Pakko-oireinen häiriö: liittyykö tähän rikos?
Minulla on pakko-oireisia ajatuksia, jotka ovat pelkoja siitä, että sanon jotain seksuaalista tuntemattomille ihmisille (vaikka en haluaisi). Olin kärsinyt tästä kauan, ja eräänä päivänä mun oli pakko saada tietää, että onko mahdollista sanoa/kuiskata jonkun lähellä jotain niin, etten muka itse tiedostaisi sitä.
Olin noin parin metrin päässä jostain ihmisestä, ja kuiskasin jotain melko kuuluvasti. Huomasin tämän jälkeen, että se henkilö näyttikin aika nuorelta, ja se siirtyi minusta kauemmaksi. En tiedä minkä ikäinen se henkilö oli, ehkä 16- , 17- tai 18 -vuotias? Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
Oon pari kertaa ennenkin kuiskannut jotain julkisessa tilassa, ja en oo juurikaan kiinnittänyt huomiota siihen, minkä ikäisiä lähellä olevat ihmiset ovat olleet. Kyseessä oli kuitenkin korkeakoulun tila, ja oletin siellä olevat aikuisiksi. Siellä käy silti jostain syystä myös alaikäisiä.
Oon kertonut tästä mielenterveyden ammattilaiselle, mutta sillä ei ollut selkeää mielipidettä että onko tässä tapahtunut jotain rikollista, päähuomio oli hoidon saamisessa. Tämä asia kuitenkin häiritsee todella paljon. Mitä mieltä ootte?
Kommentit (37)
En halua sanoa sen tarkemmin, koska koko asia ällöttää aika paljon. Jos se henkilö/henkilöt oli alaikäisiä, niin pitäiskö tää asia sitten jotenkin tutkia?
OCD voi iskeä mitä kummallisimmilla tavoilla. OCD:n hoidon kannalta ei ole kovin olennaista mikä aihepiiri on. Tärkeintä on että et lähde mihinkään mukaan mitä OCD "käskee" sinun tekemään. Oli se käskeminen sitten jonkin asian ajattelemista tai konkreettista tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
En halua sanoa sen tarkemmin, koska koko asia ällöttää aika paljon. Jos se henkilö/henkilöt oli alaikäisiä, niin pitäiskö tää asia sitten jotenkin tutkia?
Tuskinpa sitä mitenkään voi tutkia. Kannattaa vaan yrittää unohtaa koko asia. (ja tiedän, se on varmasti vaikeeta)
t. 1
Mitä eroa on OCD:lla ja Tourettella? Eikös niissä molemmissa ihminen saata horista mitä sattuu?
Ja onhan niitä muitakin ihmeellisiä horisijoita vaikka kuinka paljon, siis esim ADHD.
En kyllä ymmärrä miksi pelkäät juurikin horinoidesi lakipuolta. Epärelevantti pelko mielestäni, koska horisijoita on tosiaan niin paljon. Aniharva tosielämässä saa tuomiota mistään mitä puhuu, ei vaikka ihan tahallaan menisi huutamaan solvauksia toiselle ihmiselle. Minäkin kuljen aina ympäri kaupunkia höpisten itsekseni kaikenmaailman seksistisiä juttuja eikä se ole vielä mitään haitannut. Jotkut naureskelevat kun kuulevat mun juttuja, onneksi osaavat ottaa huumorilla.
Ap, yrität juuri nyt tehdä sitä mitä OCD käskee eli kyselet muilta, että ethän vain ole tehnyt mitään rikollista. Yrität saada 100%:n varmuuden, että et varmasti ole tehnyt mitään rikollista ja asia häiritsee sinua. Tämä on ihan tyypillinen OCD-ongelma. Tärkeintä on kieltäytyä kaikesta varmistelusta. Ei ole varmasti helppoa. Mutta se on ainoa tapa taklata tätä ongelmaa. Varmistelun tie on loputon.
Vierailija kirjoitti:
mulla on ihan sama ongelma! Pelkään sanovani jotai seksuaalista tai muuten epäiasiallista vaikka en haluaisi.
Mäkin oon joskus puhunut ääneen tolleen.
En usko, että tuossa on mitään rikosta tapahtunut. Mitä kuiskasit?
Mitä sä sitten oot sanonut ääneen ja miten siihen on reagoitu?
Mistä kukaan tietäisi/saisi selville jälkeen päin kuka olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla on ihan sama ongelma! Pelkään sanovani jotai seksuaalista tai muuten epäiasiallista vaikka en haluaisi.
Mäkin oon joskus puhunut ääneen tolleen.
En usko, että tuossa on mitään rikosta tapahtunut. Mitä kuiskasit?
