Mitä tällä elämällä tekisi?
Tätä mietin päivästä toiseen. Kaikki työt mitä olen tehnyt, on antanut sisältöä ja haastetta pari vuotta, sitten on kiinnostus lopahtanut. Harrastan monipuolisesti, mutta kyllästyn nopeasti samoihin lajeihin. Päivät menee samaa kaavaa, töitä, kodin- ja lastenhoitoa. Ainoat intohimot mitkä on säilynyt on puoliso ja seksi. Niihin en ole kyllästynyt koskaan.
Matkustelen mielelläni, mutta lomat määräävät milloin se on mahdollista. Taloudellisesti se olisi mahdollista useamminkin jos työt antaisi myöten.
Nyt vain seurataan jälkikasvun kehittymistä, koska sekin rajoittaa elämää tietyltä osin. Seksistä nautitaan silloin kun sattuu saamaan. Puolison kanssakin olisi kiva viettää enemmän aikaa mutta hän on aina töissä. Kavereitakin on mutta ruuhkavuodet kaikilla. Urheillaan ja tavataan kentillä.
On vain sellainen fiilis että tässäkö tämä on. Samoja fiiliksiä?
Kommentit (5)
Kaikille ei paikallaan oleminen sovi. Tosin tietyt elämäntilanteet pakottavat siihen ja nykypäivän vaikeus esim. löytää uutta työtä. Kuka uskaltaa ottaa riskin ja menettää vakityön jos sellaisen on saanut. Ihminen muuttuu turvallisuushakuiseksi olosuhteiden pakosta ja opitusta mallista. Olen seikkailija luonne joka teki väärät valinnat. Perheen perustaminen muuttaa kaiken, halusi tai ei. Loppuelämä on tasaisen tylsää kun huomisen voi ennustaa jo etukäteen.
Kun mulla ei ole duunarin luonne. Ei asiantuntijan äly. Eikä omistajan lompakko.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kun mulla ei ole duunarin luonne. Ei asiantuntijan äly. Eikä omistajan lompakko.
Ap
Ap?? Ei ihan ollut tämän kirjoittaja Ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mulla ei ole duunarin luonne. Ei asiantuntijan äly. Eikä omistajan lompakko.
Ap
Ap?? Ei ihan ollut tämän kirjoittaja Ap!
Ap on mun nimimerkki täällä.
Tuttu tunne.