Vituttaa mies joka ei osaa riidellä, vaan pakenee ristiriitatilanteista

Musta tuntuu, että mies on oikeasti heikompi ja herkempi kuin nainen. (henkisesti) Pelkää kohdata asioita ja pelkää naisen vihaa. Pitäisi uskaltaa riidellä kunnolla ja keskustella asioista, mutta mies pakenee. Ottaa päähän!!

Suututtaa niin että itkettää.

ap

inhoan itekin riitelyä. Jos joku on mulle vihainen, niin menköön rauhoittumaan ja sitten selvitetään asia puhumalla. En kuuntele mitään huutamista saatika haukkumista, ennemmin häivyn paikalta. Jää itelläkin sellaiset asiat sanomatta, joita myöhemmin ehkä katuisi.

asiat vaan paisuu ku niitä ei ikinä käydä kunnolla läpi, lakastaan vaan maton alle piiloon.

Mun mielestä se on väärin.

On myös miehiä, jotka tulevat päälle fyysisesti ja henkisesti. Heidän olisi parempi oppia pakenemaan. Pakeneminen on parempi. Yrittäkää kuitenkin rauhoituttanne keskustella asiasta hyvässä hengessä ja kiihtymättä. Niin että molemmilla on mahdollisuus puhua toisen keskeyttämättä.

Osoittaa toiselle osapuolelle, ettet arvosta hänen mielipiteitään = häntä. Vaan lähdet pois ilmeisesti odottaen että toinen ymmärtää olleensa idiootti ja sinun olleen alun alkaenkin oikeassa. Riiteleminenkin on keskustelua, paikalta pakeneminen on omahyväistä paskamaisuutta.

ap

jossa tunnekuohussa tulee sanottua asioita joita ei ehkä olisi pitänyt. Asiat voi ilmaista myös niin, että molemmat saavat mielipiteensä esiin eivätkä yritä puhua (tai huutaa) toistensa päälle. Itse en ainakaan riitelemällä mitään, käyrät vaan nousee entisestään. Siksi häivyn paikalta, että itse rauhoitun ja toinenkin rauhoittuu. Todellakaan mun ei mielestäni tarvitse kuunnella keneltäkään haukkumista, jos ei asiat ilman sitä selviä niin ollaan aika heikoilla.



4

Oletkohan koskaan miettynyt millaisen riitelyn mallin mies on saanut kotoaan? Mun mies on samanlainen, rakastaa minua todella paljon, mutta raivoa ja vihaa ei pysty näyttämään (ja tämä pätee kaikilla elämänalueilla, ei pelkästään minun kanssani). Tilanne on äärimmäisen tuskallinen tietysti hänelle itselleen: vaikka kuinka provoisin ja ahdistaisin hänet nurkkaan, hän ei pysty raivoamaan. Kotoa saanut mallin, jossa ei ole riidelty lasten nähden ikinä. Suren tätä asiaa joskus riitatilateissa, ja tavallaan tunnenkin oloni vahvemmaksi. TOisaalta tunnen itseni myös täydeksi paskaksi: miksi haluan loukata ja alistaa toista, kun selvästi näen että hän ei halua eikä pysty huutamaan minulle. Ei koskaan uhkaa väkivallalla, ei karju tai nimittele.



Viestini sulle ap siis on, että mieti itseäsi, omaa käytöstäsi. Haluaisitko että miehesi vaan lätkäisisi sua päin näköä ja sanois jotain " akka tuki turpasi" tms. Olisitko sitten onnellinen? Ja miksi itse haet konfliktia? Miten riidat hoidettiin lapsuudenperheessäsi? Mietipä näitä asioita.

ja asat tulee sitten todella käytyä läpi sen jälkeen ku palaa takasin

täällä MIES osaa riidellä asiasta kuin asiasta...

viimeinen sana. Äijä on oikea mestari henksessä väkivallassa ja painostamisessa... Ja voin sanoa, että minä taas aion erota mokomasta vastarannankiiskistä juuri tuon takia. Etenkin säälittää ihana pieni poikamme, joka joutuu -jatkuvasti- kuuntelemaan/kärsimään äijän taukoamatonta jäkätystä, vittuilua ja päällepäsmäröintiä.



