Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksen jälkeinen masennus, vanhemmat eivät auta
13.11.2019 |
Anteeksi sekava teksti. Olen ihan loppu.
Olen ilmeisesti sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Lapsi on puolivuotias, nukkunut aina huonosti. Puoliso on paljon töissä, ja hoidan lapsen käytännössä yksin.
En jaksa yksilöidä kaikkia asioita, mutta olen halunnut tehdä kaiken täydellisesti ja suorittanut äitiyttä ja vauvanhoitoa.
Nyt olen niin loppu etten jaksa mitään, mies työmatkalla eikä kukaan auta. Pyysin apua eläkkeellä olevilta, 2 km päässä asuvilta vanhemmilta, jotka vastasivat että itsehän olet lapsesi hankkinut, kyllä sun täytyy jaksaa se hoitaa ihan itse.
En tiedä mitä haen tällä postauksella, ehkä vertaistukea? En tiedä. Olen niin loppu ja maailman huonoin äiti.
Kommentit (36)
Oma henkilökohtainen arvovalinta = oma henkilökohtainen vastuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä auttoi kun sain perhetyöntekijän. Sain siivota, tehdä ruokaa ja levätä ihan rauhassa kun olin aivan rättiväsyhyt. Varsinaista masennusta ei ollut, mutta olin aivan poikki. Perhetyöntekijä voi esim. Mennä ulos lapsen kanssa, ja sä voit levätä tai hoitaa muut sun perusasiat, esim. Laskutkin rauhassa.
Perhetyöntekijän kanssa voit myös keskustella asiasioista ja pyytää tarvittaessa enemmän tukea, ja apua muun avun etsimisessä jos tarvii. Itselleni löttyi onneksi oikea kohdalle, toivottavasti jos alat ettiä perhetyöntekijää niin onnistuu kans oikea eikä mikään m***ku.
Se että et jaksa yksin lasta hoitaa suurinpaa osaa ajasta, ei tee sinusta huonoa äitiä. Eikä se, että myönnät olevasi masentunut ja väsynyt.
Suosittelen sossusta kyselemään lisä-tietoja asiasta, ja tosiaan hankkimaan sen perhetyöntekijän, koska mä itse tiedän koke uksesta kuinka se helpotti.
Nuo si un vanhemmat kuulostavat omalta vanhemmaltani. Toinen menehtyi kun olin nuori, mutta oli sentään parempi vanhempi kuin toinen. Uuden akkansa kanssa on vielä oudommaksi mennyt. En ole ikinä ollut isälleni mitään, kun en ole syntynyt kultam*nat ja*kov*lissä. Ei ole edes pahemmin piitannut omasta lapsenlapsestaan, mutta akan täydelliset lapset ja vielä täydellisemmät kapsenlapset sun muut ovat tärkeämpiä. Et ole ainoa.
Tsemppiä kuitenkin, ja olen pahoillani että trkstissä saattaa olla kirjoitusvirheitä.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä auttoi kun sain perhetyöntekijän. Sain siivota, tehdä ruokaa ja levätä ihan rauhassa kun olin aivan rättiväsyhyt. Varsinaista masennusta ei ollut, mutta olin aivan poikki. Perhetyöntekijä voi esim. Mennä ulos lapsen kanssa, ja sä voit levätä tai hoitaa muut sun perusasiat, esim. Laskutkin rauhassa.
Perhetyöntekijän kanssa voit myös keskustella asiasioista ja pyytää tarvittaessa enemmän tukea, ja apua muun avun etsimisessä jos tarvii. Itselleni löttyi onneksi oikea kohdalle, toivottavasti jos alat ettiä perhetyöntekijää niin onnistuu kans oikea eikä mikään m***ku.
Se että et jaksa yksin lasta hoitaa suurinpaa osaa ajasta, ei tee sinusta huonoa äitiä. Eikä se, että myönnät olevasi masentunut ja väsynyt.
Suosittelen sossusta kyselemään lisä-tietoja asiasta, ja tosiaan hankkimaan sen perhetyöntekijän, koska mä itse tiedän koke uksesta kuinka se helpotti.
