Miten muuttaa itseään? Nautin toisten epäonnesta :(

Mitä siellä lapsuudenperheessä arvostettiin, mistä sai pisteitä?

Jos tarpeeksi monella menee huonosti, setä Putin tulee sinunkin kotiisi.

Hae siitä motivaatiota.

Itsekin voin myöntää olevani jokseenkin kateellinen muiden onnesta. Itselläni kun ei elämässä liian paljon tapahdu sellaisia äärimmäisen kivoja juttuja. Ja kun en koskaan ole ollut mitenkään pidetty ihminen, niin on jotenkin raskasta katsella sellaisia ihmisiä, jotka osaavat kerätä ympärilleen mukavia ihmisia, kumppaneita, työpaikkoja jne. Sellaisia asioita, jotka itselleni tuntuvat ihan älyttömän vaikelta saavuttaa. En vihaa heitä sen takia, tai toivo heille epäonnea, mutta masennun sellaisten ihmisten seurassa. Se oma surkeus vaan kertaantuu sellaisessa seurassa.

Terveisin Naispelko26

Olisiko kuitenkin niin, että et elä omannäköistä elämää, vaan suoritat jotain kuvittelemaasi ihanne-elämää, ja tästä kumpuaa jokin sisäinen ristiriita ja tyytymättömyys joka purkautuu kuvailemallasi tavalla kiukkuna ja kateellisuutena, vaikka kaiken pitäisi olla elämässäsi hyvin.

Mä olen aina vahingoniloinen kun uusperhe hajoaa. Voit ja oletkin myös itse kohteena joskus.

Täysin samat fiilikset täällä, N24. Tuntuu myös petturuudelta se että ollaan yhdessä vasta surkuteltu kaverin kanssa paskaa elämää ja sit se hehkuttaaki somessa miten kaikki on mahtavaa (jonku toisen kaverin kanssa). Miks en vaan voi antaa olla? Miks en hymyile ja ajattele et hyvä et sille kuuluu parempaa nyt? Aina neuvotaan et "päästä irti katkeruudesta" ja todellakin haluaisinkin, mutta missään ei neuvota miten!

Täällä ”ei kateellinen” ilmottautuu.

Tuota lapsuus lähtökohtaa en minä usko. Meillä useampi sisarus perheessä. Yksi heistä on niin katkera, että esimerkiksi verotietojen julkaisun jälkeen en voi olla vähään aikaan yhteydessä lainkaan. Hän on suorastaan vihainen minulle. Ja ei, emme ole mitenkään huijareita, tavallisia palkansaajia.

Jos meillä menee joku asia pieleen, esim. kerran läheisen perheenjäsenen avioero, niin sisareni on ihan itse sanonut, ettei hän voi millään odottaa, että asiasta pääsisi puhumaan äitimme kanssa. Siis tyyliin, joko olet kertonut, voinko puhua, en voi olla puhumatta. Siis juoruaminen polttelee.

Itse taas en tunnista tuota piirrettä itsessäni. Monilla tutuilla, ystävillä on asiat hyvin, paremminkin kuin mulla, mutta en koe sitä huonona. Jos heillä taas menee välillä asiat pieleen, harmittaa se minuakin. Puolisoni on useasti sanonut, ihmetellyt sitä, että minä en osaa olla lainkaan kateellinen. En tiedä miksi.

Huomattu on, varsinkin blogilistan kärjessä olevien blogien kommenteissa. Oikein olet ottanut asiaksesi käydä kimppuun kateuksissasi. Kaikelle tulee stoppi.

Suurin osa ihmisistä on samanlaisia kuin sinä. Itsekin olen. Jotkut eivät sitä vaan myönnä itselle, mutta näin se valitettavasti menee.

Minä tunnen vain yhden ihmisen, joka osaa aidosti iloita toisen onnesta.

Luulen, että johtuu kierosta kasvatuksesta. Jos lasta verrataan muihin, siitä tulee tuollainen.

Varsinainen tuen antaja ihmisille.

Miksi sinun tulisi ”iloita toisen onnesta”? Ihmisyys on aika kauheaa noin ylipäätään, ja katkeruus ja kateus ovat aina kuuluneet siihen.

Koita pohtia näitä jo aiemmin esitettyjä kysymyksiä.

Mutta sinulle hyvä harjoitus olisi myötätunnon kehittäminen ITSEÄSI KOHTAAN.

Ala joka päivä pitää hetki jossa annat itsellesi myötätuntoa. Ajattelet vaikka hetkeä jolloin olit avuton/ sinuun sattui/ teit jotain hölmöä, ja annat itsellesi mielessäsi tätä myötätuntoa tilanteessa.

