Ottaisitko 3-kymppisen lääkärin hoitamaan sinua vs. 5-kymppisen?

Well?

Vanhemman samaa sukupuolta olevan lääkärin, olen yli nelikymppinen joten olisi helpompi selostaa vaivaansa suunnilleen saman ikäiselle. Nuoremman kanssa olisi jotenkin noloa.

Läkärin hommissa osaaminen yleensä kumuloituu, joten melkein vaivaan kuin vaivaan mieluummin vanhemman, erityisesti leikkaamaan.

Eihän terkkareissa muita olekaan kuin näitä pissiksiä haluunolla lääkäri tyyppejä max kolmikymppisiä, joita einitse hoitotyö edes kovin vaikuta kiinnostavam kiva palkkapussi ja siisti sisätyö sitäkin enemmän. Sääli, että vanhat konkarit kadonneet alalta....

Nuoren lääkärin kanssa tunnen itseni vanhaksi, mutta pääsääntöisesti on hyviä kokemuksia nuorista lääkäreistä. Heille on sentään opetettu potilaan kohtaamista yms. opinnoissa toisin kuin vanhimmille ikäluokille.

Otan mieluummin hyvän kuin huonon, iästä viis. Etukäteen ei tiedä onko minkään ikäinen hyvä.

Kumpi tahansa kävisi, iällä ei merkitystä. Luotan että jos vaivani olisi erityisen vaativa, niin tarvittaessa nuori lääkäri konsultoisi jotain kokeneempaa, tai taidetaanhan niitä ihan rutiinina esim. syöpähoitoja suunnitellakin tiiminä, jos jotain sairaalan arjesta kertovaa ohjelmaa joka tuli jokunen vuosi sitten on uskominen. 

Nuoret lääkärit osaa teoriaa eniten ja ovat innokkaita työntekijöitä.

Heiltä puuttuu ainoastaan työkokemus, mutta lääketieteellinen tieto on tuoretta.

Mieluiten menen nuoren lääkärin vastaanotolle.

Viisikymppiset lääkärit ovat kyynisiä, työhönsä kyllästyneitä, ja usein tympeitä.

Usein huomaa miten välinpitämättömästi he potilaisiin suhtautuvat.

Myös osaamisessa aukkoja, jos ei seuraa oman alansa kehitystä aktiivisesti.

Aivan sama kuka lääkäri, kunhan joku hoitaa. Ei se lääkärikään saa valita potilaitaan iän eikä sukupuolen mukaan. Aika hölmö kysymys sinänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman samaa sukupuolta olevan lääkärin, olen yli nelikymppinen joten olisi helpompi selostaa vaivaansa suunnilleen saman ikäiselle. Nuoremman kanssa olisi jotenkin noloa.

Miksi alapeukut? Jos olisi jotain alapäävaivaa, en haluaisi minkään 25-30-vuotiaan jolpin vastaanotolle.

Olen vanhempi ihminen ja saanut terveyskeskuksessa aina parasta ja ystävällisintä palvelua nuorilta lääkäreiltä.

Se voi tuntua oudolta, mutta näin on ainakin itseni kohdalla.

Itseni ikäinen on yleensä helpointa kohdata, oli kyse mistä työstä tahansa.

Olen käynyt tosi ylimielisillä ja työhönsä leipääntyneillä vanhemmilla lääkäreillä ja toisaalta taas nuorilla lääkäreillä, jotka konsultoivat heti asiantuntijoita jos eivät itse tiedä. Eli ikä ei ratkaise mitään, vaan asenne.

Riippuu miksi menee lääkäriin. Terveyskeskuksissa mahdollisimman "alkuaiheessa" olevan, koska nämä ottavat työnsä vielä tosissaan ja määräävät tutkimuksia. Vanhemmat ovat jo kyynistyneet feikki/hysteerisairaisiin ja käskevät ottamaan buranaa vaivaan kuin vaivaan sen enempää tutkimatta.

Jos taas sieltä terkkarilta on päästy jatkohoitoon niin sitten vanhempi lääkäri. Kokemus auttaa arvioimaan esim. tarvittavia lääkemääriä ja muita tarvittavia hoitotoimenpiteitä.

