Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksen jälkeinen masennus, vanhemmat eivät auta
13.11.2019 |
Anteeksi sekava teksti. Olen ihan loppu.
Olen ilmeisesti sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Lapsi on puolivuotias, nukkunut aina huonosti. Puoliso on paljon töissä, ja hoidan lapsen käytännössä yksin.
En jaksa yksilöidä kaikkia asioita, mutta olen halunnut tehdä kaiken täydellisesti ja suorittanut äitiyttä ja vauvanhoitoa.
Nyt olen niin loppu etten jaksa mitään, mies työmatkalla eikä kukaan auta. Pyysin apua eläkkeellä olevilta, 2 km päässä asuvilta vanhemmilta, jotka vastasivat että itsehän olet lapsesi hankkinut, kyllä sun täytyy jaksaa se hoitaa ihan itse.
En tiedä mitä haen tällä postauksella, ehkä vertaistukea? En tiedä. Olen niin loppu ja maailman huonoin äiti.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä auttoi kun sain perhetyöntekijän. Sain siivota, tehdä ruokaa ja levätä ihan rauhassa kun olin aivan rättiväsyhyt. Varsinaista masennusta ei ollut, mutta olin aivan poikki. Perhetyöntekijä voi esim. Mennä ulos lapsen kanssa, ja sä voit levätä tai hoitaa muut sun perusasiat, esim. Laskutkin rauhassa.
Perhetyöntekijän kanssa voit myös keskustella asiasioista ja pyytää tarvittaessa enemmän tukea, ja apua muun avun etsimisessä jos tarvii. Itselleni löttyi onneksi oikea kohdalle, toivottavasti jos alat ettiä perhetyöntekijää niin onnistuu kans oikea eikä mikään m***ku.
Se että et jaksa yksin lasta hoitaa suurinpaa osaa ajasta, ei tee sinusta huonoa äitiä. Eikä se, että myönnät olevasi masentunut ja väsynyt.
Suosittelen sossusta kyselemään lisä-tietoja asiasta, ja tosiaan hankkimaan sen perhetyöntekijän, koska mä itse tiedän koke uksesta kuinka se helpotti.
Nuo si un vanhemmat kuulostavat omalta vanhemmaltani. Toinen menehtyi kun olin nuori, mutta oli sentään parempi vanhempi kuin toinen. Uuden akkansa kanssa on vielä oudommaksi mennyt. En ole ikinä ollut isälleni mitään, kun en ole syntynyt kultam*nat ja*kov*lissä. Ei ole edes pahemmin piitannut omasta lapsenlapsestaan, mutta akan täydelliset lapset ja vielä täydellisemmät kapsenlapset sun muut ovat tärkeämpiä. Et ole ainoa.
Tsemppiä kuitenkin, ja olen pahoillani että trkstissä saattaa olla kirjoitusvirheitä.ÄLKÄÄ VIITSIKÖ!
Ihminen univelkainen ja väsynyt ja harkintakyky ehkä matala. Ei tietenkään sossua kannata sotkea. Älä viitsi nyt!
Se, että hankit apua sossusta ei tarkoita että sulla menis asiat päin seinää, ja ei tee susta huonoa vanhempaa. Yksinkertaisesti jos sulla ei ole miestä, käytte töissä tai ihan mitä vaan, niin kyllä sitä apua kannattaa ruveta hankkimaan ja harkitsemaan!
Mutta tirhaa mä tästä sinun kanssasi vänkään, kun ethän sä sitä itse tässä tilanteessa olematta ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vaan tee sitä virhettä, että lähdet "diagnosoimaan" itseäsi masentuneeksi: joudut todennäköisesti mylläkkään enemmän, kuin tarpeen. Enemmän, kuin haluat, mikä vain rasittaa sinua entisestään... Älä soita neuvolaan!! Soita MLL:oon tms. ja pyydä apua arkeen TILITTÄMÄTTÄ jaksamistasi - perheitä autetaan juuri sen vuoksi, että voimavarat säilyvät. Jaksamisesk ei kuulu sen tarkemmin kelle tahansa.