Jos edellinen on liian abstraktia, voit myös vain sanoa ääneen peilin edessä ”annan itselleni armoa ja myötätuntoa. Annan itselleni anteeksi. Rakastan itseäni.”

Tämä lisää sisäistä kokemustasi myötätunnosta. Kun sinulla on tarpeeksi myötätuntoa itseäsi kohtaan, se alkaa tavallaan läikkyä yli, myös silloin kun näet ihmisiä joilla menee hyvin!

Kokeile toistella näitä asioita ääneen vaikka pari kuukautta. Itse olen oppinut tämän kognitiivisessa terapiassa.

Toinen on se että kuvittelet itsesi pieneksi lapseksi ja kuvittelet että halaat Ja silität tuota lasta rakkaudella. Lohdutat vauvana itkevää itseäsi esimerkiksi. Tämänkin mielikuvaharjoituksen voit tehdä vaikka ihan vessakäynnillä töissä, laitat silmät kiinni, kuvittelet tilanteen ja halauksen ja sitten jatkat päivää normaalisti.

Sinulle auttaisi varmasti nämä simppelit harjoitukset koska kuten sanoit, sinulla tämä myötätunnon antamisen taito on! Sitä vaan ei ole sulla varastossa itseäsi kohtaan tarpeeksi 😊 koita vaikka et tähän toimivuuteen uskoisikaan. Kun teet harjoituksia sun aivot kuuntelee kyllä ja oppii uusia tapoja miten hahmotat itsesi, se näkyy sitten ajatuksissasi myöhemmin!

Johtuu että olet tyypillinen lapsi-ihminen. Eli olet kiinni elämässä ja et näe kokonaisuutta ja kykene irtaantumaan kaikesta turhasta mitä ympärilläsi on.

Minulle ei mikään tunnu miltään. Voin murtaa itseltäni jäsenen huvikseni tai nähdä kun läheinen kuolee hitaasti ja kivuliaasti syöpään. Olen ymmärtänyt että millään ei tavallaan ole mitään väliä.

Se ei ole ymmärrys se on herääminen ja sen yhden aamun jälkeen kaikki on ollut niin adultisti.

Tavallaan käy sääliksi teitä naiveja ihmisiä, kun itse olen saavuttanut eräänlaisen jumalallisen tilan.

En välitä yhtään mistään ja silti autan teitä lapsi-ihmisiä. Laskeudun korkealta alas teidän pariinne ja autan teitä ja en tunne ylemmyyttä ja en tunne sääliä.

Teen sen vain että minustakin olisi jotain hyötyä. Haluan että rakennatte minut tietoisuuteenne, kun tajusin ettei minua oikeasti ole, niin ainakin olen teidän lapsen mielissä lohtuna paremmasta.

Ap voisi yrittää harjoitella rahan lahjoittamista ja ajatusta siitä että luopuu asioista jotka ovat rakkaita.

Esimerkiksi tuosta ajattelutavasta. Alat vaikka kaivamaan nenääsi tai napaasi sen sijaan että ajattelisit noin läheisistäsi.

Ehkä vuosi tai kaksi lähiöyksiössä tai sellissä voisi rebootata ajatteluasi. Kokeile eristäytymistä.

Ihan normaalia tuo on. En ole niinkään kateellinen mistään, mut toisen epäonnesta saan mielihyvää. Kuolemaa taikka sairautta en toivo, mut pienet vastoinkäymiset saa hykertelemään. Kasvokkain tietty olen empaattisuuden perikuva

Älä turhaan soimaa itseäsi, tuollaiset tunteet ovat yleisempiä kuin ihmiset suostuvat myöntämään. Se, että tiedostaa ongelman, on jo hyvä juttu, koska silloin voit lähteä harjoittamaan ajatusmaailmaasi.

Itseäni auttavat myötätuntoharjoitukset. Ne ovat ajatusharjoituksia, joissa tarkoituksena on etsiä niitä myötätunnon ja ystävällisyyden tunteita ajatellen ensin läheisiä ihmisiä esim. omia lapsia. Sitten tunnetta laajennetaan vähitellen vähän etäisempiin ihmisiin laajentaen lopulta koko väestöön tai esimerkiksi itseensä. Oikein keskittyen nuo voivat olla tosi voimakkaita harjoituksia ja itse ainakin löydän nykyään paljon helpommin onnen tunteen myös toisen ihmisen hyvinvoinnista. Näitä harjoituksia löytyy paljon netistä, myös hyviä kirjoja löytyy yleensä kirjastosta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun tulisi ”iloita toisen onnesta”? Ihmisyys on aika kauheaa noin ylipäätään, ja katkeruus ja kateus ovat aina kuuluneet siihen.

