Kun viimeksi sanoit miehelle olevasi kiintynyt häneen, mikä oli miehen reaktio?
Itse sanoin näin tapailemalleni miehelle. Oltiin tapailtu noin puoli vuotta. Kun tuon lauseen sanoin, mies meni jotenkin vaikeaksi ja lopetti puhelun nopeasti. Silloin jo aavistin että tein virheen ja ettei tästä ole kehkeytymässä mitään vakavaa. Oli minulla ns. Pelko per.s.eessä jo ennen tuota, mutta olin ajatellut että se on vain omaa kuvitelmaani. No olisi pitänyt kuunnella vaistojaan. Todennäköisesti en tule enää koskaan mainitsemaan kenellekään kiintymyksestäni. Kai se on asia joka vain karkoittaa toisen kauemmas.
Kommentit (20)
Onko tämä taas jotain naisen logiikkaa? Pikemminkin päinvastoin, tunteista kannattaa kertoa heti kun niitä on ilmaantunut. Jos mies niiden takia karkaa, niin pääset mahdollisimman pian eroon pilluhaukasta etkä tuhlaa elämääsi hänen kanssaan. Paitsi tietysti jos haluat jakaa elämäsi sellaisen miehen kanssa, joka ei koe tunteita sinua kohtaan samalla tavalla.
Se mies ei vain ollut kiinnostunut.
Kun itse viimeksi sanoin, niin mies ei heti reagoinut mitenkään, mutta myöhemmin kommentoi asiaa tyyliin "Miten kukaan voi minusta tykätä".
Minä ainakin pettyisin, jos tapailemani nainen sanoisi olevansa kiintynyt minuun. Se kuulostaa siltä, että nainen kyllä välittää minusta, mutta ei romanttisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin pettyisin, jos tapailemani nainen sanoisi olevansa kiintynyt minuun. Se kuulostaa siltä, että nainen kyllä välittää minusta, mutta ei romanttisella tavalla.
Minusta taas nuo taas eivät sulje toisiaan pois, vaan kulkevat käsi kädessä jos on yhtään pidempään oltu yhdessä.
Mistään kiintymyksestä en ole koskaan sanonut mitään. Ensimmäisen kerran sanoin nykyiselle miesystävälleni rakastavani, kun olimme yhdessä oltu 4kk. Tuttu mies oli jo vuosien ajan ettei mikään tuntematon. Mies joutui omia tunteita miettimään vielä. Sanoi, että sana rakastaa on liian vahva. Kun tuli 8 kk täyteen niin mieskin sanoi rakastavansa. Yhdessä nyt 2,5 vuotta ja viikottain sanotaan rakastavamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin pettyisin, jos tapailemani nainen sanoisi olevansa kiintynyt minuun. Se kuulostaa siltä, että nainen kyllä välittää minusta, mutta ei romanttisella tavalla.
Minusta taas nuo taas eivät sulje toisiaan pois, vaan kulkevat käsi kädessä jos on yhtään pidempään oltu yhdessä.
En tarkoittanut sitä, että sulkisivat toisensa pois. Tietysti romanttinenkin kiintymys on kiintymystä, mutta jos nainen ilmaisee tunteensa tuollaisella sanamuodolla "Olen kiintynyt sinuun", niin siitä voi saada sen käsityksen, että tunteet eivät ole romanttisia ja nainen haluaisi vain olla kaveri.
En muista, että olisi juuri kiintynyt sanaa käyttänyt koskaan. Rakkautta toisinaan julistan ja siihen hän sitten nappaa kainaloon, suukottaa ja tuumaa "awww" yms. tyhmää.
Mun mies ei pysty vastaamaan mitään samaa kuin mä olen jo ääneen sanonut sillä hetkellä. "mä rakastan sua" "niin mäkin sua" - ei ole miehen suusta koskaan kuultu. Hänen mielestään se on väärin ottaa sitä hetkeä toiselta pois ja suunnata itsenseensä... en ole tätä perustetta ymmärtänyt, mutta tällä mennään. :D
Hän sitten sanoo rakastavansa jonain muuna hetkenä tai päivänä.
