Tiedättekö sen tunteen, kun olet ensin ollut kovin ihastunut

Tiedän. Mutta tiedätkö sitä tunnetta, kun olet ollut kaksi vuotta ihastunut, seurustellut tästä puoli vuotta ja sitten tullut jätetyksi, ja olet yhä hyvin ihastunut?

Tiedän! Nykyään näen vain syvästi mielenterveysongelmaisen (mt-ongelmissa ei mitään vikaa jos on ns kiltti mt-ongelmainen joka ei kohdista ongelmiaan vihana muihin) narsistin, jonka kuuluisi olla suljetulla osastolla, mutta on töissä ja lipevänä hämää monia koska osaaa esiintymisen. Ulkokuoreen se minäkin haksahdin, hyi pinnallisuutta minussa. Sanonta mitä komeampi sen k*sipäisempi pitää paikkansa valitettavasti.

En tiedä mutta haluaisin tietää.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän! Nykyään näen vain syvästi mielenterveysongelmaisen (mt-ongelmissa ei mitään vikaa jos on ns kiltti mt-ongelmainen joka ei kohdista ongelmiaan vihana muihin) narsistin, jonka kuuluisi olla suljetulla osastolla, mutta on töissä ja lipevänä hämää monia koska osaaa esiintymisen. Ulkokuoreen se minäkin haksahdin, hyi pinnallisuutta minussa. Sanonta mitä komeampi sen k*sipäisempi pitää paikkansa valitettavasti.

Apua! Aivan sama kokemus, mutta henkilö ei ollut edes komea, vaan ruma mätisäkki!

TODELLAKIN TIEDÄN!

Yyyy siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran lähti vaatteet ja kaikki se paljastui, minkä ei olisi koskaan pitänyt paljastua ja vaikka yritin ja yritin, niin tyyppi alkoi esittää aivan aivovammaisia mielipiteitäkin ja nykyään vain HÄVETTÄÄ, että koskaan olin häneen edes hitusen ihastunut. Oikein ahdistaa välillä.

Tiedän, sekoitus pettymystä, itsesyytöksiä ja suoranaista ällötystä. Puistattaa ajatellakin. Täytyy myontää, nuorempana sitä on ollut vähän höpsö ja liian sinisilmäinen. Onneksi kykenen henkiseen kasvuun ja pystyin ajoissa tekemään korjausliikkeen.

Vierailija kirjoitti:

TODELLAKIN TIEDÄN!

Yyyy siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran lähti vaatteet ja kaikki se paljastui, minkä ei olisi koskaan pitänyt paljastua ja vaikka yritin ja yritin, niin tyyppi alkoi esittää aivan aivovammaisia mielipiteitäkin ja nykyään vain HÄVETTÄÄ, että koskaan olin häneen edes hitusen ihastunut. Oikein ahdistaa välillä.

Just myös nuo aivovammaiset mielipiteet, mukahauskaa mikä 90%:lla jäi kun täytti 6 vuotta, mutta ei idiootilla ja aikuisen suusta herättää lähinnä syvää myötähäpeää. Ja kun ei vielä kaiken lisäksi osannut luovuttaa vaan jäi kuin takiainen roikkumaan ja roikkumaan niin ällötys jäi. Olisi edes jotain ylpeyttä hänellä ollut ja antanut olla, mutta ei sitäkään.

2 lisää.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mutta haluaisin tietää.

Mutta se on tapahtunut, että henkilön persoona on tietynlaisen käytöksen jälkeen alkanut ällöttää. Ja sitten olen ihmetellyt, miksi koskaan edes olin ihastunut.

Minä olen yrittänyt unohtaa ihastustani jo pari vuotta, mutta ei se onnistu, kun joudumme olemaan tekemisissä harvakseltaan mutta säännöllisesti. Olen yrittänyt löytää hänestä inhoamisen aiheita, mutta kaikki tuntuu niin väkisin keksityltä. Auttaisiko se, että kirjoitan niitä tähän alle?

Hän on ihan ikäisensä näköinen, keski-ikäinen, tukeva, kaupungistunut maalaispoika. Ihastuin kovasti hänen sinisiin, kultatäpläisiin silmiinsä, mutta jätin huomiotta niiden ympärillä olevan naaman. Jollen edelleen olisi niin ihastunut, voisin kuvitella hänet vaikka uudeksi stereotyypiksi Fingerporiin. Hän liioitteli minulle joitakin ajanviettotapojaan eikä olekaan ihan niin urheilullinen kuin luulin. En tiedä, mitä isoja tai pieniä salaisuuksia hänellä oli, mutta hän esimerkiksi ei koskaan maininnut minulle mitään entisistä suhteistaan. Hän jähmettyi liikkumattomaksi, kun menin edes vahingossa liian lähelle. Hän oli minuun muutama vuosi sitten hyvin ihastunut, mutta vähensi vähitellen yhteydenottojaan, ja minullekin olisi pitänyt olla itsestään selvää, että häntä ei vain enää kiinnosta. Miksi ihmeessä minä olen yhä niin ihastunut ihmiseen, jota ei enää kiinnosta?