Nuo si un vanhemmat kuulostavat omalta vanhemmaltani. Toinen menehtyi kun olin nuori, mutta oli sentään parempi vanhempi kuin toinen. Uuden akkansa kanssa on vielä oudommaksi mennyt. En ole ikinä ollut isälleni mitään, kun en ole syntynyt kultam*nat ja*kov*lissä. Ei ole edes pahemmin piitannut omasta lapsenlapsestaan, mutta akan täydelliset lapset ja vielä täydellisemmät kapsenlapset sun muut ovat tärkeämpiä. Et ole ainoa.
Tsemppiä kuitenkin, ja olen pahoillani että trkstissä saattaa olla kirjoitusvirheitä.
Kiitos viestistäsi ❤️ Ap
Soita HETI neuvolaan ja itke apua välittömästi. Älä lupaa että pärjäät vielä tämän päivän tai viikon tai kaksi.
Voiko mies palata aiemmin kotiin? Pystyttekö palkkaamaan apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille.
Tunnen valtavaa häpeää tästä, siitä syystä en ole kehdannut puhua neuvolassa. Olen vähätellyt asiaa, ja sanonut aina jaksavani hyvin. Mitähän neuvolassa ajatellaan jos kerron olevani aivan loppu?
Pahoittelen jos teksti on sekavaa.
Ap
Sympatiat ovat sinun puolellasi, mutta vanhempiasi et voi syyllistää tilanteestasi. Puolisosi on se kenen pitäisi nyt laittaa stoppi tuolle työnteolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin, että arki vauvan kanssa on rankkaa varsinkin, jos hoitovastuu jää lähes kokonaan itselle. Minullakin on 4 kk vauva, ja ne päivät, jolloin mieheni on pidempään töissä, ovat erityisen rankkoja. Onneksi näitä päiviä ei kuitenkaan ole usein. En siis yhtään ihmettele, jos pidempään jatkuessaan tällainen alkaa käydä voimille. On siis varmasti täysin normaalia, että voimasi ovat vähissä.
Samaistun hyvin tuohon suorittamiseen. Vauva on minulle ensimmäinen, ja jotenkin haluan olla täydellinen äiti myös oman jaksamisen kustannuksella. Uskon kuitenkin, että vauvalle parasta antia olisi hyvinvoiva äiti eikä sellainen suorittaja, joka toisinaan huomaan olevani...Itselleni on auttanut rankimpina hetkinä se, kun olen esim. laittanut vauvan hetkeksi omaan sänkyynsä katsomaan mobilea ja mennyt itse herkuttelemaan hetkeksi suklaalla tai venytellyt vauvan leikkiessä lattialla. Unohda turhat kotityöt ja lepää vauvan päiväuniaikaan!
Keskustele miehesi kanssa tilanteesta, kun hän palaa työmatkalta. Hän ei välttämättä ole edes huomannut tilanteen vakavuutta. Joku suosittelikin jo perhetyöntekijää. Siitä voisi varmasti olla apua! Olisiko sinulla ystävää, joka voisi tulla vaikka pitämään sinulle ja vauvalle seuraa. Sekin voisi jo vähän piristää :)
Tsemppiä <3
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille.
Tunnen valtavaa häpeää tästä, siitä syystä en ole kehdannut puhua neuvolassa. Olen vähätellyt asiaa, ja sanonut aina jaksavani hyvin. Mitähän neuvolassa ajatellaan jos kerron olevani aivan loppu?
Pahoittelen jos teksti on sekavaa.
Ap
En usko, että olet ainoa tapaus joka ei jossain kohtaa vaan jaksa. He tietävät kyllä mitä tekevät ja miten voivat auttaa, koska ovat ammattilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jos asuisit Helsingissä, niin tulisin auttamaan♡
Olen kokenut saman, teki mieli vaan nukkua ja tais iskee paniikkikim. Lapsi on nyt jo 18v ja olin aika lailla yksin.
Mun kaveri kävi välillä auttamassa ja siitä pääsin eteenpäin.
Soita neuvolaan◇♡
Mutta siitä perhetyöntekijästä ei sitte pääse eroon. Teistä tulee jatkuvaa tarkkailua vaativa perhe.