Mitä tulee vanhempiisi, katkaise välit heihin kononaan!!! Oman, ja lapsesi hyvinvoinnin nimissä...
Tietysti jos olet varakas, palkkaat itse kotiapulaisen. MML on köyhiä tai satunnaisesti apua tarvitsevia varten, vaikka toki apua annetaan varallisuuteen katsomatta, ei MML ole sikäli syrjivä.
Vierailija kirjoitti:
Älä vaan tee sitä virhettä, että lähdet "diagnosoimaan" itseäsi masentuneeksi: joudut todennäköisesti mylläkkään enemmän, kuin tarpeen. Enemmän, kuin haluat, mikä vain rasittaa sinua entisestään... Älä soita neuvolaan!! Soita MLL:oon tms. ja pyydä apua arkeen TILITTÄMÄTTÄ jaksamistasi - perheitä autetaan juuri sen vuoksi, että voimavarat säilyvät. Jaksamisesk ei kuulu sen tarkemmin kelle tahansa.
Mitä tulee vanhempiisi, katkaise välit heihin kononaan!!! Oman, ja lapsesi hyvinvoinnin nimissä...
Joo kysy hoitajaa apuun ensin mml:stä. Voit tilata sieltä hoitoapua just kun haluat eikä sun tarvitse selittää mitään.
Mutta en neuvo katkaisemaan vanhempiin välejä. Kyllä ne vielä voi heltyä ja ymmärtää myöhemmin. Välien katkaiseminenkin on raskasta, tiedän kokemuksesta.
Kai mies on sitten työnantajan käskystä paljon töissä eikä vaan siksi, että pääsee kotioloja karkuun töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen neuvolan ja sossurumban jälkeen vasta tiloissaan ootkin..
Mun mielestä tämä tilanne ei vaadi mitään sossua välttämättä. Kotipalvelua ja neuvolan perhetyötä saa ilman sosiaalihuoltoa, ne voisivat auttaa ainakin ap:n viestin perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ota sitä niin vakavasti.
Elämään kuuluu että joskus on väsynyt ja on kaiken laisia ajatuksia.
Ei se ole ainaista pullamössöä.
Sinä olet aikuinen nainen.tee itse tilanteelle jotain.googlettele unikouluhommia vaikka.
Miksi oletat että jonku muun tahon pitäisi tehdä asialle jotain?hä?
Minulla vähän sama tilanne, paitsi koen, että mies ei auta.
Ei koske vauvaan, jos olen paikalla. Voi hoitaa vauva, jos olen itse poissa (käyn kaupassa tms). Pääsen käymään kaupassa, jos miehellä ei juuri silloin mitään muuta meneillään. Etukäteen kauppaanmenoa ei voi miehen kanssa sopia, koska hänelle saattaa tulla jokin este. Ei voi sitoutua, että huomenna illalla klo 18 voisin käydä kaupassa. Tai että kolmen viikon päästä tiistaina voisin käydä kampaajalla.
Ja kun tulen takaisin kotiin, miehellä 'putoaa hanskat' välittömästi. Hän ajattelee, että äiti tuli paikalle, äiti hoitaa. Jos mies on syöttämässä lasta, putoaa lusikka kädestä, koska ajatus on, äiti jatkaa syöttämisen loppuun. Jos on vaipanvaihto menossa, jää lapsi ilman vaatteita, koska äiti hoitaa loppuun. Ja hoidankin, koska en halua lasta riitelyvälineeksi.
Ja olen kyllä koettanut vääntää rautalangasta, että en haluaisi asioiden olevan näin.
Mutta näillä mennään toistaiseksi. Erilaisia omia menoja varten pyrin varaamaan mll-hoitajan. Vaan ei heillekään aina sovi (mll-hoitajia on meillä päin erittäin vähän).