Nuoremmilla lääkäreillä on kokemukseni mukaan paremmat vuorovaikutustaidot. Heillä tuntuu myös olevan niin vahva ammatillinen itsetunto, että tietävät milloin eivät tiedä ja konsultoivat kokeneempia tai erikoislääkäreitä helpommin tai kirjoittavat lähetteen eteenpäin. Konkarilääkäreille tuntuu joskus olevan henkilökohtainen epäonnistuminen, jos eivät pystykään ratkaisemaan kaikkea itse. Toki poikkeuksiakin on, molemmissa ikäryhmissä.

Lääketieteen alalla kehitys on jatkuvaa. Vanhempi lääkäri voi olla hyvä, jos on muistanut kehittää itseään ja käydä koulutuksissa. Nuoremmalla on varmuudella teoria paremmin hallussa, mutta käytännön kokemus puuttuu. Sanoisin, että ottaisin mieluiten 35-40-v lääkärin.

Muutama vuosi sitten menin yksityiselle itkevän vauvani kanssa. Lapsi oli silloin n. 10kk ja oli pari kuukautta itkenyt jo lähes "tauotta", yötäpäivää. Lapsella oli myös ihottumaa, joka välilä tuli ja meni, sillä hetkellä oli ihossa ihottumaa.

--> Vastassa oli lastentautien erikoislääkäri, vanhempi mies, arviolta n. 55-60 vuotias. Hän oli tosi työkeä ja tympeä. Tutki lapsen ja totesi lopulta todella vähättelevään sävyyn, että "toiset lapset itkee enemmän kun toiset". Kysyin ihottumasta ja ääneen pohdin, voisiko olla kyse esim. allergioista. Lääkäri lähes suutahti ja sen enempää kyselemättä tai tutkimatta totesi, että kyse on "vain atopiasta" ja neuvo rasvaamaan ja rasvaamaan lasta. Kerroin, että olen tehnyt niin. Tympeänä sanoi "rasvaa enemmän". Lähtiessäni vauvan kanssa kohti bussipysäkkiä, me molemmat vaan itkettiin, vauva sekä minä.

Menin kotiin ja samalla viikolla menin uudestaan lääkäriin, mutta eri paikkaan.

--> Vastassa oli itseni ikäinen, n. 30 vuotias nainen, joka oli heti hyvin empaattinen ja ymmärtäväinen. Tutki lapsen ja sanoi, että voi viitata allergiaan. Lääkäri teki lähetteen sairaalan lastenosastolle ja tilasi jopa taksin meille. Sairaalassa huomattiin, että lapsella oli refluksia ja sen myötä ruokatorvi tulehtunut (jonka vuoksi itki yötäpäivää). Lisätutkimuksissa myös selvisi, että lapsella on maito ja kananmuna-allergia. Olisipa minulla ollut silloin enemmän voimia, niin olisin tehnyt reklamaation ensimmäisestä lääkäristä, mutta voimia ei silloin ollut.

Alkuperäiseen kysymykseen palatakseni: Valitsisin koska tahansa nuoren lääkärin! 

3-kymppisen koska sillä paljon tuoreempaa tietoa lääkiksestä.

Olen itse nelikymppinen eli tuosta puolivälistä. Ikä on samantekevä, arvostan ammattitaitoa, tehokkuutta ja persoonaa.

Tosin taidan arvostaa juuri erilaista persoonaa kuin useimmat. Tykkään sellaisista vanhan koulun suorapuheisista ”no bulls*it”-lääkäreistä. Empatian haen ihan muualta, puhumattakaan mistään kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Lääkäri on sitä varten että ottaa tikun pois sormesta tai antaa rehellisen vastauksen siihen, tarvitsenko kolesterolilääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse nelikymppinen eli tuosta puolivälistä. Ikä on samantekevä, arvostan ammattitaitoa, tehokkuutta ja persoonaa.

Tosin taidan arvostaa juuri erilaista persoonaa kuin useimmat. Tykkään sellaisista vanhan koulun suorapuheisista ”no bulls*it”-lääkäreistä. Empatian haen ihan muualta, puhumattakaan mistään kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Lääkäri on sitä varten että ottaa tikun pois sormesta tai antaa rehellisen vastauksen siihen, tarvitsenko kolesterolilääkitystä.

Sama juttu. Paras lääkäri tähän mennessä on ollut virolainen töykeä nelivitonen nainen. Ei turhia puhele, hoitaa rivakasti hommat ja on tehokas. En kaipaa lääkäriltä teetä ja sympatiaa vaan diagnoosin ja hoidon.