jälkipolvi ei lisäänny, suku sammuu. Joillekin se on suuri kauhistus.

Harvinaisempaa se yhä edelleen on, ettei halua edes sitä parisuhdetta - kuten tämän DI:n tapauksessa. Useimmat haluavat vielä nykyisinkin niitä lapsiakin, vaikka pieni vähemmistö on kovin äänekäs siitä, että kukaan ei halua ja lapsia vihataan. Osa niistä, jotka jäävät lapsettomiksi, jäävät tahattomasti. Siksi asiasta on toki erittäin tahditonta kysellä.  Kyselyihin vastataan usein vältellen: "ei ole oikeen vielä aikaa, työkiireitä, halutaan matkustella..." ja samalla käydään lapsettomuushoitoja läpi.

Jos he eivät olisi aikoinaan oppineet pitämään sitä selviönä, et kysyisi tuota, koska sinua ei olisi olemassa.

Diploomi insinöörillä taitaa olla opiskelut olla jossain määrin kesken

Vierailija kirjoitti:

Suorittavan tason töistä ei tule stressiä. Ammattikoulupohjalta voi tienata aivan hyvin.

Olen juuri nyt erittäin stressaantunut. Työni sisältää muutakin kuin suorittavaa työtä, ja varsinaista sellaista on ollut aivan liikaa.

T. siivooja-keittiötyöntekijä.

Vierailija kirjoitti:

No, olisiko se ihan sitä, että se on ollut vähän niinkuin ihmiskunnan säilymisen edellytys tuhansia vuosia. Että syntyy aina uusi sukupolvi.

Pienemmässä mittakaavassa sukujen säilyminen. Jos jälkipolvi ei lisäänny, suku sammuu. Joillekin se on suuri kauhistus.

Harvinaisempaa se yhä edelleen on, ettei halua edes sitä parisuhdetta - kuten tämän DI:n tapauksessa. Useimmat haluavat vielä nykyisinkin niitä lapsiakin, vaikka pieni vähemmistö on kovin äänekäs siitä, että kukaan ei halua ja lapsia vihataan. Osa niistä, jotka jäävät lapsettomiksi, jäävät tahattomasti. Siksi asiasta on toki erittäin tahditonta kysellä.  Kyselyihin vastataan usein vältellen: "ei ole oikeen vielä aikaa, työkiireitä, halutaan matkustella..." ja samalla käydään lapsettomuushoitoja läpi.

Minusta se on ihan normaali puheenaihe, jos sattuu jotakuta kiinnostamaan. Nyt on vain muotia loukkaantua siitä tai kaihtaa aihetta.

Miten ap ajatteli, että suku säilyy, jos uusi polvi ei lisäänny? Se lapseton sukupolvi kun on sitten viimeinen sukupolvi. Siihen loppuu suku.

Lisäksi akateemiset naiset saavat tutkitusti enemmän lapsia nykyään kuin heikosti koulutetut. Eikö ap:lla ole omassa perheessään koulutetun äidin mallia vai mistä tulee tuo kuvitelma, että lisääntyminen on matalasti koulutettujen puuhaa?

ihmiset yleensä ihmettelee jos joku poikkeaa valtavirrasta, useimmat tekevät kuten on aina tehty. yhtä paljon ihmetellään jos ei vietä joulua tai omista televisiota.

Vierailija kirjoitti:

Miten ap ajatteli, että suku säilyy, jos uusi polvi ei lisäänny? Se lapseton sukupolvi kun on sitten viimeinen sukupolvi. Siihen loppuu suku.

Lisäksi akateemiset naiset saavat tutkitusti enemmän lapsia nykyään kuin heikosti koulutetut. Eikö ap:lla ole omassa perheessään koulutetun äidin mallia vai mistä tulee tuo kuvitelma, että lisääntyminen on matalasti koulutettujen puuhaa?

Mielikuvat tulevat nuoruudesta maaseudulla, jossa perheelliset olivat lähinnä heikommin kouluja käynyttä kansanosaa. Tuttavapiirissä on n. 30 kaltaistani akateemista, hyvätuloista miestä. Kellään meistä ei ole perhettä, harvempi edes seurustelee tietääkseni. Yhteistä meille kaikille on tietynlainen "nörtteys", joka ei varmasti ikäistemme nuorten, akateemisten naisten mielestä ole kovin seksikästä, kun pitäisi olle miehekäs mies. 

ap

Mun mielestä on aika surullista, että työ ja ura on joillekin ihmisille kaikkein tärkeintä elämässä. Työnantajalle se työntekijä on kuitenkin usein vain yksi nappula ja kuluerä, jonka voi tarvittaessa korvata intialaisella tai kiinalaisella DI:llä, 6 kk irtisanomisajalla.

Mä olen yliopiston käynyt ja ajattelen niin, että työ ei koskaan saa olla tärkeintä elämässäni. Työpaikat vaihtuvat. Koulutettu ja osaava ihminen saa aina töitä, mutta kaikkein tärkeimpiä asioita ei korvaa mikään. Ne ovat oma mies ja rakkaat lapset.

Ehkä tämä ihmetyttää, että miten itselle joku täysin toissijainen asia - keino hankkia rahaa ja elanto, voi olla jollekin koko elämän sisältö. Siis ok, mukava työ ja hyvä palkka ovat kivoja asioita, mutta kyllä se muu elämä on mulle tärkeämpää ja merkityksellisempää, varsinkin kun olen jo ihan kivassa työssä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on aika surullista, että työ ja ura on joillekin ihmisille kaikkein tärkeintä elämässä. Työnantajalle se työntekijä on kuitenkin usein vain yksi nappula ja kuluerä, jonka voi tarvittaessa korvata intialaisella tai kiinalaisella DI:llä, 6 kk irtisanomisajalla.

Mä olen yliopiston käynyt ja ajattelen niin, että työ ei koskaan saa olla tärkeintä elämässäni. Työpaikat vaihtuvat. Koulutettu ja osaava ihminen saa aina töitä, mutta kaikkein tärkeimpiä asioita ei korvaa mikään. Ne ovat oma mies ja rakkaat lapset.

Ehkä tämä ihmetyttää, että miten itselle joku täysin toissijainen asia - keino hankkia rahaa ja elanto, voi olla jollekin koko elämän sisältö. Siis ok, mukava työ ja hyvä palkka ovat kivoja asioita, mutta kyllä se muu elämä on mulle tärkeämpää ja merkityksellisempää, varsinkin kun olen jo ihan kivassa työssä.

Alapeukuttakaa vaan. Ette kuitenkaan tule olemaan nykyisessä työssänne koko loppuelämäänne. YT ovat arkipäivää ja eläke häämöttää kaikilla joskus. Jossain vaiheessa teidätkin korvaa joku nuori DI.

Ap:lle sanoisin, että lähde nyt hyvä mies baariin iskemään naista. Ei sillä koulutuksella ole väliä, jos nainen muuten on fiksu, mukava ja jutut sopivat yhteen.

Mus sisko teki pitkään siivoojan hommia, mutta valmistui juuri maisteriksi. Ihminen voi aina opiskella ja kehittää itseään vaikka eläkeikään asti. Oletko ajatellut sitä. Mun vanha naapuri väänsi ensin 5 lasta ja päätti sen jälkeen opiskella lääkäriksi.