Olen kyllästynyt olemaan ystäville kakkosvaihtoehto

Ehkä ystäväsi eivät halua hengailla sun kanssas eli a) olet rasittavaa seuraa b) heillä on kiire c) hanki uusia ystäviä

Miksi olet tuollaisten ihmisten ystävä? Olisiko parempi olla yksin?

Itse olen pistänyt poikki kaverisuhteet, jotka eivät ole vastavuoroisia. Suosittelen samaa sinulle. Olen paljon onnellisempi ja elämässäni on nyt vain ne oikeat ystävät.

Älä nyt vaan lähde mitään lahjoja postittelemaan. Eivät nuo ole ystäviä.

Tottakai ne käyttäytyy noin kun mahdollistat tuon kaiken. Miksi suostut tuollaiseen? Itse olen joutunut pistämään poikki tuollaisia kaverisuhteita, joissa minua ja kiltteyttäni on käytetty hyväksi. Vaikeaa se oli ensin jäädä yksin, mutta myöhemmin sain niitä oikeita ystäviä. Enkä enää siedä millaista kohtelua vain vaan elämässäni on vain oikeasti ne tosi ystävät nyt. Muuta en kaipaa.

Ajatus yksin olemista tuntuu myös pahalta. Toisaalta mietin, onko ero nykyiseen kovin suuri, kun ystäviä näkee pari hassua kertaa vuodessa. Mietin myös, onko uusien ystävien saaminen aikuisiällä helppoa, kun se on tuntunut vaikealta.

Ap

Arvaa. Sama täällä. Lopetin kaiken yhteydenpidon jne näihin paskapäihin. Miettiköön omaa käyttäytymistään, jos ihmettelevät, miksi heistä tuli ilmaa. Minun on paljon parempi ilman sitä porukkaa. He eivät ansaitse minulta mitään ja minun on parempi ilman heitä, vaikkei minulla ketään ystäviä olekaan, mutta minulla on oma ylpeyteni ja siitä pidän kiinni.

Samoja kokemuksia mulla. Annoin olla ja nyt 13 v ollut yksin. Joskus nuo ”ystävät” laittavat viestiä ja sanovat että on ”ikävä” mutta ei enää kiinnosta enkä edes vastaa heille enää.

Minulla on ollut koko aikuisiän sama tilanne. Helpotti, kun päätin etten välitä enää. Otan yhteyttä, jos siltä tuntuu. Vastaan jos siltä tuntuu. En lähetä enää kortteja enkä anna lahjoja. En yritä järjestää tapaamisia. Saatan ehdottaa kerran ja jos ei natsaa, niin ehdottakoon itse seuraavaa. Tajusin että on parempi olla vaikka ilman kavereita kuin sellaisten kaveri, jotka pahoittavat aina mielen. Se vapautti. Varsinkin paine katosi itseltäni. Sain jopa uusia tuttavuuksia, kun en kantanut enää henkistä taakkaa kakkosena olemisesta ja käyttänyt energiaani varalla roikkumiseen.

Sanoisin siis, että älä yritä enää enempää. Ota yhteyttä jos siltä tuntuu, mutta älä laske mitään näiden kaverien varaan. Jos ei heille tapaaminen sovi, odota että he ottavat yhteyttä. Älä laita kortteja, älä osta lahjoja. Älä alistu varasijalle. Hyväksy, ettet ole heille yhtä törkeä kuin he sinulle. Se sattuu, mutta pian helpottaa. Osa, ehkä kaikki, katoavat elämästäsi. Mutta onko sillä oikeasti väliä, jos kohtelu on tuollaista. Ala käymään itseksesi elokuvissa ja konserteissa. Kyllä siellä käy ihmisiä yksinkin. Saat voimaa siitä, että uskallat olla itsenäinen, lupaan sen. Hyvää joulumieltä sinulle!

