Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset eivät osaa olla sosiaalisia ja keskustella?
03.12.2019 |
Olen jo pidemmän aikaa kiinnittänyt raivostuttavaan asiaan huomiota. Jos juttelen työkavereiden, ystävien tai sukulaisten kanssa, harvassa ovat ihmiset ketkä kykenevät käymään tasavertaista keskustelua toisen ihmisen kanssa, ilman että kertovat vain omista asioistaan.
Muutama esimerkki: Kerroin työkaverilleni sukulaiseni menehtyneen aamulla sydänleiklauksen jälkeen, pitkästä elvytyksestä huolimatta. "Joo minunkin veli elvytettiin viime viikolla". Keskustelu jäi siihen.
Teen vuorotyötä ja kerroin iloisena perjantaina, kuinka minulla on vapaa viikonloppu. "Minulla on viisi päivää töitä putkeen, yksi vapaa, kuusi töitä, yksi vapaa".
Näimme sukulaisiani vähän aikaa sitten. Emme olleet nähneet polvileikkaukseni jälkeen ja kerroin siitä pääpiirteittäin. "Aijaa joo. Minulla oli selässä välilevyn pullistuma ja päläpäläpälä". Kerrotaan juurta jaksaen viisi minuuttia koko sairaus kertomus, ja naureskellaan muka hauskoille jutuille, mitä oli niin nokkelana osannut laukoa höpsölle lääkärille. Minun leikkauksesta tai kuntoutuksesta ei kysytty sanallakaan tai oltu muutenkaan kiinnostuneita. Näiden samaisten sukulaisten luona minun perheeni kuulumisista ei ollut mitään puhetta, kerrotaan vain juurta jaksaen omista asioista. Kuuntelin varmaan viiden minuutin selostusta, kuinka firman pikkujouluissa syötiin ankan rintafilettä ja hmmmm, mitäs siinä kastikkeessa olikaan mausteena. Jep, todella kiinnostavaa. En enää jaksanut itse edes yrittää keskustella, ajattelin olla hiljaa ja kuunnella vain heidän sepustustaan.
En tajua miksi monet ihmiset eivät ole kykeneväisiä keskusteluun. Oikein odotetaan, että toinen osapuoli hiljenee, että pääsee kertomaan omaa juttuaan asiaan liittyen, mikä yleensä on vielä suurempaa ja mahtavampaa. Parhaat tapaukset eivät edes kuuntele loppuun, vaan alkavat puhua päälle.
Miksi ihmiset eivät kykene normaaliin keskusteluun? Minusta monesti sanotaan, että olen niin mukava ja minun kanssani on niin kiva keskustella. En keksi tähän mitään muuta syytä kuin sen, että otan vastapuolen myös huomioon ja kyselen heiltä asioita. Enkä nyt tarkoita, että utelen henkilökohtaisuuksia, vaan lähinnä esimerkiksi, jos kuulisin jonkun käyneen polvileikkauksessa, kysyisin, kuinka kuntoutus on sujunut. Minulta tätä on tainnut kysyä ainoastaan äitini ja työterveyslääkäri.
Kiinnittäkää ihmiset huomiota keskustellessanne myös vastapuoleen. Jos joku kysyy mitä kuuluu, muistakaa kysyä sitä myös itse kysyjältä, älkääkä vain puhuko yksipuolista monologia. Kiitos. Ugh.
Kommentit (19)
No jos ei omasta kokemuksesta saa kertoa, niin en osaisi vastata kuin aha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet luulevat olevansa sosiaalisia juuri siten, että kertovat avoimesti omista asioistaan. Itsensä korostamisella ei valitettavasti ole mitään tekemistä sosiaalisuuden ja pelisilmän kanssa.
Eikö keskustelun ole tarkoitus olla vastavuoroista? Onko keskustelu sinun mielestäsi sitä, että muut kuuntelevat ongelmiasi?
Vihdoinkin joku puki sanoiksi sen, mikä minua on myös ärsyttänyt jo pitkään.
Olen tavannut monia ihmisiä, jotka ovat ehkä sosiaalisia (viettävät mielellään aikaa muiden kanssa, juttelevat mielellään) mutta joilla on huonot sosiaaliset taidot (puhuvat vain itsestään, puhuvat päälle, kyselevät asiattomuuksia jne.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5
Ensinnäkin:
Ei elvytystilanteita satu tämän tästä muualla kuin sykkeessä.
Lisäksi provosi on muutenkin niin huono että lukeminen jäi viiteen riviin.
Mieti itse miksi.👎
"Kerroin työkaverilleni sukulaiseni menehtyneen aamulla sydänleiklauksen jälkeen, pitkästä elvytyksestä huolimatta. "Joo minunkin veli elvytettiin viime viikolla". Keskustelu jäi siihen."
Mitä tuossa olisi pitänyt sanoa? Osanotot ja sitten keskustelu kuollut samalla tavalla? Taidat olla niitä, jotka ei kerro asioita ellei kysele, ja siksi pidät muita moukkina kun kertovat kyselemättä. Tuossakin tilanteessa olisit voinut jatkaa voivottelemalla noista yllättävistä kuolemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ap, esim. kahden ensimmäisen esimerkin jälkeen pallo olisi ollut taas sinulla. Olisit itse voinut kysyä tai kommentoida veljen elvytystä (jäikö henkiin kumminkin?) tai päivitellyt/pahoitellut toisen pitkää työputkea.
