Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Romhtaako kenenkään mieliala ilman syytä ihan pohjalle? Mikä auttaisi
11.12.2019 |
Täysi-ikäinen poikani on sairastanut masennusta, johon hän syö venlaflaxinia täydellä annostuksella. Lääke ei ole kuitenkaan poistanut niitä kuiluun tippumisia: on ihan hyvä fiilis, hyviä uutisia, niin mieliala romahtaa nopeasti niin pahasti, että tekee mieli vetää ranteet auki. Se kestää muutaman päivän.
Poika itse on tarkkaillut ajatuksiaan ja tullut siihen tulokseen, että kyse on aivokemiasta. Koska siihen ei ole mitään syytä.
Jos se on aivokemiaa, niin eikö siihen ole lääkettä? Vai mikä auttaisi? Olotila on kuulemma aivan kamala silloin.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Romahtaa. Pitkät kävelyt ovat useimmiten auttaneet. Vaikuttaa juuri tuohon aivokemiaan.
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa tai Bipolaari.
Molemmat tutkittu. Ei ole.
Käyttääkö alkoholia? Pienetkin määrät vaikuttavat negatiivisesti mielialaan. Ei siis humalatilassa vaan päiviä juomisen jälkeen. Huomannut itse selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Käyttääkö alkoholia? Pienetkin määrät vaikuttavat negatiivisesti mielialaan. Ei siis humalatilassa vaan päiviä juomisen jälkeen. Huomannut itse selvästi.
Ei käytä. On kyllä joskus käyttänyt, mutta mielialan romahtaminen ei liity päihteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa tai Bipolaari.
Molemmat tutkittu. Ei ole.
En minäkään saanut diagnoosia ensimmäiseltä lääkäriltä. Sain sen toiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttääkö alkoholia? Pienetkin määrät vaikuttavat negatiivisesti mielialaan. Ei siis humalatilassa vaan päiviä juomisen jälkeen. Huomannut itse selvästi.
Ei käytä. On kyllä joskus käyttänyt, mutta mielialan romahtaminen ei liity päihteisiin.
Onko kokeillut tuota ehdotettua kävelyä tai muuta liikuntaa? Suosittelen. Myös järkevä syöminen ja vuorokausirytmi ovat tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa tai Bipolaari.
Molemmat tutkittu. Ei ole.
En minäkään saanut diagnoosia ensimmäiseltä lääkäriltä. Sain sen toiselta.
On tutkittu kahdesti. Viimeisen kerran aurorassa.
Voisiko kokeilla jotain muuta lääkitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttääkö alkoholia? Pienetkin määrät vaikuttavat negatiivisesti mielialaan. Ei siis humalatilassa vaan päiviä juomisen jälkeen. Huomannut itse selvästi.
Ei käytä. On kyllä joskus käyttänyt, mutta mielialan romahtaminen ei liity päihteisiin.
Onko kokeillut tuota ehdotettua kävelyä tai muuta liikuntaa? Suosittelen. Myös järkevä syöminen ja vuorokausirytmi ovat tärkeitä.
Hän joutui onnettomuuteen ja maannut sairaalassa nyt pitkään. Liikunta tuottaa kipua. Ja kaikki rytmit ovat takuulla oikeat. Ja siksi tiedän, ettei käytä päihteitä, koska ei voi käyttää.
Hänen mielialansa eivät ole romahtaneet onnettomuuden seurauksena, vaan myös sitä ennen. Ja kun ne romahtaa, niin siinä vaiheessa hän ei kykene mihinkään järkevään syömiseen tai mihinkään. Oli terve tai ei. Se on totaalinen romahdus, ei mikään mieli-maassa-tilanne.
Kannabis auttanee, ainakin itseäni. Auttaa suhtautumaan elämään optimistisemmin ja näkemään elämän valoisan puolen. LSD:tä ja psilosybiinisieniä suosittelen myös, kohtuullinen happotrippi turvallisessa seurassa ja ympäristössä saattaa saada suoranaisia ihmeitä aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kokeilla jotain muuta lääkitystä?
Tietty, mutta jo neljäs lääke menossa. Tämä eka lääke, joka auttanut. Mutta mielialan romahtamiseen muutamaksi päiväksi ei auta.
Eivät lääkärit hevillä vaihtele lääkkeitä. Enää ei ole montaa hyvää vaihtoehtoa edes jäljellä. Ja annostuksen nosto vie puoli vuotta.