Mitä sä sitten oot sanonut ääneen ja miten siihen on reagoitu?
en halua sitä tässä avata sen enempää. Kukaan ei kuitenkaan ole kuullut, koska olen sanonut todella hiljaa ja usein meluisessa tilassa. Ainakaan kukaan ei ole mitenkään reagoinut.
t.1
Jätetään rankaisematta kuten varttihullut yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, yrität juuri nyt tehdä sitä mitä OCD käskee eli kyselet muilta, että ethän vain ole tehnyt mitään rikollista. Yrität saada 100%:n varmuuden, että et varmasti ole tehnyt mitään rikollista ja asia häiritsee sinua. Tämä on ihan tyypillinen OCD-ongelma. Tärkeintä on kieltäytyä kaikesta varmistelusta. Ei ole varmasti helppoa. Mutta se on ainoa tapa taklata tätä ongelmaa. Varmistelun tie on loputon.
Itselläni on samankaltaisia ongelmia (pakkoajatukset) ja varmistelu on ehdottomasti huono. Olen myös aloittanut nettiin keskusteluita, jotta voin varmistella tuntemattomilta. Olen myös yrittänyt googlata ja muka selvittää asiaa. Pahentaa oireita ja ajatuksesta EI pääsen varmasti irti jos tekee noin, netti on pahinta noissa tilanteissa. Ap kertoi mielenterveyden ammattilaiselle ja luulen, että hän ei välttämättä tarkoituksella ottanut suoraan kantaa. Ainakin mun terapeutti tekee noin, että ei lähde varmisteluihini.
Vierailija kirjoitti:
Mistä kukaan tietäisi/saisi selville jälkeen päin kuka olet?
Vaikka valvontakameroista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, yrität juuri nyt tehdä sitä mitä OCD käskee eli kyselet muilta, että ethän vain ole tehnyt mitään rikollista. Yrität saada 100%:n varmuuden, että et varmasti ole tehnyt mitään rikollista ja asia häiritsee sinua. Tämä on ihan tyypillinen OCD-ongelma. Tärkeintä on kieltäytyä kaikesta varmistelusta. Ei ole varmasti helppoa. Mutta se on ainoa tapa taklata tätä ongelmaa. Varmistelun tie on loputon.
Itselläni on samankaltaisia ongelmia (pakkoajatukset) ja varmistelu on ehdottomasti huono. Olen myös aloittanut nettiin keskusteluita, jotta voin varmistella tuntemattomilta. Olen myös yrittänyt googlata ja muka selvittää asiaa. Pahentaa oireita ja ajatuksesta EI pääsen varmasti irti jos tekee noin, netti on pahinta noissa tilanteissa. Ap kertoi mielenterveyden ammattilaiselle ja luulen, että hän ei välttämättä tarkoituksella ottanut suoraan kantaa. Ainakin mun terapeutti tekee noin, että ei lähde varmisteluihini.
Ymmärrän, että varmisteluihin ei kannata lähteä mukaan, mutta mitä jos on jo tapahtunut jotain kyseenalaista? Eikö ammattilainen ole jossain määrin vastuussa siitä, pitääkö asia viedä eteenpäin..
Kai tuosta voisi jonkun varoituksen tai sakon saada. Jos siis teet sellaista usein ja pystytään todistamaan että se olet sinä.
Eihän siitä mitään tule, jos kukaan ei ilmoita susta.
Sinuna katsoisin ettet millekään alaikäisille kuiskaile. Joku raja.
Hyvä että olet hoidossa. Ei varmasti ole kivaa.
Olen itsekin entinen pakko-oireinen ja ymmärrän kyllä mistä puhut.
Sanon myös, että siihen pystyy vaikuttamaan itse.
Aloita vaikka tästä: mitä jos kuiskaisit ilmoille jotain kivaa? Älä mee pelon mukaan, vaan tee tietoisesti mitä itse haluat. Sano pelko-oireen sijaan vaikka "onpa kaunis ilma", "olettepa ihmiset ihania".
Ja muutenkin kun huomaat ikävän ajatuksen, niin hyväksy se, se ei ole väärin. Ja sitten ajattele tietoisesti jotain muuta. Esim. kuinka hieno joku pylväs on, miten lintu lentää taivaalla, miltä maa tuntuu jalkojen alla.
Tätä tietoista asian ajattelusta poistumista pitää tehdä säännöllisesti ja kauan. Se auttaa heti, ja pitkässä juoksussa vielä enemmän kun jaksat tehdä. :) Se ei poista oiretta itsessään nopeasti. Voi mennä vuosikin siinä, että saat muutettua pelkoajattelun.
Pakko-oireet ovat sitkeitä, mutta muutettavissa/poistettavissa. :)) Se pitää muistaa. Olen sen itse huomannut.
