Eräs mies sanoi, että pikkulapsiaikana täytyy parisuhde laittaa tauolle
Tutustuin vajaa 5-kymppiseen mieheen, jolla on yksi aikuinen lapsi, jonka hän sai 23-vuotiaana. Hän kertoi, että erosi lapsen äidistä kun lapsi oli 3-vuotias, mutta kuitenkin ollut koko ajan tiiviisti mukana lapsen elämässä ja nykypäivänäkin on läheiset välit lapsen kanssa.
Kun otin puheeksi sen, että tuntuu, että nykypäivänä moni eroaa pikkulapsiaikana (tai ainakaan se ei ole harvinaista), että mikähän siinä on syynä, kun luulisi sen olevan raskasta hoitaa kaikki lapsen asiat yksin kuin yhdessä, johon mies vastasi, että lapsen syntymä on suuri mullistus parisuhteelle ja että pikkulapsiaikana parisuhde täytyy käytännössä laittaa tauolle. Kun molemmat vanhemmat käy töissä niin ei sitä energiaa vaan enää jää parisuhteen hoitamiseen. Ja monellakaan ei edes ole ketään sukulaisia, siskoja, veljiä tai vanhempia, jotka voisivat ottaa sen taaperon hoitoon päiväksi tai viikonlopuksi vaan vanhempien täytyy itse hoitaa kokonaan omat lapsensa. Eli jos hankit lapsen, niin silloin siihen täytyy asennoitua niin, että se lapsi tulee ykkösenä tärkeysjärjestyksessä.
Mitä mieltä olette tuosta ?
Kommentit (16)
Tietenkin se menee noin. Itsekkäät kitisijät sitten eroaa kun ei kestä todellisuutta ja lapsiperhe-elämää. Tai siis yleensä mies ei kestä.
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se pitkälti menee. Lapsen tarpeet tulee ensin. Omat perästä. Meillä parisuhdetta hoidettu iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Ehkä kerran vuodessa lapset saatu mummolaan/siskolle/kunnille hoitoon.
Iltaisin voi olla tosi väsynyt, ettei jaksa tehdä mitään. Ja toinen (tai molemmat) voi tehdä vuorotyötä, niin ei sitä yhteistä aikaa edes ole paljoa.
Että miksi kuuntelet lapsensa äidin jättäneen eronneen polygamistin viisastelua, kun on selvästi toiminut itse päin vastoin? Ukko biojätteeseen ja lue vaikka joku hyvä kirja mieluummin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se pitkälti menee. Lapsen tarpeet tulee ensin. Omat perästä. Meillä parisuhdetta hoidettu iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Ehkä kerran vuodessa lapset saatu mummolaan/siskolle/kunnille hoitoon.
Iltaisin voi olla tosi väsynyt, ettei jaksa tehdä mitään. Ja toinen (tai molemmat) voi tehdä vuorotyötä, niin ei sitä yhteistä aikaa edes ole paljoa.
Lapsen äidin ei tulisi käydä töissä ollenkaan, vaan olla kotona ja kasvattaa sitä lasta. Totta kai nainen uupuu, jos tekee kolmea täyspäivätyötä päällekäin (lapsi, palkkatyö, mieslapsen pillutarpeet ja muu vammastelu).
Eronneissa perheissä on nykypäivänä tasan yksi syyllinen ja se ei ole lapsi eikä nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se pitkälti menee. Lapsen tarpeet tulee ensin. Omat perästä. Meillä parisuhdetta hoidettu iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Ehkä kerran vuodessa lapset saatu mummolaan/siskolle/kunnille hoitoon.
Iltaisin voi olla tosi väsynyt, ettei jaksa tehdä mitään. Ja toinen (tai molemmat) voi tehdä vuorotyötä, niin ei sitä yhteistä aikaa edes ole paljoa.
Lapsen äidin ei tulisi käydä töissä ollenkaan, vaan olla kotona ja kasvattaa sitä lasta. Totta kai nainen uupuu, jos tekee kolmea täyspäivätyötä päällekäin (lapsi, palkkatyö, mieslapsen pillutarpeet ja muu vammastelu).
Eronneissa perheissä on nykypäivänä tasan yksi syyllinen ja se ei ole lapsi eikä nainen.
