Pienen lapsen kanssa on oikeasti tylsää
En ihmettele yhtään, että joku vauvan tai pikkulapsen kanssa ollessaa somettaa. Mikä voi olla tylsempää kuin istua päivästä toiseen hiekkalaatikon reunalla ja katsoa kun lapsi tekee hiekkakakkuja. Tai laskee mäkeä. Tai kiipeilee. Ensimmäisen kanssa vielä jotenkin jaksoi, mutta näiden muiden kanssa en vaan olisi millään jaksanut enää sitä samaa. Eri asia sitten kun lapsi kasvaa ja hänellä on ajatuksia ja mielipiteitä. Onneksi en ole vielä mummo - minun on vaikea ajatella että hurahtaisin kuten monet valittavat. Omia lapsia toki rakastin yli kaiken - mutta eivät hekään mitään mielenkiintoista seuraa olleet.
Kommentit (15)
Varmasti on, jos ei tykkää niistä asioista. Itse telmin pihalla mielelläni, joten lasten kanssa on mukavaa puuhastella. Pidän myös lukemisesta, musiikin kuuntelusta ja telkkarin katselusta. Näitäkin voi tehdä lapsen kanssa. Sen sijaan en tykkää persekuvien katselusta Instagramissa ja sitä ei voikaan tehdä lapsen kanssa. Ei se nyt kenellekään yllätyksenä voi tulla, että henkilö, joka on aivotoiminnaltaan tyhmä kuin saapas, ei ole mielenkiintoinen.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on, jos ei tykkää niistä asioista. Itse telmin pihalla mielelläni, joten lasten kanssa on mukavaa puuhastella. Pidän myös lukemisesta, musiikin kuuntelusta ja telkkarin katselusta. Näitäkin voi tehdä lapsen kanssa. Sen sijaan en tykkää persekuvien katselusta Instagramissa ja sitä ei voikaan tehdä lapsen kanssa. Ei se nyt kenellekään yllätyksenä voi tulla, että henkilö, joka on aivotoiminnaltaan tyhmä kuin saapas, ei ole mielenkiintoinen.
En sitten oikein tiedä miten on sen ihmisen laita, joka kuvittelee ettei instagramista voi seurata muuta kuin persekuvia .
Toisaalta myös mummot ovat sairaan tylsiä. Siinä sitä istutaan kolmatta tuntia kahvipöydässä ja mummo kertoo mitä Marja-Leenalle ja Ristolle kuuluu, mihin Pirjon tytär on päässyt opiskelemaan, kuinka Sirpan syöpä on uusinut ja huokaus ... sä et edes tunne näistä ihmisistä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta myös mummot ovat sairaan tylsiä. Siinä sitä istutaan kolmatta tuntia kahvipöydässä ja mummo kertoo mitä Marja-Leenalle ja Ristolle kuuluu, mihin Pirjon tytär on päässyt opiskelemaan, kuinka Sirpan syöpä on uusinut ja huokaus ... sä et edes tunne näistä ihmisistä ketään.
Mun molemmat mummot oli tosi kiinnostavia juttukumppaneita. Osittain juuri sen vuoksi, että he aina tiesivät viimeisimmät juorut kaikista sukulaisistamme. Lisäksi varsinkin äidinäitini oli elämänsä loppuun saakka erittäin hyvin perillä ajankohtaisista yhteiskunnallisista asioista, joten hänen kanssaan saattoi keskustella melkein mistä vain.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta myös mummot ovat sairaan tylsiä. Siinä sitä istutaan kolmatta tuntia kahvipöydässä ja mummo kertoo mitä Marja-Leenalle ja Ristolle kuuluu, mihin Pirjon tytär on päässyt opiskelemaan, kuinka Sirpan syöpä on uusinut ja huokaus ... sä et edes tunne näistä ihmisistä ketään.
Mä just eilen vähän kyynelhdin sitä kaupan mummoja ja pappoja seuratessani että mun isovanhemmat ovat kuolleet samoin mieheni isovanhemmat. Viimeisin reilu vuosi sitten.
Olivat sellaisia ihmisiä jotka opettivat paljon elämästä ja kuinka vaikeista ajoistakin ponnistetaan. Oli myös uskomatonta kuunnella kuinka näillä kotiseuduillani juoksivat pommeja piiloon uimareissulta.
Arvostan kovasti vanhoja ihmisiä, mutta ymmärrän myös heitä jotka ovat vain kohdanneet todella ikäviä ja ilkeitä vanhuksia, jotka eivät tahdo ymmärtää ketään muita kuin itseään. Omat rakkaat vanhukset olivat halukkaita näkemään myös nykyajan ilmiöt
Mulla on 2 lasta ja en ole ikinä istunut hiekkalaatikon reunalla. Ollaan paljon ulkona mutta teen aina omia hommia pihalla.
Myy se kakara jonnekin. Kyllä ottajia löytyy.
Inhottaa tuollaiset, jotka ei lapsistaan välitä.
Mä oon monta kertaa jälkeenpäin sitä miettinyt että miten pysyin järjissäni 10v kun mulla oli 3 alle kouluikäistä lasta. Hiekkalaatikkoa, liukumäkeä, pulkkamäkeä, muovailuvahaa, vesivärejä, askartelua, legoja, muumi-videoita, lastenlauluja jne jne. Siinä sivussa kauppakassien raahaamista, loputonta ruuan valmistusta, tiskaamista, pyykkäämistä, siivoamista. Valvottuja öitä sairaan lapsen takia, riitojen selvittelyä, 3 x uhmaiän kestäminen. Kamalaa aikaa, ihan hirveetä. Onneksi on ohi.
Mieheni on lievästi kehitysvammainen ja eläkkeellä. Hän koki että eläkeaika on tylsää kunnes saimme lapsia. Nyt hän hoitaa vauvaa ja taaperoita. Hänellä on mielekästä tekemistä ja rutiinit arjessa sillä välin kun minä olen töissä.
Kun katson häntä ja lapsia hiekkalaatikolla niin huomaan miten mies oikein yltyy leikkiin mukaan. Hänellä on se taito jäljellä vielä mikä monelta aikuiselta katoaa.
No älä..... aina sitä odottaa, että tää pikkulapsivaihe menis mahd nopeesyi ohi. Mut tässä nää päivät vaan matelee eteenpäin. 😥
Vierailija kirjoitti:
Taaperot ovat riesa.
Taaperot on ihania. Minun olisi pitänyt oikeasti alkaa lastenhoitajaksi.
Outoa että teit lapsen.Mitä muuta odotit.Itsekkään en kyllä leikkinyt kuin Barbeilla heidän kanssaan.Ensimmäisen kanssa vielä luin satuja mutta sitten se jäi koska muut kiireet veivät aikani.Tein kyllä jotakin heidän kaikkien 3 kanssa eikö se ole pääasia.
Kuka hullu pöljä vain istuu ja katsoo kun lapsi leikkii? Leiki itsekin!
No niinhän se on. Ihan järjettömän tylsää. Ja työlästä. Ruuanlaittoa ja heti ruuan jälkeen vaipanvaihtoa. Plääh..