Mut tsemppiä ap! Jos parisuhteesi on kunnossa, on siitäkin iso apu! Ja tosiaan: mll-hoitaja kahden tunnin ajaksi auttaa, että saat nukuttua! Vahvalla kokemuksella sanon tämän.
Jaksamista tähän hetkeen!
Tiina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama tilanne, paitsi koen, että mies ei auta.
Ei koske vauvaan, jos olen paikalla. Voi hoitaa vauva, jos olen itse poissa (käyn kaupassa tms). Pääsen käymään kaupassa, jos miehellä ei juuri silloin mitään muuta meneillään. Etukäteen kauppaanmenoa ei voi miehen kanssa sopia, koska hänelle saattaa tulla jokin este. Ei voi sitoutua, että huomenna illalla klo 18 voisin käydä kaupassa. Tai että kolmen viikon päästä tiistaina voisin käydä kampaajalla.
Ja kun tulen takaisin kotiin, miehellä 'putoaa hanskat' välittömästi. Hän ajattelee, että äiti tuli paikalle, äiti hoitaa. Jos mies on syöttämässä lasta, putoaa lusikka kädestä, koska ajatus on, äiti jatkaa syöttämisen loppuun. Jos on vaipanvaihto menossa, jää lapsi ilman vaatteita, koska äiti hoitaa loppuun. Ja hoidankin, koska en halua lasta riitelyvälineeksi.
Ja olen kyllä koettanut vääntää rautalangasta, että en haluaisi asioiden olevan näin.
Mutta näillä mennään toistaiseksi. Erilaisia omia menoja varten pyrin varaamaan mll-hoitajan. Vaan ei heillekään aina sovi (mll-hoitajia on meillä päin erittäin vähän).
Mut tsemppiä ap! Jos parisuhteesi on kunnossa, on siitäkin iso apu! Ja tosiaan: mll-hoitaja kahden tunnin ajaksi auttaa, että saat nukuttua! Vahvalla kokemuksella sanon tämän.
Jaksamista tähän hetkeen!
Tiina
Voi ei, vieläkö noita on...meilläkin oli noin. Muutamassa vuodessa olin täysin menettänyt kunnioitukseni miestä kohtaan, joka jätti kaiken minun hoidettavakseni. Erohan siitä tuli, ja myöhemmin toinen liitto osallistuvan miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta siitä perhetyöntekijästä ei sitte pääse eroon. Teistä tulee jatkuvaa tarkkailua vaativa perhe.
Jotkut ovat näistäkin valittaneet. Itse en tiedä pitääkö se paikkaansa.
Kertokaapa se, jotka paremmin tiedätte.
No ei pidä paikkaansa. Minä myös sairastuin synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja apua annettiin tasan meidän ehdoillamme ja niin kauan kuin me tarvitsimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap! Tosiaan apua on saatavilla, kerro heti neuvolassa asiasta. Et todellakaan ole ainoa äiti jolla on vastaavia tunteita.
Enkä halua vähätellä tunteitasi missään nimessä, mutta aika usein käy niin, että vauvavuonna koetut masennuksen tunteet menevät ohi kun vauva kasvaa, sitovuus vähenee ja hallinnan tunne omaan elämään palaa. Vauvat kun ovat arvaamattomia olentoja ja muuttuvat koko ajan. 1-vuotias on jo paljon ennakoitavampi. Mutta ehdottomasti tarvitset omaa aikaa enemmän. Puhu nyt miehen kanssa asiasta jo tänään (sen neuvolan lisäksi).
Joo kyllä sun kannattaa ap soittaa ihan ekaksi sinne neuvolaan. He ohjaavat sut oikean palvelun piiriin tai jopa hankkivat sitä sulle. Älä jää yksin, kun apua on saatavilla. Jos et itse pysty soittamaan, niin voisko miehesi tehdä sen puolestasi? Entä miehesi vanhemmat, voisivatko he auttaa teitä? Onko teillä kummallakaan sisaruksia? Monesti ihmiset ovat valmiita auttamaan, jos vain heiltä apua pyytää. Meillä on vaan täällä edelleen tämä yksinpärjäämisen kulttuuri, muualla on perheyhteisö ja koko suku äidin apuna ja tukena.