Jotkut ovat näistäkin valittaneet. Itse en tiedä pitääkö se paikkaansa.
Kertokaapa se, jotka paremmin tiedätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitajia saa esim MLL:stä ja Väestöliitosta ja yksityisistä firmoista. Siivous kannattaa ulkoistaa, samaten ruoat tilata jne.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä auttoi kun sain perhetyöntekijän. Sain siivota, tehdä ruokaa ja levätä ihan rauhassa kun olin aivan rättiväsyhyt. Varsinaista masennusta ei ollut, mutta olin aivan poikki. Perhetyöntekijä voi esim. Mennä ulos lapsen kanssa, ja sä voit levätä tai hoitaa muut sun perusasiat, esim. Laskutkin rauhassa.
Perhetyöntekijän kanssa voit myös keskustella asiasioista ja pyytää tarvittaessa enemmän tukea, ja apua muun avun etsimisessä jos tarvii. Itselleni löttyi onneksi oikea kohdalle, toivottavasti jos alat ettiä perhetyöntekijää niin onnistuu kans oikea eikä mikään m***ku.
Se että et jaksa yksin lasta hoitaa suurinpaa osaa ajasta, ei tee sinusta huonoa äitiä. Eikä se, että myönnät olevasi masentunut ja väsynyt.
Suosittelen sossusta kyselemään lisä-tietoja asiasta, ja tosiaan hankkimaan sen perhetyöntekijän, koska mä itse tiedän koke uksesta kuinka se helpotti.
Nuo si un vanhemmat kuulostavat omalta vanhemmaltani. Toinen menehtyi kun olin nuori, mutta oli sentään parempi vanhempi kuin toinen. Uuden akkansa kanssa on vielä oudommaksi mennyt. En ole ikinä ollut isälleni mitään, kun en ole syntynyt kultam*nat ja*kov*lissä. Ei ole edes pahemmin piitannut omasta lapsenlapsestaan, mutta akan täydelliset lapset ja vielä täydellisemmät kapsenlapset sun muut ovat tärkeämpiä. Et ole ainoa.
Tsemppiä kuitenkin, ja olen pahoillani että trkstissä saattaa olla kirjoitusvirheitä.
ÄLKÄÄ VIITSIKÖ!
Ihminen univelkainen ja väsynyt ja harkintakyky ehkä matala. Ei tietenkään sossua kannata sotkea. Älä viitsi nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille.
Tunnen valtavaa häpeää tästä, siitä syystä en ole kehdannut puhua neuvolassa. Olen vähätellyt asiaa, ja sanonut aina jaksavani hyvin. Mitähän neuvolassa ajatellaan jos kerron olevani aivan loppu?
Pahoittelen jos teksti on sekavaa.
Ap
Voithan sanoa, että olet ajatellut tilanteen helpottavan, mutta nyt näyttää siltä, että omat voimavarasi ovat ehtyneet ja tarvitset apua. Neuvolan yksi tehtävä on tukea. Vaihtoehtoja ovat mm. Perhetyö ja vertaistukiryhmät.
Omasta kokemuksesta tiedän, että yksin vauvan kanssa on rankkaa. Mies oli kotona pari tuntia illasta ja piteli kyllä vaivaa tuolloin, mutta muuten olin yksin ns. vaativan vauvan kanssa. Olin ensimmäisen kanssa tukiverkoton, mutta en pyytänyt apua. Vasta ensimmäisen vuoden jälkeen löysin itse mammaryhmiä ja ystävystyin toisten äitien kanssa. Tällä oli huikea vaikutus, kun ei enää tuntunut siltä, että on yksin tilanteessa ja, että on muutakin kuin vauva. Olisinpa aiemmin tajunnut.
Tsemppiä sulle. Kannattaa avata suu ja kertoa fiiliksistään.
Vierailija kirjoitti:
Sympatiat ovat sinun puolellasi, mutta vanhempiasi et voi syyllistää tilanteestasi. Puolisosi on se kenen pitäisi nyt laittaa stoppi tuolle työnteolle.