Tiedän kyllä itsekin, että yleensä nämä tyypit innostuvat vain kertomaan enemmän omista jutuistaan, kun (sosiaalisen) kiinnostuksen ovi on raottunut.
Olen paljon tekemisissä vanhempien, keskiluokkaisten brittien kanssa ja pakko myöntää, että heidän sosiaalinen sivistyksensä on valovuosia edellä suomalaisia. Kohteliaasti kysellään ja kommentoidaan ventovieraidenkin kanssa. Jutellaan sujuvasti yleisistä aiheista ja väliin laitetaan omakohtaista kokemustietoa. Toiselle annetaan suunvuoro ja tilaisuus sanoa sanottavansa. Ja näin juttu jatkuu polveillen.
Vierailija kirjoitti:
"Kerroin työkaverilleni sukulaiseni menehtyneen aamulla sydänleiklauksen jälkeen, pitkästä elvytyksestä huolimatta. "Joo minunkin veli elvytettiin viime viikolla". Keskustelu jäi siihen."
Mitä tuossa olisi pitänyt sanoa? Osanotot ja sitten keskustelu kuollut samalla tavalla? Taidat olla niitä, jotka ei kerro asioita ellei kysele, ja siksi pidät muita moukkina kun kertovat kyselemättä. Tuossakin tilanteessa olisit voinut jatkaa voivottelemalla noista yllättävistä kuolemista.
Voi sanoa vaikka: voi miten ikävää. Olitteko te läheisiä? Siitä se keskustelu lähtee. Ymmärrän ap'ta täysin. Monilla on huonot keskustelutaidot ehkä siksi, että kotona ei olla totuttu keskustelemaan . Tai jotkut ovat vain itsekkäitä ja tahdittomia ja puhuvat vain itsestään. Tunnen sellaisenkin joka soittaa ja puhuu 45 minuuttia puhelimessa. Toisessa päässä sanotaan vain ai jaa, joo ja no moikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä omien asioiden monologi on tosi yleistä varsinkin pitkäaikaissairaiden ja vanhusten kanssa.
Jostain syystä se omien asioiden jakaminen kiinnostaa paljon enemmän kuin muitten kuulumiset. Kysytään ehkä muodon vuoksi jotain, odotetaan jos maltetaan että toinen vastaa, omana vastakommenttina "jaa" ja aletaan taas pälättämään omia asioita.
Tosi kova tarve selostaa itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Mutta ap, esim. kahden ensimmäisen esimerkin jälkeen pallo olisi ollut taas sinulla. Olisit itse voinut kysyä tai kommentoida veljen elvytystä (jäikö henkiin kumminkin?) tai päivitellyt/pahoitellut toisen pitkää työputkea.
Tiedän kyllä itsekin, että yleensä nämä tyypit innostuvat vain kertomaan enemmän omista jutuistaan, kun (sosiaalisen) kiinnostuksen ovi on raottunut.
Olen paljon tekemisissä vanhempien, keskiluokkaisten brittien kanssa ja pakko myöntää, että heidän sosiaalinen sivistyksensä on valovuosia edellä suomalaisia. Kohteliaasti kysellään ja kommentoidaan ventovieraidenkin kanssa. Jutellaan sujuvasti yleisistä aiheista ja väliin laitetaan omakohtaista kokemustietoa. Toiselle annetaan suunvuoro ja tilaisuus sanoa sanottavansa. Ja näin juttu jatkuu polveillen.
Niinpä, ap:llakin on vastuu keskustelun etenemisessä. Vai olettaako ap, että keskustelun pitäisi koskea vain hänen asioitaan?
Se on kyllä totta, että jotkut vain pälättävät ja vastavuoroinen keskustelu on yksinkertaisesti mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En välttämättä halua kuulla minulle tuntemattomien ihmisten sydänleikkauksista ja menehtymisistä. Sori vain, työkaveruudessa on rajansa.
Kouluun pitäisi saada oppiaineeksi keskustelun taito, sosiaaliset taidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meistä suurin osa keskustelee omalla monologilla. Harvalla on taitoa kuunnella, kysyä ja kiinnostua toisesta.
Jos on hyvä yleissivistys, jutun juurta löytyy. Mutta jos et lue mitään muuta kuin av:ta, et harrasta mitään, et ole edes työssä tai opiskele, mitäs sitä sitten.
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat ap! Minuakin tämä on ärsyttänyt pitkään, nimittäin muuten niin rakkaalla miehelläni on taipumusta tällaiseen (ja vanhempansa ovat vielä paljon pahempia). Minua hävettää jos meille tulee vieraita vaikka kahville ja mies yrittää pitää keskustelun koko ajan omissa asioissaan. Yritän sitten paikkailla häntä ja ns. "käytän kaikki puheenvuoroni" vieraiden kuulumisten kyselyyn että keskusteluun tulisi edes vähän tasapainoa. Olen jo kauan miettinyt miten sanoisin tästä nätisti miehelleni :/
Hyvät sosiaaliset taidot ei ole sillä joka puhuu koko ajan vaan sillä joka kuuntelee tarkimmin.
Nykyaikana on todella mukava myös keskustella ihmisten kanssa ketkä vain räpeltävät kännykkäänsä ja kysyvät sitten jutun loputtua ai mitä sanoitkaan.
Kaikilla ei ole yhtä hyviä sosialistisia taitoja.