Miksi lääkettä? Tai onhan masennuslääkkeistä tietenkin apua ja ne ovat usein välttämättömiä. Mutta lääkkeitä ei oikeastaan pitäisi määrätä ennen kuin on kokeillut päivittäistä vähintään kymmenen kilometrin kävelyä. Itselle tuo kävelyapu jäi päälle ja kävelin tänäänkin reilut kuusi kilometriä töihin. Sama kotiin päin. Auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hippi kirjoitti:
Kannabis auttanee, ainakin itseäni. Auttaa suhtautumaan elämään optimistisemmin ja näkemään elämän valoisan puolen. LSD:tä ja psilosybiinisieniä suosittelen myös, kohtuullinen happotrippi turvallisessa seurassa ja ympäristössä saattaa saada suoranaisia ihmeitä aikaan.
Kannabis kylläkin tutkitusti aiheuttaa masennusta.
Mulla vastaavaa voi sattua, jos mulle tulee ihan pikkuinen vastoinkäyminen. Myöhästyn bussista tai joku ihminen tukkii liukuportaat, kun haluan kävellä niitä. Negatiiviset ajatukset sitten lähtevät vyörymään siitä ja olen itsarin partaalla.
Epävakaata harkittiin, mutta en tarraudu ihmisiin. Lisäksi minulla on keskittymisvaikeuksia, joten sain ADHD-diagnoosin. Minulla ei kuitenkaan ole todettu masennusta.
Minulla tilanteeseen auttaa juuri se ajatustensa tarkkailu. Se viha, jota tunnen, tai masennus on vaan reaktio siihen oikeaan tunteeseen taustalla. Alkuperäinen reaktio voi olla pettymys itseeni, joka sitten purkautuu äärimmäisenä vihana itseäni kohtaan. Tämä tieto yleensä hieman helpottaa.
Minulla on myös auttanut se, että annan itselleni anteeksi tunteeni ja masennuksen. Elämä jo olo on ihan persuksista ja vihaan kaikkea, mutta saan tuntea niin. Minulla nyt vaan on niitä tunteita joskus.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lääkettä? Tai onhan masennuslääkkeistä tietenkin apua ja ne ovat usein välttämättömiä. Mutta lääkkeitä ei oikeastaan pitäisi määrätä ennen kuin on kokeillut päivittäistä vähintään kymmenen kilometrin kävelyä. Itselle tuo kävelyapu jäi päälle ja kävelin tänäänkin reilut kuusi kilometriä töihin. Sama kotiin päin. Auttaa.
Jos kyse on aivokemiasta, niin siihen ei tunteiden käsittely auta. Ja kuten yllä kerron, poika makaa sairaalassa. Siksi näen lääkkeen olevan ainoa vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vastaavaa voi sattua, jos mulle tulee ihan pikkuinen vastoinkäyminen. Myöhästyn bussista tai joku ihminen tukkii liukuportaat, kun haluan kävellä niitä. Negatiiviset ajatukset sitten lähtevät vyörymään siitä ja olen itsarin partaalla.
Epävakaata harkittiin, mutta en tarraudu ihmisiin. Lisäksi minulla on keskittymisvaikeuksia, joten sain ADHD-diagnoosin. Minulla ei kuitenkaan ole todettu masennusta.
Minulla tilanteeseen auttaa juuri se ajatustensa tarkkailu. Se viha, jota tunnen, tai masennus on vaan reaktio siihen oikeaan tunteeseen taustalla. Alkuperäinen reaktio voi olla pettymys itseeni, joka sitten purkautuu äärimmäisenä vihana itseäni kohtaan. Tämä tieto yleensä hieman helpottaa.
Minulla on myös auttanut se, että annan itselleni anteeksi tunteeni ja masennuksen. Elämä jo olo on ihan persuksista ja vihaan kaikkea, mutta saan tuntea niin. Minulla nyt vaan on niitä tunteita joskus.
Olen tuota ajatusten tarkkailua opettanut hänelle. Monen kuukauden harjoittelun jälkeen poika sanoi, ettei ole huomannut mitään syy-seuraussuhdetta minkään kanssa.
Onko teillä rahaa? Neurofeedback saattaisi auttaa. On tasannut ainakin omaa mieltäni. Palaudun paljon nopeammin eikä heilahdus ole ollenkaan niin paha.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä rahaa? Neurofeedback saattaisi auttaa. On tasannut ainakin omaa mieltäni. Palaudun paljon nopeammin eikä heilahdus ole ollenkaan niin paha.
Googlasin nopeasti. Paljon tuo on sinulle maksanut?
Onko sinulla myös masennusta?
Alue: Aihe vapaa
Up