Todella kurjaa, että vanhempiesi suhtautuminen on tuollaista. Vähän samanlainen oli minunkin äitini aikoinaan, pyysin yhden kerran apua, kun oli kolme pientä lasta ja äitini tokaisi, että yksin hänenkin on pitänyt pärjätä. Lopulta hän kuitenkin tuli avuksi ja oli muutaman muunkin kerran apuna. Muistan ne kerrat todella kiitollisella mielellä ja nyt kun äitini on vanha ja tarvitsee apuani, muistelen väsymykseni hetkinä, että äitikin auttoi minua, joten minäkin autan häntä.
Hae apua. Sinä selviät. Perheenne selviää. Kaikkea hyvää, terveisin keski-ikäinen täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma henkilökohtainen arvovalinta = oma henkilökohtainen vastuu
Tämä. Olisiko kannattanut miettiä niitä omia voimavaroja ja turvaverkon riittävyyttä ENNEN kuin päätit puskea kakaran pihalle?
Että sä jaksat kummitella jokaikisessä keskustelussa.
Kirjoita tuon hengenheimolaisesi kanssa semmoinen ikäväpainotteinen niksikirja, jonka kuka vain voi halustessaan lainata kirjastosta. - Tai jättää lainaamatta.
Lapsi ei ole projekti eikä vanhemmus ole suoritus. Ymmärrän väsymyksesi, koska itsekin kerroit aloituksessasi pyrkiväsi täydellisyyteen ja suorittavasi äitiyttäsi. Vauvalle on kuitenkin täydellistä, kun äiti on lähellä ja nälkäänsä saa ruokaa. Vauva tarvitsee sun kosketustasi, hymyäsi ja ääntäsi. Niitä kaikkia voit antaa hyvin helposti lapsellesi, kun loikoilet päivällä vauvan kanssa sängyllä ja luet vaikka ääneen jotain itseäsi kiinnostavaa kirjaa tai laulat. Hanki vaikka käsinukke tai muutama muu vastaava hauska lelu, jonka kanssa voit kertoa lapsellesi ilmeikkäästi hauskoja tarinoita. Tuossa iässä lapsi viis veisaa vielä siitä, millainen tarina on kyseessä. Voit keksiä omasta päästäsi.
Ruuanlaitossa mene sieltä, mistä aita on matalin. Käytä eineksiä ja puolivalmisteita. Tee isompi määrä vaikka jotain keittoja viikonloppuna, kun miehesi on vauvan kanssa, ja pakasta sopivina annoksina. Näitä sitten sulatat itsellesi lounaaksi pitkin viikkoa. Katso myös, että teillä kaikilla on tarpeeksi vaatteita siten, ettei pyykkiä tarvitse pestä joka päivä. Kun lähdet vauvan kanssa ulos, vie roskat samalla. Jos sulla ei ole karvaisia lemmikkieläimiä, imurointi kerran viikossa riittää ihan hyvin.
Äitisi on todennäköisesti mun ikäluokkaani eikä sen vuoksi oikein ymmärrä täydellisyyden tavoitteluasi. Meitä kun aikoinaan neuvolassa terveydenhoitajat kehottivat nauttimaan vauvasta ja vauva-ajasta sekä tekemään muut asiat vähän vasemmalla kädellä eli mahdollisimman helpolla tavalla. Ilman kiirettä ja ilman suorittamista.
Lähes kaikki muuten väsyy sen ekan vauvan kanssa. Se on ihan normaalia.
Tarkoitan vain, että voit pitää itseäsi ja jaksamistasoasi ihan normaalina. Kaikkia väsyttää, etenkin jos ei ole tukiverkkoja. Mäkin olin ihan naattti mutta sitten se meni vähitellen ohi vaikka en mainittavaa apua saanutkaan.