Yhdessä kuitenkin 26v
Kiintyminen on jotenkin erikoinen sana. En ole ikinä sanonut kenellekkään olevani kiintynyt häneen. Ehkä joihinkin paikkoihin olen saattanut sanoa kiintyneeni.
Kerrottiin toisillemme rakastumisesta ihan kasvokkain. Molemmat samassa keskustelussa. Siinä vaiheessa oltiin tapailtu nelisen kuukautta.
Olisi kyllä parempi odottaa miehen itse tunnustavan tunteensa. Näin ainakin itse olen toiminut, tai oikeastaan avautumiset ovat tulleet ihanina yllätyksinä. Miehet rakastuvat nopeammin kuin naiset, joten jos nainen joutuu kertomaan tunteistaan ensimmäisenä ei mies tule todennäköisesti ikinä tuntemaan mitään voimakkaampaa.
Kerroin kerran tapailemalleni naiselle noin ja huomasi heti miten tunnelma hyytyi. Ei reagoinut tai sanonut mitään, katseli vain muualle. Siihen se homma pitkälti loppuikin kun hän alkoi välttelemään ja keksimään kaikenlaisia syitä että ei voi tavata.
Olen kuullut että miesten ei koskaan pidä kertoa tunteistaan ensin, koska silloin naisten mielenkiinto lopahtaa. Näytti olevan totta ainakin tuossa tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin pettyisin, jos tapailemani nainen sanoisi olevansa kiintynyt minuun. Se kuulostaa siltä, että nainen kyllä välittää minusta, mutta ei romanttisella tavalla.
Minusta taas nuo taas eivät sulje toisiaan pois, vaan kulkevat käsi kädessä jos on yhtään pidempään oltu yhdessä.
En tarkoittanut sitä, että sulkisivat toisensa pois. Tietysti romanttinenkin kiintymys on kiintymystä, mutta jos nainen ilmaisee tunteensa tuollaisella sanamuodolla "Olen kiintynyt sinuun", niin siitä voi saada sen käsityksen, että tunteet eivät ole romanttisia ja nainen haluaisi vain olla kaveri.
No joo, siis jos toinen ei ole ikinä sanonut mitään rakkauteen viittaavaa niin sitten tuo kiintymys voi tuntua vähän siltä, että jaaha. Paitsi jos hänellä on se rakkauspuoli vasta rakentumassa ja kiintymys on se ensimmäinen askel.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä parempi odottaa miehen itse tunnustavan tunteensa. Näin ainakin itse olen toiminut, tai oikeastaan avautumiset ovat tulleet ihanina yllätyksinä. Miehet rakastuvat nopeammin kuin naiset, joten jos nainen joutuu kertomaan tunteistaan ensimmäisenä ei mies tule todennäköisesti ikinä tuntemaan mitään voimakkaampaa.
Rakastumiseni naiseen tapahtuu kyllä riippumatta siitä, mitä hän sanoo ja missä vaiheessa. Jos mies ei rakastu, niin hän ei vain sitten rakastu, riippumatta siitä missä vaiheessa nainen sanoo rakastavansa. Kyllähän mies tietysti voi juosta karkuun, jos hänellä on ollut tarkoitus vain pitää hauskaa ja nainen sitten tunnustaakin rakkauttaan. Ei sitä halua leikkiä toisen sydämellä.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin kerran tapailemalleni naiselle noin ja huomasi heti miten tunnelma hyytyi. Ei reagoinut tai sanonut mitään, katseli vain muualle. Siihen se homma pitkälti loppuikin kun hän alkoi välttelemään ja keksimään kaikenlaisia syitä että ei voi tavata.
Olen kuullut että miesten ei koskaan pidä kertoa tunteistaan ensin, koska silloin naisten mielenkiinto lopahtaa. Näytti olevan totta ainakin tuossa tapauksessa.
