Lue keskustelun säännöt.
Kertoisitko masennuksesta esimiehelle?
29.11.2019 |
Olen vakituisessa työssä asiantuntijana. Työsuhde on nyt kestänyt n. puolitoista vuotta. Minulla on toistuva masennus, ja siihen jatkuva lääkitys. Viimeisin masennusjakso oli vuonna -13. jolloin jäin sairauslomalle kolmeksi kuukaudeksi. Viihdyn nykyisessä työssäni. Kiireisiä aikoja on välillä ja välillä rauhallisempaa. Olen pärjännyt hyvin. Viime aikoina olen ollut kuormittunut ja pyysin esimieheltä töiden uudelleen järjestelyä joiltain osin, koska koen minulla olevan liikaa työtehtäviä ja olen stressaantunut. Keskustelu on ensi viikolla. Kertoisinko hänelle tästä taustastani, jos se auttaisi pomoa ymmärtämään minua ja tilannettani?
Kommentit (18)
ofkourse, sen pitää saada tietää se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös toistuva masennus ja en usko, että kertoisin työnantajalle asiasta, ennen kuin on jostain syystä pakko. Sanoisin vain tuon mitä olet sanonut, että liikaa töitä ja siitä tullutta stressiä. Niinhän on useimmilla täysin terveilläkin ihmisillä etkä siis tarvitse mitään selityksiä tilanteelle, vaan vain vähemmän töitä. En usko että saat mitään hyötyä masennuksesta kertomisesta.
Älä missään tapauksessa kerro. Olen tosissani. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Työkuormituksen pitää selvitä muutenkin.
Riippuu ihan siitä, mihin tähtäät kertomisella. Yritätkö saada lisätukea ongelman selvittämiseen vai verukkeen ongelman pitkittämiseen? Monet eivät tykkää tästä mielipiteestä, mutta eihän työnantaja ole mikään lisäterapeutti. Ihmisillä nykyään menee tosi pahasti eri toimijoiden funktiot sekaisin keskenään. Työpaikka ei ole paikka, josta haetaan lisää taloudellista, emotionaalista ja muuta tukea omiin ongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi sanaa: ÄLÄ kerro!
Usko pois, siitä ei seuraa mitään hyvää. Puhu siitä, että nyt olet kuormittunut ja kysy miten esimies voi auttaa. Älä missään nimessä kerro mitään taustastasi!
Minä taas sanoisin että kerro. Minun alaisistani useammalla on masennus dg. Yksi oli pitkään sairauslomallakin. Ei tuosta tiedosta mitään haittaa ole ollut, hyötyä kyllä. Olen esim. saanut perusteltua ylöspäin lisätyövoiman tarvetta, työntekijät ovat saaneet ymmärrystä, ei tarvitse piilotella mitään. Yksi työntekijä olisi jo erotettu huonon tuloksellisuuden vuoksi, jos ei olisi ollut tietoa masennuksesta.
Myös puolisoni kertoi masennuksestaan töissä. Heti oli pöydän ympärillä moni sanonut, että tuttu juttu. Heilläkin oli (ollut) masennusta. Hyvin on silti edennyt urallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun menin töihin, niin pomo(t) oli kyllä tietoisia, että tulin kuntoutuksesta ja olin kärsinyt masennuksesta. Epäilen kuitenkin, että vuosien mittaan asia on heiltä unohtunut ja nyt on alkanut taas tekemään henkisesti vaikeaa. Tuntuu äärettömän vaikealta lähteä asiasta kertomaan, kerran kävin työterveydessä, mutta siellä vain tehtiin testi ("kohtalainen työuupumus") ja kysyttiin että jaksanko nyt siellä töissä. Tottakai velvollisuudentuntoisena suorittajana sanoin, että eiköhän se jotenkuten mene ja sitten toivoteltiin hyvää työpäivää. Mielessä on pyörinyt lähinnä lopputilin ottaminen, koska tuntuisi nololta lähteä jotain pitkiä saikkuja viettämään tämän takia. Työkaveritkin saisi kuitenkin tietää ja sen jälkeen minua katsottaisiin kuin kummajaista, eikä kukaan uskaltaisi enää olla seurassani normaalisti. Masennushan on edelleen vähän sellainen nynnyjen juttu monen mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi sanaa: ÄLÄ kerro!
