Englantia osaavat, apua!
Kun on lause "Do you mind if I sit here" miksi siihen vastataan vaikka "yes, sure" ja sitten toinen istahtaa viereen? Itse käsitän tuon niin, että pitäisi vastata "ei".
Olen siis elokuvissa ja sarjoissa nähnyt tätä paljon ja mietin vain miten lause kääntyy suomeksi, kun sanatarkka käännös on ilmeisesti väärä? Pelkään myös loukkaavani vastaamalla "väärin".
Kommentit (12)
No se "do you mind" on sellainen vähän tyhjä fraasi, ja sen takia se tulkitaan kysymykseksi "saanko istua tähän". Vähän niin kuin ihmiset eivät vastaa kysymykseen "onko sulla kelloa" "on". Ei nyt ihan vastaava, mutta valottanee ajatusta.
No tää on niitä kohtia, jossa vastaus kysymykseen on vastaus kysymykseen. Jos sulta suomeksi kysytään, että haittaako jos avaan ikkunan niin siihenkin voi ihan samalla lailla vastata joko että ”ei toki, avaa vain”, tai että ”juu avaa toki” tai että ”juueihaittaa” tai vaikka ”no voi tokkiinsa hyvähän se ois suaha raetista ilimaa”. Samalla tavalla englanniksi voit vastata esitettyyn kysymykseen (no, I don’t mind at all) tai esitetyn kysymyksen ajatukseen (sure, be my guest) tai jopa ”what a great idea”.
Se mitä et kummallakaan kielellä voi khteliaasti tehdä, on kieltää avaaamasta sitä ikkunaa.
Oikea tapa vastata onkin että "no, I don't mind". Jos joku vastaa "yeah, sure", niin se on vähän semmonen "no joo" epävastaus ilman kummempaa ajatusta.
Haittaako, jos istun tähän? Ei.
Sopiiko, että istun tähän. Joo.
Sama asia kahdella eri tavalla käännettynä. Yleensä käytetään jälkimmäistä.
Itse olen kuullut enemmän vastauksena tuota "not at all" tai jotain muuta kielteistä, mikä siis tarkoittaa, että on ok istua. https://english.stackexchange.com/questions/1777/answering-the-question…
Tuossa linkissä kuitenkin selitetty, miksi esim. "sure" on myös ok välillä.
Suomeksihan tuo kääntyy yleensä, että "voinko istua tähän?", "kyllä".
"Pahastutko/haittaako, jos istun tähän?" "En." olisi kömpelömpi käännös.
Hyvä aloitus, asun Englannissa ja minua häiritsee ihan sama asia :D Kieliopillisesti pitäisi vastata ensimmäiseen kysymykseen eli "Do you mind if", mutta käytännössä vastataan lauseen merkitykseen eli saanko istua tähän.
Samoin duunissa kaihertaa kohtelias tapa "Can I just ask... tai I hope you don`t mind me asking but..." sen sijaan että kysyttäisiin se kysymys heti. Can I just ask, was that 3000 or 4000?
Toisaalta olen jo jokseenkin sopeutunut tähän suorien kysymysten välttämiseen, ja siihen, että väitelauseet lopetetaan kysymykseen. What a lovely day, isn´t it?
"Yes, you can sit here."
"Yes, it is free"
Sano vaikka noin, niin ei jää epäselvää.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus, asun Englannissa ja minua häiritsee ihan sama asia :D Kieliopillisesti pitäisi vastata ensimmäiseen kysymykseen eli "Do you mind if", mutta käytännössä vastataan lauseen merkitykseen eli saanko istua tähän.
Samoin duunissa kaihertaa kohtelias tapa "Can I just ask... tai I hope you don`t mind me asking but..." sen sijaan että kysyttäisiin se kysymys heti. Can I just ask, was that 3000 or 4000?
Toisaalta olen jo jokseenkin sopeutunut tähän suorien kysymysten välttämiseen, ja siihen, että väitelauseet lopetetaan kysymykseen. What a lovely day, isn´t it?
Ensiksi mielestäni kohteliain tapa on sanoa "May I" eikä "Can I". Englanniksi can on enemmän osata/pystyä johonkin, kun taas may on enemmän saada lupa, pyyntö.
USA:ssa opiskellessani huomasin myös että siellä ei olla yhtä suorasukaisia kuin Suomessa. Siksi yleensä pyritään välttämään sellaisia tokaisumaisia tai jopa käskyttämistä muistuttavia sanontoja. Suomessa on ihan normaalia sanoa aviomiehelleen että "voitko viedä roskat ulos" ihan neutraalina pyyntönä, mutta jos amerikkalaiselle puolisollesi sanot että "can you take out the trash" se kuulostaa jenkin korvissa enemmänkin epäkohteliaalta ja olisi parempi sanoa että "Could you please take out the trash?". Suomalaisilta usein unohtuu englanniksi nuo kohteliaisuustermit, meillä kun voi myös kauniimmin sanoa vain että "voisitko viedä roskat?"
Lisäksi huomasin että USA:ssa ei mielellään sanota tiettyjä asioita suoraan. Tyypillistä oli ettei voitu koskaan sanoa "I don't know" merkityksessä ettei tiedä tai ymmärrä jotain asiaa kun taas Suomessa voi ihan hyvin sanoa että "en tiedä". USA:ssa "i don't know" on useimmin vastine suomen sanalle niinku. Silloin kun on kyse siitä että pitää julkisesti ilmaista ettei tiedä tai ymmärrä jotain asiaa, amerikkalaiset käyttävät usein ilmaisua että "I'm confused about..."
Samalla lailla USA:ssa tervehdykseen "How are you today" ei kuulu vastata totuudenmukaisesti kuten suomalaiset tuppaavat tekemään vaan vastataan aina että "I'm fine/great/good (thanks), How are you?" Ei todellakaan ruveta selittämään että tuli veromätkyjä, on flunssa ja lapsi valvottanut yöllä, kuten suomalaiset saattavat vastata.
Suomalaiset käyttävät sitten keskustellessa amerikkalaisten kanssa kirosanoja kuten suomeksi. Mutta oikeasti USA:ssa ollaan aika konservatiivisia, joten asiallisessa keskustelussa ei todellakaan voi käyttää ns. neljän kirjaimen sanoja.
Kiitos vastauksista! Toki itsekin jo tiesin, että kysymyksen voi kiertää tai vastata pidemmin "i don't mind" tms. Enemmänkin hämmennyin tuosta, että ymmärrän lauseen eri tavalla miten se on tarkoitettu, mutta siihenkin sain vastauksen. En vain tajunnut ajatella, että kyseessä on sama asia kuin juurikin tässä "how are you"- small talkissa tai kohteliaisuus-säännöissä joissa please tungetaan joka paikkaan.
Vähän taas valaistui junttikin.
Ap
Ei kukaan kysy Can I sit here tai Can i open the window? Toki sä varmaan pysyt siihen, mutta saatko istua tai avata on eri juttu. Pitää sanoa May I,
Not at all