Eiköhän kaikki arvosta rehellisyyttä, itse ainakin. Vaikka se sitten olisi ettei vielä osaa sanoittaa mitä tuntee, itsellenikin on monesti vaikea selvittää todellisia tunteitani tai niiden syvyyttä. Saatan olla kiinnostunut, ihastunut voimakkaastikin, mutta rakkauteen hullaantuja en ole. Ns. hitaasti lämpenevä.
Aina paras kun pelisäännöt on selvillä.
N
En ole ikinä sanonut miehelleni kiintymyksestä tai rakkaudesta mitään eikä hän minulle. Itsestään selvyyksistä ei tarvitse puhua. Yhdessä 35 vuotta.
Kiintymys on aika hassu sana. Se on vähän kuin jonkun aikuisen lämpimiä tunteita jonkun muun lasta kohtaan ja antaa lisäksi sellaisen mielikuvan, että tunteet eivät ole romanttisia, vaan jollakin tapaa vaativia, pysyviä ja velvoittavia.
Itse sanoin miehelleni ekan kerran, että rakastan häntä ensimmäisen kuukauden jälkeen. Mies sanoi kuukautta myöhemmin. Nykyisin sanotaan vähintään kerran päivässä. Olemme olleet yhdessä 16 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä sanonut miehelleni kiintymyksestä tai rakkaudesta mitään eikä hän minulle. Itsestään selvyyksistä ei tarvitse puhua. Yhdessä 35 vuotta.
Aika harvat asiat parisuhteessa on oikeasti itsestäänselviä. Pitkässä liitossa alkaa kyllä niin olettamaan, tiedän sen 30 v liitosta eronneena. Nykyisessä uudessa liitossa ei oleteta vaan puhutaan. Edellisessä ei tunteista puhuttu, niinpä ne surkastuivat arjessa ja etäännyttiin ja lopussa ei edes siedetty toisiamme. Nyt molemmat aktiivisesti mennään kohti toista, kysellään ajatuksista ja tunteista, kerrotaan kiintymyksestä ja rakkaudesta. Nuo sanat ja niiden merkitykset taitaa tarkoittaa ihmisille eri asioita. Itse olen ajatellut, että ensimmäiset rakkauden tunnustukset on enemmän rakastumisen tunnustuksia: se hurja tunnemyrsky päässä, joka paljon enemmän omasta itsestä lähtevä kuin toisesta. Ajan myötä tulee enemmän oppii sitä toista, hänen persoonaa, tapoja, ja kiintyy toiseen - jotenkin "kiinnittyy" toisen persoonaan. Ja rakkaus taas on tahtotila. Haluan olla tuon toisen kanssa, haluan huolehtia hänestä ja haluan, että hän huolehtii minusta, luotan häneen niin, että voin näyttää haavoittuvuuteni. Ja pitkästä liitosta erotessa käy sama jotenkin toisinpäin: ensin alkaa hävitä luottamus, en näytä haavoittuvaisuuttani kun tiedän, että sitä käytetään hyväksi, en oikeasti tahdo, sitten häviää kiintymys-kiinnitys: en jaksa enää kulissia, en sietää tuota persoonaa - ja sitten rakkaus negaationa, tunnemyrsky jossa tehdään ero kymmenien vuosien kumppanista vihan ja epätoivon kautta. Onko hölmö ajatus?
"Todennäköisesti en tule enää koskaan mainitsemaan kenellekään kiintymyksestäni. Kai se on asia joka vain karkoittaa toisen kauemmas."
Siis ihanko tosissasi kuvittelet että suhteenne olisi jatkunut ja parantunut jos vain et olisi maininnut kiintymyksestä?
Olin tuntenut mieheni kaksi päivää kun sanoin tykkääväni hänestä kovasti. Sanoi tuntevansa samoin. Kuukauden päästä sanoin rakastavani. Ei paennut mihinkään vaan kertoi minun olevan parasta mitä hänelle on koskaan tapahtunut.
Nyt 22 vuotta yhdessä ja vielä menee hienosti.
Joo ei miehiä voi kohdella oikein, täytyy alistaa ja pitää paria muuta samaan aikaan. Itse opin lopulta, ettei yksikään mies ansaitse luottamustani. Kaikki samanlaisia.