Juuri näin. Hyvä, jos saat muilta apua, mutta puolisolle oman lapsen hoito on velvollisuus, häntä peräänkuulutetaan ensin. Ei muttia (joita monella työorientoituneella miehellä riittää). Yhteistyö saattaa vielä joskus pelastaa liittonne.
Ota yhteys neuvolaan. Heti. Voit saada esim. lapsiperheiden kotipalvelua, se ei liity mitenkään lastensuojeluun, vaan on kaikille kuntalaisille tarkoitettu. Tosi kurja, että vanhempasi eivät auta. Tilanteesi ei ole mitenkään uniikki, moni uupuu vauvan kanssa, mutta siitä ei aina puhuta.
Ota yhteyttä neuvolaan ❤️ Uupuminen ja masennus ei mitään vaikuta kykyysi olla hyvä vanhempi, olet hyvä, tärkeä ja riittävä mutta tarvitset nyt apua. Älä usko noita jotka sanoo että ”sossut sotkeentuu” jne. Oikeasti, neuvolasta sua autetaan. Synnytyksen jälkeinen masennus on tosi yleistä. Et ole ensimmäinen vanhempi joka tarvitsee apua ja tukea. Älä turhaan sinnittele liian pitkään yksin. Kerro tilanne myös miehelle , sinun vointi ja paraneminen on nyt tärkein. Se on tärkeämpi kuin sinun miehen tunteet, se on tärkeämpi kuin mielikuva täydellistä äitiydestä.
Synnytyksen jälkeisessä masennuksessa on korkeampi psykoosiriski kuin tavallisessa masennuksessa, koska kroppa on sekaisin ja elämä raskasta fyysisesti. Kun haet apua nyt, saatat säästyä vakavilta mielenterveydenhäiriöiltä, kun raskas ja rasittava elämäntilanne katkeaa ja saat apua, esimerkiksi perhetyöntekijän!
Kaikki järjestyy kyllä. Soita neuvolaan ❤️
Puhu siellä neuvolassa! Hae itsellesi apua. Itse olin tyhmä enkä pyytänyt apua omaan uupumukseen vauvan ja leikki-ikäisen kanssa kun mies oli koko ajan työmatkoilla, ja lapsethan siinä joutuivat kärsimään. On vaan hirveän vaikeaa myöntää ettei pärjääkään. Itsekin aina neuvolassa kerroin kaiken olevan hyvin vaikka todellisuudessa olin ihan loppu ja tuskin ja raivosin esikoiselle ihan pikkujutuistakin. Pahin vaihe oli juuri tuo kun vauva oli vähän yli puolivuotias, omat imetys hormonit eivät enää auttaneet eikä vauvakaan enää nukkunut kaiken päivää vaan ryömi ympäriinsä ja sitä piti koko ajan vahtia.
Sinun velvollisuutesi äitinä on pitää itsestäsi huolta. Se on myös lapsesi etu. Pyydä apua neuvolasta heti. Se, että pyysit jo apua vanhemmiltasi on hyvä, todella surullista etteivät he auttaneet, mutta nyt joudut turvautumaan yhteiskunnan apuun. Masennukseen tarvitset hoitoa, sitä et voisi vanhemmiltasi saadakaan.
Mä en saanut apua, enkä näin jölkeenpäin toikein tiedä, mihin sitä olisi voinut antaakaan. Koska homma menee niin, kuin ap on jo tajunnutkin: masennus johtuu siitä, että yrittää suorittaa liian täydellistä äitiyttä ja uupuu siihen. Tavallaan se, että joku tulee siihen auttamaan vaan siirtää ongelmaa: se mahdollistaa täydellisen suorittamisen vähän pitempään, muiden voimilla kun omat loppuu. Mutta tämä tarkoittaa vain, että ongelma tulee vastaan uudestaan kun suoritusapu vedetään pois. Koin itse tämänkin.
Masennus poistui ja pysyi poissa, vasta kun ihan itse tajusin luopua siitä perfektionismista ja suorittamisesta ja siirryin epätoivoisen ja epäonnistumaan tuomitun, pikkuasioiden parissa nyhräävän täydellisyydentavoittelun sijasta tekemään oikeasti merkityksellisiä asioita ja onnistumaan niissä.
Ota yhteys neuvolaan.