Lue keskustelun säännöt.
Vaikea masennus ja ilta-ahdistus
08.12.2019 |
Kuinka selviät?
En ole itsetuhoinen, mutta kuolemankaipuinen, illat menneet syksyn edetessä todella pahoiksi. Sairastanut olen vuosikymmeniä. Rauhoittavat auttavat tiettyyn pisteeseen, sen jälkeen on vaikeaa.
Kommentit (15)
Mulla oli ennen aina joka ilta kello seittemän. Kuuma kylpy, hassujen piirrettyjen kattelua, teetä ja jotain hyvää, tai muuta vastaavaa touhua joka vie ajatuksen pois. Sit vaan muistutin itelleni, että tää on vaan se sairaus, oikeasti ei ole hätää. Hirveen rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko klassinen musiikki kuulokkeista kuunnellen vähän? Vaikka Sibeliusta, tai Chopinin pianokonserttoja. Itselläni auttaa surumielisyyteen ja yksinäisyyden tunteeseen, tulee tunne että on osa jotain suurempaa.
Musiikki auttaa ajoittain kyllä noihin tunteisiin, soitan myös itse. Iltaisin en tunne surumielisyyttä tai yksinäisyyttä, tunnen puhdasta kuolemankaipuuta, halua vajota tyhjyyteen. Sen lisäksi aivan fyysistä, voimakasta ahdistusta.
Kun paha ahdistus iskee, yritän keskittyä hengittämään syvään nenän kautta sisään ja hitaasti pitkään suun kautta ulos ja ajattelen että tää on tää kohtaus vaan, ihan kohta tää menee ohi... kun seinät kaatuu päälle, vien vaikka roskiksen ulos ja kävelen samalla korttelin ympäri hitaasti. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ennen aina joka ilta kello seittemän. Kuuma kylpy, hassujen piirrettyjen kattelua, teetä ja jotain hyvää, tai muuta vastaavaa touhua joka vie ajatuksen pois. Sit vaan muistutin itelleni, että tää on vaan se sairaus, oikeasti ei ole hätää. Hirveen rasittavaa.
Minä en usko että tämä on oikeasti vain tämä sairaus. Kyllä tämä on ihan minun psyykkinen olomuotoni. Ja on oikeasti ”hätä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on nyt vähän karu neuvo, ja minä karu ihminen, mutta laitan sen silti. Oletko koskaan kokeillut ns. kuolemamesitaatiota? Jos kerran haluat kuolla, keskity siihen. Keskity ja tiiviisti mietiskele miltä tuntuu kuolla. Vajota. Unohtaa. Luopua. Miltä kuolema tuntuu fyysisesti. Anna itsellesi lupa kuolla - mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ennen aina joka ilta kello seittemän. Kuuma kylpy, hassujen piirrettyjen kattelua, teetä ja jotain hyvää, tai muuta vastaavaa touhua joka vie ajatuksen pois. Sit vaan muistutin itelleni, että tää on vaan se sairaus, oikeasti ei ole hätää. Hirveen rasittavaa.
Minä en usko että tämä on oikeasti vain tämä sairaus. Kyllä tämä on ihan minun psyykkinen olomuotoni. Ja on oikeasti ”hätä”.
No mutta jos on joku oikeesti hätä, niin silloin sille voi yleensä tehdä jotain! Ja se on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen että osalla meistä on jotenkin ylivirittynyt hermosto ja ahdistuneisuus on seurana melk6koko ajan. Kai se on vaan hyväksyttävä? Itse olen kärsinyt sekä masennuksesta että ahdistuneisuudesta. Masennus on melkein helpompi kestää, se on sellaista "sammumista" siinä missä ahdistus on kauhean aktiiviststa, fyysistä, tukalaa, tukehtumista.
Voiko kuoleman kaipuusi olla osaksi levon tarvettta, hiljaisuuden kaipuuta? Ovatko päiväsi liian rakkaita, vaativia ja kuormittavia sinulle?
1
Viime viikolla juuri tein aloituksen ahdistuksen keskellä. Oli vielä työhaastattelukin tulossa. Jotenkin kokosin.itseni ja hengitysharjoitukset auttoivat. Kuuntele sinäkin jotain rentoutusharjoitusta youtubesta. Juo vaikka lämmintä kaakaota ennen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhoittava iltatee voisi auttaa
Valeriaanatee tai uute
Auttaa en osaa, mutta jaan fiiliksesi! Kiva kun joku kertoo niistä suoraan. Paljon voimia, toi kuolemameditaatio kuulostaa aika hyvältä - taidan kokeilla sitä itsekin. Karuimman kautta on usein paras. ”Kuollaanpa sitten prkl!”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttu tunne, ollut läsnä taas koko illan. Lääkkeet vie pahimman terän ahdistuksesta, mutta surumielisyys vaan painaa maahan. Mietin kaikkia niitä, jotka olen menettänyt. Luen vanhoja päiväkirjoja ja kaipaan menneeseen. Pääsispä takaisin 80-luvulle, ja vois aloittaa kaiken alusta. Voimia sulle kohtalotoverilta ❤
Minä ahmin. Ei tämä ole hyvä vinkki, mutta itse kun tuolle päälle tulen, saatan viettää jääkapissa useita tunteja. Kalliiksi tulee ja masentaa entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenta,
Parempi nyt aamulla?
Voi hyvin.
Auttaisiko klassinen musiikki kuulokkeista kuunnellen vähän? Vaikka Sibeliusta, tai Chopinin pianokonserttoja. Itselläni auttaa surumielisyyteen ja yksinäisyyden tunteeseen, tulee tunne että on osa jotain suurempaa.