Yhtenään täällä av:lla mammat valittavat noista " tossukka" -miehistään, mutta itse vaihtaisin lennossa sellaiseen tuon riitapukarin. olisitte vaan tyytyväisiä tossukoihinne; ei tarvi teidän lastenkaan kärsiä riitaa yms.

mies pakenee paikalta riitaa mutta EI keskustele siitä todellakaan palatessaan kotiin eikä myöhemminkään. Hiljaisuutta hiljaisuutta päivästä toiseen kunnes itse en enään jaksa vaan luovutan ja jatkan normaalia arkea. Sit ku pinna palaa uudelleen niin kyllähän nuo käsittelemättömät aisat pulpahtaa aina vaan uudelleen pintaan...

Eihän pakenemisen vaihtoehtona ole pelkkä lyöminen. Enkä tarkoita riitelyllä toisen nimittelyä ja solvaamista. Minun mielestäni asia täytyy käsitellä silloin, kun tilanne on päällä, eikä paeta jonnekin ja jättää toinen kihisemään raivosta SEN TAKIA, että toinen taas pakeni pois tilanteesta eikä vaivautunut edes yrittämään sen käsittelemistä.



Me riidellään harvoin, ja se on hyvä, sillä me emme osaa riidellä. Joka ikinen kerta käy niin, että jos minä olen jostain vihainen, mies pakenee paikalta eikä pysty millään tavalla käsittelemään riitaa. Jättää minut yksin sauhuamaan ja turhautumaan. Kun olen rauhoittunut, siis unohtanut kiukkuni, silloin mies puukottaa selkään ja alkaa uudelleen riitelemään. Eli niin sanotusti keskustelemaan siitä riidasta, joka minun näkökulmastani oli ja meni ja mitäpä siihen enää palaamaan.



Tiedän kyllä, että mieheni välttelee avointa riitelyä siksi, että hänen lapsuudenkodissaan on riidelty paljon ja hän on kärsinyt siitä. Mutta minun mielestäni ei voi sysätä aina kaikkea jonnekin maton alle muhimaan. Ja minusta on niin epäreilua, että sen jälkeen kun mies on kieltäytynyt riitelemästä kanssani, hän itse kaivaa asian esiin sitten kun minä olen jo unohtanut koko asian.



Tämä asia on meidän suhteen suurin kompastuskivi. Jos minulla olisi ollut tänään tilillä rahaa, olisin pakannut kuopuksen ja lähtenyt hotelliin yöksi. En tiedä, miten tämän asian voisi ratkaista. Kaikki ristiriidat jäävät aina käsittelemättä ja sen sijaan murjotamme ja mökötämme pari päivää tahoillamme ja riidaksi muodostuu itse asiassa riitelemisen tapa. Niin, onneksi me riidellään harvoin. Eihän tällainen ihmissuhde voi toimia, jossa ei pystytä käsittelemään ristiriitatilanteita.



ap

Kuulostaa ehkä omituiselta, mutta minun on vaikea puhua tunteistani kasvotusten, ja siksi kerron niistä miehelleni sähköpostitse. Luonnollisesti sellaiseen aikaan, että tiedän hänen lukevan sen ennen kuin tapaamme työpäivän tms. jälkeen kotona. Siten olemme saaneet muutamia hankalia asioita selviettyä.

Meilläkin ollaan ravattu pariterapiassa tämän takia. Tai siis meillä ei niihin asioihin ikinä palata. Mies ei ole kertaakaan sanallisesti ilmaissut tuohtumustaan, vaikka olen varmasti tässä vuosien varrella tehnyt paljonkin sellaista että aihetta olisi ollut. Jos minä joskus vähän korotan ääntäni, mies kuuntelee mykkänä ja poistuu paikalta.



Joo. Kun osaisi edes keskustelemalla käydä niitä asioita läpi, mutta ei. Riitelystä puhumattakaan.

on täällä juuri ap:n kuvailema tilanne päällä :( Vähän aikaa väiteltiin, minä aloin itkemään koska oli niin paha mieli, sitten mies käski mun rauhoittua ja painui ulos ovesta. Mitä tämä teidän mielestä kertoo miehestä? Jättää mut tänne yksin itkemään, en saanut edes kunnolla happea kun ahdisti niin paljon. Ja riitely johtui siitä että meillä on ollut viimeksi seksiä pe iltana ja eilen väsytti niin paljon että en jaksanut niin aamu alkoikin riitelyllä " kun meillä ei ole juurikaan seksielämää" Pari päivää sitten oli viimeksi...