Tsemppiä Ap! Olisipa minulla kaltaisesi ystävä! Olisi ihana tulla joulun alla kylään, juoda lämmintä ja jutella mukavia. :) Toivottavasti löydät vielä ystäviä, jotka arvostavat sinua!

Kiitos kaikista kannustavista vastauksista. Mukava, kun kokemustani ei ole väheksytty. On lohdullista kuulla, että täällä on muitakin saman ongelman kanssa painineita, joilla tilanne on helpottanut.

Ap

hyväksy siis ettet ole heille yhtä tÄrkeä, voit olla kuitenkin yhtä törkeä. Joskus jopa kieltäytyä, jos he ehdottavat jotain. Itsehän aloin kieltäytyä ja sanoin, että olen menossa kaverin kanssa jonnekin. Yksi hölmö kysyi, että ”Kenen muka?” Luuli siis että olin laskenut vain hänen varaan menoni. Joskus valehtelinkin, että on nyt muuta menoa enkä pääse. Osalta alkoi löytyäkin tilaa myös minulle. T.9

Kynnysmatoksi ei kannata ryhtyä. Aikuisenakin voi saada uusia ystäviä, jotka ovat aidosti ystävällisiä. Harrastuksista, puolison kautta jne. voi löytyä monta mukavaa ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pistänyt poikki kaverisuhteet, jotka eivät ole vastavuoroisia. Suosittelen samaa sinulle. Olen paljon onnellisempi ja elämässäni on nyt vain ne oikeat ystävät.

Samaa mieltä vaikka minulla ei enää ole elämässäni yhtään ihmistä, ystävistä puhumattakaan. Tuollainen hyväksikäyttö ja plan beenä oleminen on todella raskasta ja tuh¤aa terveen itsevarmuuden sekä ainoastaan laskee elämänlaatua.

Parempi yksin kuin huonossa ystävyyssuhteessa.

Et ole ainoa. Minulla on auto, ja minut muistetaan vain kun tarvitaan ilmaista kyytiä.

Sama kokemus. Nykyinen fomo tekee sen, ettei tapaamisiin uskalleta sitoutua tai ne perutaan viime tingassa paremman jutun osuessa kohdalle. Jotain hyvää oli lankapuhelinajoissa, kun toinen ei voinut ilmoittaa sinulle hetkeä ennen näkemistä et nyt väsyttää enkä jaksa lähteä luoksesi.

Hienoa, kun kerrankin ketjussa on asiallisia neuvoja ja kannustavaa asennetta! Ei ole oma syy, jos kaverit käyttäytyvät itsekkäästi. Kaikki eivät vastaa ystävällisyyteen hyvällä.

Minulla on ystävä joka ottaa minuun yhteyttä silloin kun tarvitsee jotain eli vaikka kyytiä jonnekin. Kun kyselen kuulumisia niin vastaa parilla sanalla. Ei kysele minun kuulumisia. Usein vastaa vain pelkällä hymiöllä.

Mä jätin tollaset kaverit itsekin, paljon mukavampaa yksin.

Ja päätökseni tein kun mulla vaihtu numero, laitoin kaikille siitä viestiä ja arvaa kui moni vaihtoi, sit ne ain ihmetteli kuka olen. Silleen ööää...

Ei oo nykyään vaikeeta numeroo vaihtaa puhelimen yhteystietoihin, jos ei jaksa sellasta vaivaa tehdä ni soronoo.

Suosittelen etsimään uusia ystäviä. Minulla avautui silmät, kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa. Miehen ystävät odottivat tapaamistani, kyselivät mieheltä koska näkevät meidät ja kutsuivat myös minut juhliin, illanistujaisiin jne. Hämmästyin tuosta mielenkiinnosta ja ystävällisyydestä, kun omat ystäväni eivät kutsu minua juhliinsa. Eli toisenlaisiakin ystäviä voi olla. Rohkeasti etsimään sellaisia, Ap!😊