Missä määrin tyttären on normaalia huolehtia hiuksistaan?
Kun meni kampaajalla lopputulos vähän erilaiseksi niin hirveä paniikki häneen iski että miten sen saa korjattua. Minä kysyin että onko hänen itsetuntonsa tosiaan kiinni hiuksista. Hän väitti että ei ole mutta silti pitää saada korjattua? Onko ihan normaalia että käytti koko illan siihen että selvittää saako vahinkoa paikattua. Minusta mitään epäonnistumista ei tapahtunut vaan hyvältä näyttää noinkin.
Kommentit (4)
Totta kai on normaalia haluta korjata pieleen mennyt hiustenlaitto. Ne ovat kuitenkin hänen hiuksensa, eivät sinun.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai on normaalia haluta korjata pieleen mennyt hiustenlaitto. Ne ovat kuitenkin hänen hiuksensa, eivät sinun.
Mutta miksi hänen itsetuntonsa on siitä kiinni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai on normaalia haluta korjata pieleen mennyt hiustenlaitto. Ne ovat kuitenkin hänen hiuksensa, eivät sinun.
Mutta miksi hänen itsetuntonsa on siitä kiinni?
En ihan ymmärrä. Ei kai se nyt siitä ole kiinni, hän vaan haluaa korjata tehdyn virheen. Et sinäkään ehkä tykkäisi kulkea ihmisten ilmoilla ilman että koittaisin asiaa korjata, jos oma hiustenleikkuusi/värjäys/joku muu olisi mennyt pieleen?
Joillakin se vaan on pienestä kiinni.
Aikoinaan systeri kävi kampaajalla ja värjäystulos oli inan verran väärän sävyinen.
Kampaaja ehdotti että odottelisi pari viikkoa ja kokeilisi hopeashampoota ym. että väri normalisoituisi.
Ei auttanut, meni samana päivänä takaisin ja vaati uuden (oikean) värin.