Joo, ei auta. Taas tuli ikävä. Kuinka pitkään tätä vielä jatkuu? :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mutta haluaisin tietää.

Mutta se on tapahtunut, että henkilön persoona on tietynlaisen käytöksen jälkeen alkanut ällöttää. Ja sitten olen ihmetellyt, miksi koskaan edes olin ihastunut.

Millainen käytös?

Tiedän. Kuinka voikaan nähdä väärin ihastuneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TODELLAKIN TIEDÄN!

Yyyy siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran lähti vaatteet ja kaikki se paljastui, minkä ei olisi koskaan pitänyt paljastua ja vaikka yritin ja yritin, niin tyyppi alkoi esittää aivan aivovammaisia mielipiteitäkin ja nykyään vain HÄVETTÄÄ, että koskaan olin häneen edes hitusen ihastunut. Oikein ahdistaa välillä.

Just myös nuo aivovammaiset mielipiteet, mukahauskaa mikä 90%:lla jäi kun täytti 6 vuotta, mutta ei idiootilla ja aikuisen suusta herättää lähinnä syvää myötähäpeää. Ja kun ei vielä kaiken lisäksi osannut luovuttaa vaan jäi kuin takiainen roikkumaan ja roikkumaan niin ällötys jäi. Olisi edes jotain ylpeyttä hänellä ollut ja antanut olla, mutta ei sitäkään.

2 lisää.

Ollaankohan me tapailtu samaa tyyppiä, kuulostaa niin tutulta...siis yöööökkk kun vieläkin puistattaa koko ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mutta haluaisin tietää.

Mutta se on tapahtunut, että henkilön persoona on tietynlaisen käytöksen jälkeen alkanut ällöttää. Ja sitten olen ihmetellyt, miksi koskaan edes olin ihastunut.

Millainen käytös?

Tahallisen loukkaava, näin lyhyesti sanottuna.

Mulle on käynyt noin lähes aina kun olen ihastunut D:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TODELLAKIN TIEDÄN!

Yyyy siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran lähti vaatteet ja kaikki se paljastui, minkä ei olisi koskaan pitänyt paljastua ja vaikka yritin ja yritin, niin tyyppi alkoi esittää aivan aivovammaisia mielipiteitäkin ja nykyään vain HÄVETTÄÄ, että koskaan olin häneen edes hitusen ihastunut. Oikein ahdistaa välillä.

Just myös nuo aivovammaiset mielipiteet, mukahauskaa mikä 90%:lla jäi kun täytti 6 vuotta, mutta ei idiootilla ja aikuisen suusta herättää lähinnä syvää myötähäpeää. Ja kun ei vielä kaiken lisäksi osannut luovuttaa vaan jäi kuin takiainen roikkumaan ja roikkumaan niin ällötys jäi. Olisi edes jotain ylpeyttä hänellä ollut ja antanut olla, mutta ei sitäkään.

2 lisää.

Ollaankohan me tapailtu samaa tyyppiä, kuulostaa niin tutulta...siis yöööökkk kun vieläkin puistattaa koko ajatus.

Tuskin. Me ei tapailtu edes, pientä flirttiä vain oli, mutta melko pian todellinen luonne paljastui. Ehkä k*päisyys tuntuu joistakin naisista vetoavalta ja jännittävältä, mutta minuun sillä saa aikaan ällötysreaktion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TODELLAKIN TIEDÄN!

Yyyy siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran lähti vaatteet ja kaikki se paljastui, minkä ei olisi koskaan pitänyt paljastua ja vaikka yritin ja yritin, niin tyyppi alkoi esittää aivan aivovammaisia mielipiteitäkin ja nykyään vain HÄVETTÄÄ, että koskaan olin häneen edes hitusen ihastunut. Oikein ahdistaa välillä.

Just myös nuo aivovammaiset mielipiteet, mukahauskaa mikä 90%:lla jäi kun täytti 6 vuotta, mutta ei idiootilla ja aikuisen suusta herättää lähinnä syvää myötähäpeää. Ja kun ei vielä kaiken lisäksi osannut luovuttaa vaan jäi kuin takiainen roikkumaan ja roikkumaan niin ällötys jäi. Olisi edes jotain ylpeyttä hänellä ollut ja antanut olla, mutta ei sitäkään.

2 lisää.

Ollaankohan me tapailtu samaa tyyppiä, kuulostaa niin tutulta...siis yöööökkk kun vieläkin puistattaa koko ajatus.

Tuskin. Me ei tapailtu edes, pientä flirttiä vain oli, mutta melko pian todellinen luonne paljastui. Ehkä k*päisyys tuntuu joistakin naisista vetoavalta ja jännittävältä, mutta minuun sillä saa aikaan ällötysreaktion.

