Lue keskustelun säännöt.
Miten muuttaa itseään? Nautin toisten epäonnesta :(
19.11.2019 |
Ja joo, olen paska ihminen sen vuoksi. Noin 40v siinä meni ennenkuin tämän tajusin/hyväksyin. Minä nautin kun muilla menee huonosti. Tähän joukkoon ei kuulu oma lähiperhe (mies, lapset, miehen lapset perheineen edellisestä avioliitosta tai vanhemmat) tai aivan lähimmät ystävät mutta muuten kyllä.
Minusta on ihana auttaa, tukea, päivitellä ja voivotella yhdessä. Olen maailman paras kaveri/sukulainen (muka, mutta siltä se näyttää) kun jollain on ongelmia elämässään. Olen täydellinen tukija. Mutta auta armias kun tällä kaverilla/sukulaisella meneekin hyvin. Kihisen kiukusta nähdessäni somessa iloisia kuvia. Olen kateellinen. Katkera.
Wtf - miksi? Olen ihan tyytyväinen omaan elämääni. On hyvä mies, lapset, työpaikka, välit vanhempiin hyvät. Välit myös sisaruksiin hyvät mutta heidänkin onneaan kadehdin ja on vaikea suhtautua aidon positiivisesti heidän onnellisuuteensa. On rahaa. Matkustelemme. En voi sanoa että minulta puuttuisi jotain jota sitten kadehtisin. Ihan kuin eläisin toisten epäonnesta. Ja se on kusipäinen juttu.
Mistä tällainen johtuu? Mitä tälle voi tehdä? Miten tästä pääsee eroon?
En halua kihistä kiukusta kun sisarukseni laittavat someen ihania lomakuvia (”v*ittu miksi noilla on noin kivaa muka) tau kaverini saa vihdoin sen uuden työn josta on haaveillut pitkään. Esitän päällepäin rakastavaa ja ihanaa ystävää/sukulaista ja nähtävästi hyvin menestyksekkäästi koska minua usein kutsutaan ”maailman empaattisimmaksi ihmiseksi” mutta sisällä kiehuu ja katkeruus puskee päälle.
Kommentit (48)
Tuhat kertaa kun lyödään veittellä päähän niin varmaan nautit siiitä vtusti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vahingonilohan on iloa aidoimmillaan, siihen ei sisälly kateutta ollenkaan.
Yksi narsistikaveri hoki tuota: oikein päättäväisesti kailotti "vahingonilo on parasta iloa ja joka muuta väittää, valehtelee".
No hän on selvinnyt elämästä oikein kivasti, ainakin Facebookin perusteella.
Itse en edes ole FB:ssä, niinkin voi suojella itseä.
Jos elämän sisältö on raha, some, matkailu ja lomailu, niin valitettavasti ei taida olla mitään tehtävissä. WTeys on kroonistunut.
Miksi te vähämieliset menette someen, kun siitä kerran on vain surua?
Tulee mieleen baari ja alkoholistinen juominen. Kantabaarin kantapöydässä jaetaan kaikki vaikeudet, mitä hirveämpää sitä hyvempi jätkä. Taputellaan ja vannotaan ikuista ystävyyttä. Vaikeudet on syy juoda. Ollaan ystävää mutta jos joku nousee pöydästä, voi tulla pahan puhumista. Vuodenajat vaihtuu ikkunattomassa baarissa. Kaikkien suunnitelmat jää puheen tasolle.
Mutta annas olla jos joku kuitenkin pääsee kantapöydän noitapiiristä, voi mikä viha niistä muista lähtee.
Sori AP, mutta miellän sen että katkeroittava kateus on sittenkin wt ominaisuus. On hyvä tunnistaa kateus mutta se että jää siihen vellomaan..ei.
Pitäiskö sun keksiä joku fokus, keksi jotain muuta kuin muiden FB kyylääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavan yleisiä tunteita, mutta ei silti ok. Ongelma on se että korotat itseäsi muita lyttäämällä, eli haluat että muilla menee huonommin, koska silloin sulla menee paremmin muka. Päästä irti tästä ajattelusta. Onko itsetuntosi huono oikeasti? Kiusaajamentaliteetti, plussaa että haluat eroon siitä.
Voi kiitos vastaajille. Ap siis tässä. Katselin eilen illalla että aloitukseeni ei tullut yhtään vastausta yli kaiketi tuntiin ja se hautautui sivulle x niin annoin sitten häpeissäni asian olla. Nyt huomasin ketjun ensimmäisellä sivulla ja yllätyksekseni tähän onkin tullut paljon vastauksia. Ja jopa ystävällisiä 😭 oletin automaattisesti 90% vähintään olevan haukkuvia.
Joku kirjoitti sivulla 2: ” On luonnollista olla kateellinen välillä. Mutta se vie energiaa ja iloa pois sinun elämästäsi.. ehdyttää omaa elämäniloasi. Siksi kai täällä neuvoja kysytkin.”
Kyllä. Juuri tästä syystä kirjoitin aloituksen. Tämä kateellisuus vie niin paljon energiaa ja elämäniloa. Kirjoitin aloituksen eilen nähtyäni siskoni halihalipusipusi postauksen somessa joka sai mielen myrkyttämään. Eikä se mikään överipostaus ollut. Ihan iloinen julkaisu jonka olisin itsekin voinut laittaa joskus. Koko tämä päivä meni pohtiessa postausta silloin tällöin ja kateellisena. Haluan etten ole tällainen. Päiväni on ollut ihan kökkö siksi että olen ollut kateellinen siskolleni jostain hemmetin kuvasta. Ei ole todellista. Minä haluan nauttia elämästäni, en pilata päiviäni katkerana ja kateellisena olemiseen.
Muutamalta sain hyviä itseharjoitusohjeita. Ihan varmasti koitan niitä. Joku kysyi onko lapsuudessa jotain ollut. En tiedä, samanlaista lapsuutta se kai on meillä kaikilla sisaruksilla ollut. No, oikean kateellinen olen kyllä heille siitä että heillä oli läheiset välit isovanhempien kanssa, minulla ei koska olen kuopus ja olivat jo kuolleita kun synnyin. Ihan kuin he voisivat asialle mitään mutta siitäkin kihisen kiukusta kun muistelevat miten tehtiin sitä ja tätä mummin ja ukin kanssa ja minä en saanut sitä kokea.
Mutta niin. Haluaisin niin kovasti muuttua. Ei tämä ole kivaa. Tosin vähän helpottaa se ajatus että ehkä toisten tukena oleminen on arvokasta ihan sinällään vaikka kateellisuutta sitten muissa tilanteissa minulla olisikin. Silloin kuin toisella menee huonosti oikeasti vaikka siirtäisin vuoren auttaakseni toista. Mutta tavallaan en kuitenkaan haluaisi että sillä toisella olisi kaikki taas 100% hyvin 😔 Vaikeaa.
Kiitos joka tapauksessa kaikille.
Ap
Sä nautit sitten varmaan kidutuksestakin.