Lapsuuden kodissani, aina kun joku kävi kylässä, isäni haukkui vieraan/vieraat heidän lähdettyään

Ja ennen kaikkea, miten äitisi jaksaa moista jos ei itse ole samanlainen?

Minulle tuo on tuttua lapsuudenkodistani. Syynä lienee heikko itsetunto.

Onks meillä sama isä? Tuskin, mutta mun isä ja äiti molemmat samanlaisia. Haukkuvat kaikki paitsi veljeni. Velejestä toki muistavat hänen nuoruuden tekonsa ja niitä muistelevat. Isäni on mun silmissä täys paska tyyppi ja odotan hänen kuolemaansa koko ajan. On yli 70-vuotias.

Meillä se oli äiti.

Jos muuten ok, niin ulkonäkö ainakin haukuttiin.

Voi olla että hän kokee jonkinlaista alemmuudentunnetta muihin nähden. Ylipäätään huono itsetunto saa osoittelemaan virheitä toisista. Ikävä tapa, muttei välttämättä tee sitä pelkästään ilkeyttään.

Mulla on töissä esimies, joka juttelee mukavia ihmisille. Jälkikäteen haukkuu toisen ja levittelee yksityiselämän tiedot kaikille. Sama ihmistyyppi?

Narsistinen ja kateellinen ihminen, jolla on heikko itsetunto.

Suomalaisuus syynä. Varmaan joku geeniperimäjuttu.

Todella tutun kuuloista! Oletteko tekin Kainuusta kotoisin?

Ei olla vaan Turusta.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisuus syynä. Varmaan joku geeniperimäjuttu.

Ei ole kaikilla. Oikeasti meillä koko suvussa olen kuullut puhuttavan enimmäkseen hyvää niistä ketkä ei ole paikalla.

Tuo kaikki on tyhmiä ja kaikki on perseestä asenne on myös mieheni isällä.

Tympii käydä siellä, kun "naapuri on vaihtanu autoa tollaseen paska-autoon röh röh, ei sen tartte edes käydä töissä ku sen akka tienaa. Laiska tyhjäntoimittaja koko ukko!" Ja tvtä kattoessa "miks ihmeessä tälläsiä persemainoksia pitää olla!?"

Pienestä vauvasta, jolla kakka ohi vaipan "Opettelis käymään pöntöllä paskalla, eikä paskoisi housuun!"

Ja kaikki sellaisella huutavalla ja tympeällä äänensävyllä. Muutenkin on kyllä yleensä ihan kuin joku kiukutteleva teini.

Isäni kauhistelee esim vessapaperin kulutusta. Et käteen pitäisi pyyhkiä. Haukkuu minut, mun exäni ja meidän elämän samoin serkkuni jne.

En tiedä voiko olla kyse heikosta itsetunnosta, koska minun vanhempani tekivät samaa ja ovat hyvin koulutettuja ja korkeissa asemissa aloillaan. Heidän ystävänsä puolestaan ovat huonommin koulutettuja, eivätkä niin korkeissa asemissa työelämässä. Varallisuutta löytyy vaikka muille jakaa, joten en usko että kyse olisi heidän kohdallaan materian tai statuksen kadehtimisesta.

Kaikesta huolimatta haukkuvat kaikki vieraansa juuri ap:n tavoin.

Uskon, että haukkuvat myös minut ja perheeni aina jälkikäteen, kun olemme tavanneet.

Ap on varmasti minun sisarpuoli, turustahan olit?

Meillä oli sama, mutta haukkuja oli äiti. Eikä se valitettavasti ole miksikään muuttunut.

Muutama viikko sitten olin auttamassa häntä muutossa, ja joka kerta kun pääsimme tavaroiden kanssa sisään hänen asuntoonsa, hän nauroi ja ivasi vastaantulleita täysin tuntemattomia ihmisiä, siis uusia naapureitaan. ”Olipa se lihava, kävelipä se kömpelösti, sokeako se oli, näyttipä tyhmältä, huomasitko likaiset hiukset...”. Ja siis näitä ihmisiä kohdatessaan hän tervehti iloisesti ja hymyili maireasti. Tuli niin huono olo enkä ole ollut yhteydessä viikkoihin.