Pakko lisätä nyt kun vauhtiin pääsin, että kuulin sen naiskaverilta kuinka olivat keskustelleet Sinkkuelämä-ohjelmasta, jostain naismaailmaan kuuluvista jutuista ja en voisi kuvitella että tuntemani muut miehet keskustelisi naisen kanssa Sinkkuelämä-ohjelmasta 😀. Jotenkin naismaista ja en voi mitään jos naismaisuus miehessä ei vetoa. Haluan että mies on mies eikä puhu minun kanssa meikeistä tai muista naismaailman jutuista. Ehkä mulla on puolestaan vikaa päässä tämän takia. No, muutakin tiedän hänestä tämän kaverin kautta mutta en ala niistä sen enempää tässä nyt kertomaan, muuta kuin ettei ole hänelle eduksi.

2 lisää

Tietysti. Osaan miehenä "puhua" naisen pyörryksiin netissä ja jopa rakastumaan sanoihini, mutta aina lopulta kaikki loppuu epämielyttävään olemukseeni ja luotaantyöntävään ulkonäkööni. Sellaista se elämä on, kiehtova mieli, mutta kaikki on lopulta fyysistä visuaalista kaikenlaista luokkajakoa luokittelua jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TODELLAKIN TIEDÄN!

Yyyy siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran lähti vaatteet ja kaikki se paljastui, minkä ei olisi koskaan pitänyt paljastua ja vaikka yritin ja yritin, niin tyyppi alkoi esittää aivan aivovammaisia mielipiteitäkin ja nykyään vain HÄVETTÄÄ, että koskaan olin häneen edes hitusen ihastunut. Oikein ahdistaa välillä.

Just myös nuo aivovammaiset mielipiteet, mukahauskaa mikä 90%:lla jäi kun täytti 6 vuotta, mutta ei idiootilla ja aikuisen suusta herättää lähinnä syvää myötähäpeää. Ja kun ei vielä kaiken lisäksi osannut luovuttaa vaan jäi kuin takiainen roikkumaan ja roikkumaan niin ällötys jäi. Olisi edes jotain ylpeyttä hänellä ollut ja antanut olla, mutta ei sitäkään.

2 lisää.

Ollaankohan me tapailtu samaa tyyppiä, kuulostaa niin tutulta...siis yöööökkk kun vieläkin puistattaa koko ajatus.

Tuskin. Me ei tapailtu edes, pientä flirttiä vain oli, mutta melko pian todellinen luonne paljastui. Ehkä k*päisyys tuntuu joistakin naisista vetoavalta ja jännittävältä, mutta minuun sillä saa aikaan ällötysreaktion.

Pakko lisätä nyt kun vauhtiin pääsin, että kuulin sen naiskaverilta kuinka olivat keskustelleet Sinkkuelämä-ohjelmasta, jostain naismaailmaan kuuluvista jutuista ja en voisi kuvitella että tuntemani muut miehet keskustelisi naisen kanssa Sinkkuelämä-ohjelmasta 😀. Jotenkin naismaista ja en voi mitään jos naismaisuus miehessä ei vetoa. Haluan että mies on mies eikä puhu minun kanssa meikeistä tai muista naismaailman jutuista. Ehkä mulla on puolestaan vikaa päässä tämän takia. No, muutakin tiedän hänestä tämän kaverin kautta mutta en ala niistä sen enempää tässä nyt kertomaan, muuta kuin ettei ole hänelle eduksi.

2 lisää

Bi tai homo?

Ihastukseni ei alkanut ällöttää, vaan hän on todella upea ihminen yhä vieläkin ja tästä eteenpäinkin, mutta ihastus haipui täydelliseksi kaveruudeksi. Olin useamman kuukauden mieheen hyvin ihastunut ja kun hän osoittautui ihanaksi ihmiseksi kaikin puolin, niin ihastukseni vain syveni kunnes se vain jotenkin loppui. En voinut enää edes kuvitella, että olisimme vaikka pussailleet, saati tehneet mitään enempää, mies ei vain saanut mitään sellaisia tunteita minussa aikaan. Yritin ja pinnistelin, mutta ei, miehestä tuli minulle hyvä kaveri tai ehkä enemmänkin kuin veli.

Mietin joskus mitä mies tunsi minua kohtaan ja luulen, että hänellä on myös täsmälleen samoja fiiliksiä. Me emme olleet toisiamme varten miehenä ja naisena, mutta ystävyys/hyvä kaveruus jäi ja uskon sen jatkuvan.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti. Osaan miehenä "puhua" naisen pyörryksiin netissä ja jopa rakastumaan sanoihini, mutta aina lopulta kaikki loppuu epämielyttävään olemukseeni ja luotaantyöntävään ulkonäkööni. Sellaista se elämä on, kiehtova mieli, mutta kaikki on lopulta fyysistä visuaalista kaikenlaista luokkajakoa luokittelua jne.

Mukava ja opettavainen tarina, mutta totta vain toinen puoli, se ulkonäöllinen puoli.