Kahden lapsen äiti

Lisäksi voisin kertoa että olen aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa. Tämä tietysti vie aikaa ja energiaa mutta kuitenkin sellanen mun oma juttu josta en haluais luopua. Ja päälle sit perus kotityöt..joka pvä imuroin, tiskaan jne.

Maailma tuskin kaatu vaikka imuroisit vain joka toinen päivä.

Oikeasti oletko suorittaja äiti vaiko annatko mennä omalla painollaan?? Jos ottaa liikaa stressiä äitiydesta niin se kostautuu kyllä...itse 3 lapsen äitinä ( 2 jo aikuisia ja tyttö kohta 18v) voin kertoa saman kuin siskollenikin joka 40v tuli äidiksi ja pari vuotta sitten uudelleen...jos kaikesta tekee älyttömän vaikeaa ja koskaan ei voi joustaa mistään niin se oikeasti käy mielen ja kunnon päälle. Säännolliset rytmit ovat kyllä hyvät mutta niistä voi joustaakin ei ne lapset siihen kuole.Itselläkin oli sairaskierteitä,mies vuorotöissä,kauheeta uhmaa, samaan aikaan murkkuikää,ja huonounisuutta. Ottakaa itsellenne aikaa siitä oravanpyörästä, mies voi ihan hyvin hoitaa yhteisiä lapsia että voi vuorotellen haukata happea, käydä jossain kodin ulkopuolella harrastuksissa jne. Ja joskus vkonloppuisin laittakaa lapset mummolaan(jos sellainen on),kummeille tai luotettaville ystäville hoitoon ja nukkukaa univelkaa pois, se auttaa kummasti kun saa yhtäsoittoa nukkua pari yötä. Kyllä se unirutmi lapsellekin alkaa löytyä usko minua, on koettu todella vaikeet yöheräilykaudet....sitä meinaa vaan tyytyä kohtaloon mutta ei kannata, se on burout äkkiä@@@@

Onko miehellä hyvä palkka? Jos on, niin voisit harkita palkkaavasi lastenhoitajan tai siivoajan helpottamaan arkeasi.

Mieti ruokavaliotasi myös.

Vireyttä voisi löytyä kasvisvoittoisuudesta (itseäni väsyttää eläinproteiini, mutta ei niin haittaa kun ei ole enää pieniä lapsia :).

Olennaisinta on kuitenkin nuo univelat.

Hanki tilapäistä lastenhoitoapua ihan vain sitä varten, että saisit nukkua kunnon päikkärit.

3-vuotias johonkin leikkikouluun ja 1 v. hoitoon samaksi ajaksi ja sen aikaa nukut, etkä imuroi. - Muutoinkin pitää olla hyvä syy, että imuroi joka päivä.

Pohdi myös sitä seurakuntaharrastusta - ettei se vain verota fyysisesti juuri nyt liikaa, vaikka olisikin henkisesti antoisaa.

Naisille lienee tyypillistä lisätä työtä työn päälle. Esimerkiksi teit varmaan saman verran peruskotitöitä ja seurakuntaduunia jo ennen lastensaantia. Kun lapset tulivat, vähensitkö jotain muuta?

Lastenhoito vie niin paljon aikaa ja voimia, että jotain muuta olisi nyt karsittava kiireesti. Kukaan ei hyödy, jos sairastut uupumukseen, sitten kyllä jää imurointi, mutta myöskin lapset. Tunnen läheisesti työuupumukseen sairastuneen, joka kuukausitolkulla nukkui jopa 18 tuntia vuorokaudessa, joten älä aja itseäsi samaan jamaan.

Mikä vttu tässä mättää että ihan yleistyvästi jatkuvalla syötöllä täällä ensin itketään lapsettomuutta ja nyyh kuinka jää paljosta paitsi ilman jälkikasvua ja sitten kun raskautuu niin voi VEE kun ei saa nukkua ja alkaa vauvan paskaan hukkua. Älkää tehkö lapsia kerta se on niin vaikeaa. Uli uli uli uli uli u u uuuuuuu!!!!!

Tunnistan samoja asioita. Meillä 1 ja 3v lapset. Ensimmäisen vuoden vauvan syntymän jälkeen esikoinenkin oli kotihoidossa ja se vuosi oli todella raskas. 3vuotiaana esikoinen meni päiväkotiin, se helpotti. Sain nukkua enemmän päiväunia ja ottaa omia hengähdyshetkiä. Toki teen myös osa-aikatyötä, joten osat päivästä menee töissä. Päiväkodissa esikoinen saa aktiviteetteja ja tutustuu muihin lapsiin. Olen kokenut sen vain positiivsena asiana. Olen myös alkanut itse löysätä tietyissä asioissa mm. Aina ei tarvitse imuroida useaan kertaan viikossa tai tiskipöytä olla järjestyksessä. Voin kuitenkin sanoa, että töissä on paljon helpompaa usein kun kotona. Kaksi pientä lasta vaatii jatkuvasti huomiota, ruokaa ja aktiviteettia. Siihen uhmakohtaukset päälle. Kyllä se pistää väsyttämään. Toisaalta olen onnellinen kun meillä on kaksi lasta pienellä ikäerolla, heistä on nyt jo seuraa toisilleen ja leikkivät jonkin aikaa jopa keskenään. Tsemppiä!