Tuollainen negailu taitaa olla aika yleistä vanhemmilla ikäpolvilla. 

Meillä ei sentään haukuttu ihmisiä tuolla tavalla, mutta vanhemmillani oli ihmeellinen tapa paheksua ja ihmetellä vähän kaikkea, mikä poikkesi oman perheen tavoista. Kasvaessani sain luonnollisesti oman osani tuosta paheksunnasta, jos kehtasin olla eri mieltä jostain, jos yritin pyytää itselleni jotain vanhempien mielestä "turhaa" tai jos en osannut jotain kotihommaa neuvomatta. Isä oli etäinen, jyrkkä ja ankara, äiti puolestaan välinpitämätön ja ailahteleva. Etenkin teininä tunsin olevani aina vähän tiellä, ja jossain vaiheessa äiti tuntui suorastaan inhoavan minua, tai siltä se ainakin tuntui.

Nyt aikuisena minulla on vanhempiin vähän ristiriitaiset välit, olen arka ja kärsin masennuksesta. Huomaan usein pohtivani, saanko pyytää itselleni mitään, saanko toivoa mitään, saanko valittaa mistään, saanko sanoa mielipiteeni jne. Ajatus "en ansaitse mitään [hyvää]" oikeastaan seuraa vuodesta toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä voiko olla kyse heikosta itsetunnosta, koska minun vanhempani tekivät samaa ja ovat hyvin koulutettuja ja korkeissa asemissa aloillaan. Heidän ystävänsä puolestaan ovat huonommin koulutettuja, eivätkä niin korkeissa asemissa työelämässä. Varallisuutta löytyy vaikka muille jakaa, joten en usko että kyse olisi heidän kohdallaan materian tai statuksen kadehtimisesta.

Kaikesta huolimatta haukkuvat kaikki vieraansa juuri ap:n tavoin.

Uskon, että haukkuvat myös minut ja perheeni aina jälkikäteen, kun olemme tavanneet.

Huono itsetunto voi olla kenellä vaan, ei se asemaa tai varallisuutta katso.

Minun äidilläni kyllä on huono itsetunto, hän on kouluttamaton ja eläkkeensä on pieni. Eniten hänen suustaan kuulemani lausahdus onkin ”mikäköhän sekin luulee olevansa”. Ja aivan takuulla hän haukkuu myös minut ja puolisoni joka tapaamisemme jälkeen, en edes kuvittele muuta.

16

Vierailija kirjoitti:

Tuo kaikki on tyhmiä ja kaikki on perseestä asenne on myös mieheni isällä.

Tympii käydä siellä, kun "naapuri on vaihtanu autoa tollaseen paska-autoon röh röh, ei sen tartte edes käydä töissä ku sen akka tienaa. Laiska tyhjäntoimittaja koko ukko!" Ja tvtä kattoessa "miks ihmeessä tälläsiä persemainoksia pitää olla!?"

Pienestä vauvasta, jolla kakka ohi vaipan "Opettelis käymään pöntöllä paskalla, eikä paskoisi housuun!"

Ja kaikki sellaisella huutavalla ja tympeällä äänensävyllä. Muutenkin on kyllä yleensä ihan kuin joku kiukutteleva teini.

Jostain syystä tulee ex-appiukko mieleen, vaikka hän ei käyttänytkään tuollaista kieltä. Hänellä oli kuitenkin sellainen tyyli, että joka ikistä asiaa piti kommentoida jollain kummallisella, semi-ilkeän kuuloisella näpäytyksellä. Tietysti hänellä oli myös kaikesta mielipide. 

Onko kukaan tavannut ihmistä joka ei puhu pahaa toisista ihmisistä? On sellaisia kai olemassa, mutta ne ovat hyvin harvinaisia.