Niin muista ap myös se että katkeruus ja kateus ovat inhimillisiä tunteita ja jokainen kokee niitä joskus.

Olet todella hyvä ihminen kun jaksat kuitenkin auttaa muita! On luonnollista olla kateellinen välillä. Mutta se vie energiaa ja iloa pois sinun elämästäsi.. ehdyttää omaa elämäniloasi. Siksi kai täällä neuvoja kysytkin.

Iso lämmin halaus sinulle ! 😊 olet hyvä ja tärkeä ja moni ihminen arvostaa varmasti sinulta saamaasi apua.

Itse olen tahtomattani lapseton ja kun työkaveri kertoi että saa lapsen.. tunsin itseni huonoksi ihmiseksi koska minun oli hyvin vaikea aidosti iloita hänen puolestaan. Pyrin kaikin tavoin peittämään sen koska työkaverini on ihana ihminen. Tunsin kuitenkin aivan suunnatonta kateutta ja katkeruutta samaan aikaan pari päivää. Se on luonnollista ihmiselle.. hyvä jos asiaan haluaa kuitenkin itse muutoksen. Minä en halunnut olla katkera ja kateellinen, se himmensi mun omaa valoani ihmisenä.

Anna itsellesi armoa ap. Hengitä syvään ja listaa vaikka paperille kaikki asiat joista itse olet omassa elämässä kiitollinen. Kiitä itseäsi niistä ja opettele antamaan myötätuntoa enemmän itsellesi.

Eiköhän tuo ole aika normaalia, harvat vaan myöntävät.

Vierailija kirjoitti:

Älä turhaan soimaa itseäsi, tuollaiset tunteet ovat yleisempiä kuin ihmiset suostuvat myöntämään. Se, että tiedostaa ongelman, on jo hyvä juttu, koska silloin voit lähteä harjoittamaan ajatusmaailmaasi.

Itseäni auttavat myötätuntoharjoitukset. Ne ovat ajatusharjoituksia, joissa tarkoituksena on etsiä niitä myötätunnon ja ystävällisyyden tunteita ajatellen ensin läheisiä ihmisiä esim. omia lapsia. Sitten tunnetta laajennetaan vähitellen vähän etäisempiin ihmisiin laajentaen lopulta koko väestöön tai esimerkiksi itseensä. Oikein keskittyen nuo voivat olla tosi voimakkaita harjoituksia ja itse ainakin löydän nykyään paljon helpommin onnen tunteen myös toisen ihmisen hyvinvoinnista. Näitä harjoituksia löytyy paljon netistä, myös hyviä kirjoja löytyy yleensä kirjastosta.

Itse kommentoin tuosta itseen kohdistuvan myötätunnon lisäämisestä, mutta suosittelen kyllä myös näitä harjoituksia.

Tuo itseen kohdistuvan myötätunnon lisääminen perustuu siihen että ihminen heijastaa omaa kokemusmaailmaansa muihin- eli jos ei voi olla onnellinen toisten puolesta on ihmisellä usein myös jokin oma sisäinen kipu joka estää sen myötätunnon vapaan syntymisen.

Mutta näitä suosittelen myös eivätkä sulje pois toisiaan lainkaan.

Avain sana varmaan noissa myötätuntoharjoituksissa 😊 mun ehdotukset oli vaa esimerkkejä omasta terapiasta. - se joka ehdotti itsemyötätunnon lisäämistä

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on samanlaisia kuin sinä. Itsekin olen. Jotkut eivät sitä vaan myönnä itselle, mutta näin se valitettavasti menee.

Minä tunnen vain yhden ihmisen, joka osaa aidosti iloita toisen onnesta.

Ei ole. On surullista, että maailmassa on niin paljon kateutta. Se on synti ja lähtöisin pahasta. Siitäkin voi opetella eroon, jos on kateelliseksi alkanut.

Olen ollut kateellinen viimeksi lapsena, ja muistan kyllä miten se enemmän söi minua kuin ketään muuta. Sitten kun opit iloitsemaan toisten puolesta, olet tosi vahvoilla. Hankalinta on olla iloinen sellaisen ihmisen puolesta, joka on tehnyt sinulle pahaa, mutta olet parempi ihminen ja voit henkisesti paremmin kun saat iloa toisten onnesta.

Meidän on ehkä hankala nähdä kuka täällä on aidosti vilpittömän onnellinen, kun on näitä apn kaltaisia esittäjiä (mikä on halveksuttavaa ja aiheuttaa laajempaa epäjärjestystä ja hämmennystä kuten kaksinaamaisuus yleensä), mutta toivottavasti moni myös on aito. On parempi uskoa toisista hyvää. 😊