Usko pois, siitä ei seuraa mitään hyvää. Puhu siitä, että nyt olet kuormittunut ja kysy miten esimies voi auttaa. Älä missään nimessä kerro mitään taustastasi!
Minä taas sanoisin että kerro. Minun alaisistani useammalla on masennus dg. Yksi oli pitkään sairauslomallakin. Ei tuosta tiedosta mitään haittaa ole ollut, hyötyä kyllä. Olen esim. saanut perusteltua ylöspäin lisätyövoiman tarvetta, työntekijät ovat saaneet ymmärrystä, ei tarvitse piilotella mitään. Yksi työntekijä olisi jo erotettu huonon tuloksellisuuden vuoksi, jos ei olisi ollut tietoa masennuksesta.
Myös puolisoni kertoi masennuksestaan töissä. Heti oli pöydän ympärillä moni sanonut, että tuttu juttu. Heilläkin oli (ollut) masennusta. Hyvin on silti edennyt urallaan.
Voihan se näinkin olla. En ole itse ollut koskaan työnantajan asemassa, joten voi toki olla niinkin että kertomisesta on ap:lle hyötyä
(nro 3 tai joku)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän työpaikalla on harvinainen tilanne kun masennuksesta kertomiseen on suhtauduttu noin hyvin. Oman kokemukseni mukaan suositukset ja todellisuus voivat olla kaukana toisistaan. Jos yhtään tuntuu siltä, ettet voi luottaa esimiehesi tms., niin älä kerro. Tässä asiassa ei kannata olla hyväuskoinen. Mieti ainakin todella tarkkaan! Kaikissa työpaikoissa ei valitettavasti asiat ole niin mukavasti kuin pitäisi olla. Ei ole mikään selviö se, että se kun menet ja kerrot ja homma hoituisi sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi sanaa: ÄLÄ kerro!
Usko pois, siitä ei seuraa mitään hyvää. Puhu siitä, että nyt olet kuormittunut ja kysy miten esimies voi auttaa. Älä missään nimessä kerro mitään taustastasi!
Minä taas sanoisin että kerro. Minun alaisistani useammalla on masennus dg. Yksi oli pitkään sairauslomallakin. Ei tuosta tiedosta mitään haittaa ole ollut, hyötyä kyllä. Olen esim. saanut perusteltua ylöspäin lisätyövoiman tarvetta, työntekijät ovat saaneet ymmärrystä, ei tarvitse piilotella mitään. Yksi työntekijä olisi jo erotettu huonon tuloksellisuuden vuoksi, jos ei olisi ollut tietoa masennuksesta.
Myös puolisoni kertoi masennuksestaan töissä. Heti oli pöydän ympärillä moni sanonut, että tuttu juttu. Heilläkin oli (ollut) masennusta. Hyvin on silti edennyt urallaan.
Olen itse esimies ja toiminut esimiehenä hyvin monille tiimeille. Minulla on useita työntekijöitä vuosien saatossa sairastanut masennusta (tai ahdistusta, syömishäiriötä, akuutteja kriisejä etc,). Monella ollut myös ajoittain oireilevaa reumaa, suolistosairautta ym. Minulla on ihan valtavan hyviä työntekijöitä, mutta kuka tahansa sairastuu välillä. Kyllä ehdottomasti pidän tärkeänä, että työntekijä kertoo tilanteesta. Esimiehen tehtävä (ja omakin etu) on tukea työntekijää esim tietyillä järjestelyillä tai esim ohjaamalla työterveyteen (varhaisen puuttumisen malli). En tee eroa onko kyseessä somaattinen vai psyykkinen sairaus, kyllä ihmisellä on oikeus sairastua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin aika varovainen kertomisen kanssa. Itsekin kärsin toistuvista masennus- ja ahdistuskausista, enkä kertoisi kuin siinä tapauksessa, että joutuisin sairaslomalle sen takia. En kerro sen takia, että vielä tänäkin päivänä nämä diagoosit leimaavat ihmisen. Minulla on myös lopulta elinsiirtoon johtava sairaus. En ole kertonut siitäkään mitään, koska en tiedä, onko se ajankohtaista ensi vuonna vai 40 vuoden päästä. Kertomalla pääsisin varmasti ensimmäisenä irtisanottavien listalle, vaikka sairaus voi vaikuttaa arkeeni vasta eläkkeelle päästyäni.
