Narinaa ja vielä kerran narinaa

Olen aivan loppu! Kotona on aamusta iltaan narinaa. Lapsia kolme, 5 v, 2.5 v. ja 1 v. Vanhin käy 4 päivää viikossa päiväkodissa ja viihtyy erinomaisesti kavereiden kanssa. 2.5 v. käy 2 ap/vkossa ja viihtyy niin hyvin, että haluaisi useammin. Kun koko porukka on kotona, vanhin taantuu 2 v. tasolle ja ärsyttää häntä ja homma päättyy viidessä minutissa itkuun. Joskus harvoin leikkivät nätisti yhdessä pidempään, hakeutuvat kuitenkin koko ajan toistensa seuraan (ts. eivät leiki mitään yksin). Luen heille, annan jokaiselle omaa huomiota ja lopputulema on se, että eivät muuta tee kuin narisevat ja kitisevät käytännössä koko valveillaoloajan. Kyseinen " kommunikointimuoto" on tarttunut jo 1-vuotiaaseen, joka itkee kuorossa aina, kun jompikumpi vanhemmista valittaa. Vanhimman kanssa tehdään tarkoituksella " isompien" juttuja, jotta hänkin saa omaa huomiota. Itse emme huuda vaan puhumme pääsääntöisesti rauhallisesti lapsille.



On yritetty jäähyt, tavaroiden takavarikointi, TV-lakot ym. -> Ei mitään vaikutusta. Narinaa on siis vain isälle ja äidille. Isovanhemmat ja lapsenvahdit ollessaan yksin lasten kanssa eivät moista joudu kokemaan, lienevätkö lapset vieraskoreita? Jos olemme itse läsnä isovanhempien kanssa, narina ja vikinä on järkyttävää.



Onko normaalia tämä? Tekisi mieli lähteä lätkimään...