Kannattaa myös tarkastella itseään rehellisesti. Mistä pelko kumpuaa? Onko se ehkä seksuaalisuus itsessään mikä sua pelottaa? Pelkäätkö, että joku kuiskisi sulle ikäviä? Haluaisitko että joku kuiskailisi sulle? Haluaisitko itse kuiskailla vapaasti? Pitäisikö juttua toteuttaa vaikka kumppanin kanssa?
Siis ihan esimerkki kysymyksiä. Joskus me aletaan pelätä sitä, missä on epävarmuuksia.
Jatka terapiassa käymistä ja tsemppiä elämään :) Uskon että olet ihan hyvä ihminen vaikka olet tuon oireen pauloissa.
Vierailija kirjoitti:
Jätetään rankaisematta kuten varttihullut yleensä.
Vitun kivasti sanottu
No tuskin. Jos katsoit hlön aikuiseksi etkä tehnyt mitn. Olishan se voinut olla jollekin muulle lähellä olevalle kommentti? Tai sw on voinut ajatella ett on kuullut väärin tai että sulla on joku Tourette tms?
Anteeksi ois ehkä kannattanut pyytää. Oisit sanonut vaikka että löit ka erin kanssa vetoa että kuiskaat jotain outoa etkä tajunnut että tämä oli niin nuori.
Toi että mietit/pelkäät nyt tota johtuu ihan siitä pakko-oirehäiriöstä. Ihan tyypillistä. Älä enää testaile ihmisiä. Luota siihen ett jos puhuisit itteksesi; niin joku ottaisi kyl asian sun kanssa puheeksi. Muuten sun ei kannata enää siihen tuhlata energiaa.
Mitä sanoisit/ajattelisit jos vaikka kaverisi murehtisi tätä asiaa eli itse olisit kuuntelijana? Itseäni helpottaa kun ajattelen huoliani/tekojani niin, että huolestuisinko jos joku muu olisi teon tehnyt tai murehtisiko vaikkapa ystäväni tekoa siinä mittakaavassa mitä minä murehdin.
Vierailija kirjoitti:
No tuskin. Jos katsoit hlön aikuiseksi etkä tehnyt mitn. Olishan se voinut olla jollekin muulle lähellä olevalle kommentti? Tai sw on voinut ajatella ett on kuullut väärin tai että sulla on joku Tourette tms?
Anteeksi ois ehkä kannattanut pyytää. Oisit sanonut vaikka että löit ka erin kanssa vetoa että kuiskaat jotain outoa etkä tajunnut että tämä oli niin nuori.
Toi että mietit/pelkäät nyt tota johtuu ihan siitä pakko-oirehäiriöstä. Ihan tyypillistä. Älä enää testaile ihmisiä. Luota siihen ett jos puhuisit itteksesi; niin joku ottaisi kyl asian sun kanssa puheeksi. Muuten sun ei kannata enää siihen tuhlata energiaa.
En tosiaan tiedä minkä ikäinen se henkilö oli. En kuitenkaan usko, että tuollaisesta tulee mitään traumoja tai kehitystä haittaavia häiriöitä, vaikka se olisikin ollut alaikäinen.
En enää testaile ihmisiä, ja tää on tällä hetkellä hallinnassa. Nämä tapaukset vaan häiritsevät silti
Ap hyvä: Jos rikos on tapahtunut, mitä sitten? Jos jotain kamalaa on tapahtunut, kyllä ne tulevat hakemaan sinut kohta. Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Vankilaan joutuminen? Sakot? Omaisuuden menetys vai maineen menetys? Oma lärvi iltapäivälehtien lööpeissä, juoruavat naapurit, työpaikan menetys?
Jos nyt ihan realistisesti ajatellaan - vaikka suusta olisikin lipsahtanut sammakko, sellaisesta ei joudu vankilaan. Ei siitä tule edes sakkoja. Onko sittenkin niin, että pelkäät vahingoittaneesi jotakuta? Vaikka miettisit pääsi puhki, et tule koskaan saamaan asiaa selville. Ehkä oletkin oikeasti möläyttänyt jotain, ja joku on saanut tapahtuneesta hirvittävän trauman?
Mitä sitten?
Jos joku ajatus ahdistaa niin anna sen ahdistaa. Älä lähde varmistelemaan mitään. Suuntaa huomio toisaalle ja huomaatkin että et vähään aikaan ajatellut koko ahdistavaa asiaa. Tämä on hyvä alku. Varmasti ahdistus tulee vielä monta kertaa mutta hyväksy vain että se tulee. Joka kerta pyri suuntaamaan huomio muualle. Ahdistavaa ajatusta ei pidä mitenkään vältellä mutta siihen ei pidä myöskään takertua.
mulla on ihan sama ongelma! Pelkään sanovani jotai seksuaalista tai muuten epäiasiallista vaikka en haluaisi.
Mäkin oon joskus puhunut ääneen tolleen.
En usko, että tuossa on mitään rikosta tapahtunut. Mitä kuiskasit?