Totta tämäkin. Meillä tosin lasten isä oli se joka oli pienten kanssa kotona kun itse kävin töissä. Ruoka valmiina ja pyykit pestynä. Parisuhde voi hyvin, vaikka ÄITI kävi töissä.
Kyllä miehille riittäisi parisuhdeajaksi pikkulapsiaikana, kun nainen avaisi haaransa. Taitaa vaan olla usein liikaa pyydetty.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehille riittäisi parisuhdeajaksi pikkulapsiaikana, kun nainen avaisi haaransa. Taitaa vaan olla usein liikaa pyydetty.
Mitäs sitten kun mies ei vaan halua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehille riittäisi parisuhdeajaksi pikkulapsiaikana, kun nainen avaisi haaransa. Taitaa vaan olla usein liikaa pyydetty.
No mitä se haarojen avaaminen auttaa, jos nainen ei ole kiihottunut? Onko parisuhdeaika mielestäsi sitä, että mies masturboi itsensä naiseen?
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin se menee noin. Itsekkäät kitisijät sitten eroaa kun ei kestä todellisuutta ja lapsiperhe-elämää. Tai siis yleensä mies ei kestä.
Miksi mies haluaisi tuollaista elämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin se menee noin. Itsekkäät kitisijät sitten eroaa kun ei kestä todellisuutta ja lapsiperhe-elämää. Tai siis yleensä mies ei kestä.
Miksi mies haluaisi tuollaista elämää?
Monet miehet (hyvät isät) tajuavat että pikkulapsi aika ei kestä ikuisesti ja lapsi ei kohta enää tarvisekkaan äidin jatkuvaa huomiota. Myös jos mies tajuaa osallistua enemmän perhe-elämään niin äidille jää enemmän aikaa ja jaksamista panostaa parisuhteeseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin se menee noin. Itsekkäät kitisijät sitten eroaa kun ei kestä todellisuutta ja lapsiperhe-elämää. Tai siis yleensä mies ei kestä.
Miksi mies haluaisi tuollaista elämää?
Monet miehet (hyvät isät) tajuavat että pikkulapsi aika ei kestä ikuisesti ja lapsi ei kohta enää tarvisekkaan äidin jatkuvaa huomiota. Myös jos mies tajuaa osallistua enemmän perhe-elämään niin äidille jää enemmän aikaa ja jaksamista panostaa parisuhteeseen
Jos lapsia tehdään kolme, niin kestää pikkulapsiaika vähintään vuosikymmenen, eikä ole mitään takeita paremmasta. Pikkulapsiajan jälkeen alkavat ruuhkavuodet ja jälkikasvun harrastuksiin kuskaaminen. Tervemenoa kuskaamaan, toimitsemaan ja myymään makkaraa. Ehkä sitten eläkkeellä on aikaa...
^hyvä pointti. Jos lapsia hankkii vaikka kaksi kolmen vuoden ikäerolla, niin se pikkulapsiarki kestää joku 9 vuotta kunnes nuorempi aloittaa eskarin ja onhan se silloinkin aika pieni.
No heikoissa kantimissa on parisuhde, jos se on joidenkin mummolapäivien varassa, vaikka olisi se mahdollisuus viedä lapset mummolaan. Me ollaan huomioitu toisiamme ihan sen tavallisen arjen keskellä, lasten pyöriessä ympärillä. Ei lasten ja aikuisten tarpeiden tarvitse sulkea toisiaan pois.
Noinhan se pitkälti menee. Lapsen tarpeet tulee ensin. Omat perästä. Tietysti hyvinvoiva parisuhde on lapsen etu, mutta jos rahaa maksulliseen lapsenhoitajaan ei ole, kuten meillä niin silloin pitää itse hoitaa (jos ei siis ole ketään läheistä hoitamassa).
Meillä parisuhdetta hoidettu iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Ehkä kerran vuodessa lapset saatu mummolaan/siskolle/kunnille hoitoon.
Molemmat on vauvavuosina ymmärtänyt että väsymys tekee kiukkuiseksi ja kaikkea silloin sanottua ei tarvitse ottaa niin todesta. Anteeksi pyydetty puolin ja toisin.
-neljän äiti