Tavallaan minusta olisi mukavaa olla avoin ja rehellinen, mutta pelkään työnantajan reaktiota ja potkuja.
Sinuna miettisin tarkkaan kyllä ennen kuin kerron. Miettisin myös, miksi haluaisin kertoa ja mitä toivoisin saavuttavani sillä. Onko mahdollista saada helpotusta työtaakkaan pelkästään stressistä ja kuormittumisesta puhumalla?
Ihan mielenkiintoista lukea myös esimiesten kokemuksia. Tulee kyllä mieleen, että teillä on sitten harvinaisen ymmärtäväinen ja tukeva ilmapiiri töissä. Kaikissa paikoissa ei kyllä ole noin hyvä tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli pakko kertoa, koska pomo oli vihainen siitä että olin laiminlyönyt töitäni. Selitin siis, että se johtui masennuksesta. Muuten en olisi kertonut noin henkilökohtaista asiaa.
Kiitos mielipiteistä! Pomoni on harvinaisen empaattinen, kokenut esimies, ja olen oppinut luottamaan häneen. Naiivi en ole, elämänkokemusta on kyllä.
Mitä hyötyisin kertomisesta: pomo ymmärtäisi, miksi avauduin työtaakastani (koska osaan ennakoida ja varoa sitä, että uuvun liikaa). Hänellä olisi parempi motiivi järjestellä töitä uudelleen kun tämä on sellainen asia, jota ei voi esim asenteella parantaa. Olen myös tehnyt työni hyvin, ja pomoni on kertonut sen minulle. En siis ole huithapeli, joka hakee tekosyytä riman alittamiselle.
T. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun menin töihin, niin pomo(t) oli kyllä tietoisia, että tulin kuntoutuksesta ja olin kärsinyt masennuksesta. Epäilen kuitenkin, että vuosien mittaan asia on heiltä unohtunut ja nyt on alkanut taas tekemään henkisesti vaikeaa. Tuntuu äärettömän vaikealta lähteä asiasta kertomaan, kerran kävin työterveydessä, mutta siellä vain tehtiin testi ("kohtalainen työuupumus") ja kysyttiin että jaksanko nyt siellä töissä. Tottakai velvollisuudentuntoisena suorittajana sanoin, että eiköhän se jotenkuten mene ja sitten toivoteltiin hyvää työpäivää. Mielessä on pyörinyt lähinnä lopputilin ottaminen, koska tuntuisi nololta lähteä jotain pitkiä saikkuja viettämään tämän takia. Työkaveritkin saisi kuitenkin tietää ja sen jälkeen minua katsottaisiin kuin kummajaista, eikä kukaan uskaltaisi enää olla seurassani normaalisti. Masennushan on edelleen vähän sellainen nynnyjen juttu monen mielestä.
Kuulostaa kyllä siltä, että työterveyshuolto on toiminut sinun kohdallasi aika erikoisesti. On tehty testi, josta tuloksena kohtuullinen työuupumus ja sitten toivotettu hyvää päiväjatkoa! Mitä ihmettä?! Tuossa kohdassa tilanteeseen olisi pitänyt puuttua, mahdollisesti määrätä saikkua ja esimerkiksi käydä keskustelu työn uudelleen järjestämisestä esimiehen kanssa. Esimieshän ei saa kertoa mistään tällaisesta työkavereillesi, ja sitä välittäisin itsekin kyllä ihan loppuun asti, että kertoisin työkavereille. Nuo jutut lähtevät leviämään kovin helposti. Vaikka masennuksesta onkin nykyään enemmän tietoa ihmisillä niin silti sillä on myös ikävä kaiku niiden mielessä, jotka eivät tiedä asiasta tarpeeksi.
No, tähän keskusteluun ei enää oikein ole tullut kommentteja.
Kaksi sanaa: ÄLÄ kerro!
Usko pois, siitä ei seuraa mitään hyvää. Puhu siitä, että nyt olet kuormittunut ja kysy miten esimies voi auttaa. Älä missään nimessä kerro mitään taustastasi!